Ovatko kiintymystyyli ja selviytymiskeinot yhteydessä psykoterapeuttiopiskelijoiden itsestäkertomiseen hoitosuhteessa?

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko psykoterapeuttiopiskelijoiden kiintymystyyli yhteydessä heidän käyttämiinsä selviytymiskeinoihin ja heidän itsestäkertomiseensa hoitosuhteessa. Myös selviytymiskeinojen yhteyttä itsestäkertomiseen tutkittiin, samoin kuin kiintymystyylin ja selviytymiskeinojen yhdysvaikutusta itsestäkertomiseen. Kiintymystyyleinä tutkimuksessa olivat mukana turvallinen, ahdistunut ja välttelevä tyyli, ja selviytymiskeinoina passiiviset selviytymiskeinot, merkityksen muuttaminen (uudelleenmäärittely) sekä sosiaalisen tuen hakeminen (konsultaation käyttö). Tutkimuksen viitekehyksenä toimi common factors -malli, jonka mukaan eri psykoterapiasuuntauksille yhteiset tekijät ovat merkittäviä psykoterapiaprosessin ymmärtämisessä.

Tutkimuksen aineisto (N = 63) kerättiin keväällä 2015 Tampereen yliopiston kognitiivisen käyttäytymisterapian ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoilta. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, johon vastaaminen oli vapaaehtoista. Vastausprosentiksi saatiin 85 %. Tutkittavista 82,5 % oli naisia ja 17,5 % miehiä. Heillä oli kokemusta mielenterveystyöstä keskimäärin 6,3 vuoden ajalta, ja valtaosa heistä oli työskennellyt pääosan uraansa julkisella sektorilla. Kiintymystyylin, selviytymiskeinojen ja itsestäkertomisen välisiä yhteyksiä tarkasteltiin lineaarisella hierarkkisella regressioanalyysillä ja tätä täydentävällä simple slope -analyysillä.

Välttelevä kiintymystyyli oli positiivisessa yhteydessä passiivisiin selviytymiskeinoihin ja negatiivisessa yhteydessä konsultaation käyttöön selviytymiskeinona. Uudelleenmäärittelyn käyttö selviytymiskeinona oli positiivisessa yhteydessä itsestäkertomiseen (tyypilliseen itsestäkertomiseen ja itsestäkertomisen hyväksyttävyyteen). Ahdistuneen kiintymystyylin ja passiivisten selviytymiskeinojen yhdysvaikutuksen havaittiin olevan yhteydessä itsestäkertomisen tyypillisyyteen niin, että suuri määrä ahdistunutta kiintymystyyliä yhdistyneenä vähäisiin passiivisiin selviytymiskeinoihin liittyi tavallista vähäisempään itsestäkertomiseen hoitosuhteessa. Laadullisissa kommenteissa vastaajat nostivat esiin pohdintoja muun muassa siitä, minkälaisissa asiakastilanteissa he kertovat itsestään, minkälaisissa he eivät kerro ja mitä tarkoitusta itsestäkertominen hoitosuhteessa voi palvella.

Tutkimustulosten perusteella sekä kiintymystyylillä että selviytymiskeinoilla on siis yhteys psykoterapeuttiopiskelijoiden itsestäkertomiseen. Uudelleenmäärittely selviytymiskeinona sekä ahdistuneen kiintymystyylin ja passiivisten selviytymiskeinojen yhdysvaikutus nousivat uusina tekijöinä esiin itestäkertomisen selittäjinä. Tutkimuksen suurimmat puutteet liittyivät poikkileikkausasetelmaan, kyselylomakkeen käyttöön objektiivisempien tutkimusmenetelmien sijaan, pieneen otoskokoon ja melko homogeeniseen aineistoon. Jatkotutkimusta tarvitaan psykoterapeuttien itsestäkertomisen vaikutusten ja merkityksen selvittämiseksi hoitosuhteen kontekstissa.