Luokkaympäristö ja identiteetti : luokanopettajien ja kotikouluvanhempien lapsen identiteetin kehitykseen liittyvien kokemuksien tarkastelua
Helle, Tiia (2016)
Helle, Tiia
2016
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-12-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612072754
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612072754
Tiivistelmä
Ihmisen identiteetti alkaa rakentua jo heti syntymän jälkeen. Lapsen läheiset ihmissuhteet ovat tärkeä tekijä sen muodostumisessa, mutta myös kouluympäristö ja siellä luokkayhteisö ovat muokkaamassa identiteetin muodostumisesta, sillä lapsi viettää monta tuntia päivästään koulussa. Opettajien kokemuksen mukaan heillä itsellään on luokkaryhmän, kavereiden ja kodin lisäksi mahdollista vaikuttaa oppilaan identiteettiin myönteisesti mm. myönteisen palautteen avulla. Tässä kvalitatiivisessa tutkimuksessa haastatellaan teemahaastattelun avulla neljää luokanopettajaa. Haastatteluista haetaan teemojen perusteella tietoa siitä, miten opettaja kokee oppilaidensa identiteetin kehittyvän luokkayhteisössä. Tutkimuksen toisessa vaiheessa haastatellaan neljää kotikouluvanhempaa. Tämän tutkimuksen toisen osan tehtävänä on tuoda lisävihjeitä ympäristön merkityksestä lapsen identiteetin kehitykseen. Tutkimuksen lopuksi vertaillaan luokanopettajien ja vanhempien käsityksiä ja peilataan tuloksia teoriapohjaan, joka perustuu sosiaaliselle konstruktionimille. Tämän vertailun tuloksena esitän, että leikillä on suuri merkitys lapsen identiteetin kehityksessä ja että ympäristön merkitys korostuu lapsen suhteiden laatuna sekä aikatauluttajana. Edelleen esitän, että luokkayhteisössä syntyvä ryhmäpaine voi olla vahingollista lapsen identiteetin kehitykselle. Lapsi muodostaa sosiaalista pääomaa myös koulun ulkopuolella. Hän muodostaa mieluiten suhteita lapsiin, joilla on samankaltainen habitus kuin hänellä itsellään. Ympäristöstä peilaaminen alkaa jo aivan pienestä. Lapsen identiteetti vahvistuu vuorovaikutuksessa ja myönteisen palautteen avulla sekä erityisesti aikuisen ohjauksessa. Kasvattajien tärkein eettinen toimintamalli on "lapsen paras".