Kielen läpi kuultava materia. Uusmaterialistinen analyysi kielen mekanismeista William S. Burroughsin The Red Night Trilogyssa
Kivilä, Miia (2016)
2016
Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Literary Studies
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-12-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612052734
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612052734
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee uusmaterialistisen kirjallisuudentutkimuksen mahdollisuuksia analysoimalla kielen mekanismeja William S. Burroughsin trilogiassa The Red Night Trilogy (1981-1987). Lähestyn kohdetekstiä paitsi uusmaterialistisen teorian, myös Burroughsin oman kielifilosofian kautta. Tutkielmani pyrkii tuottamaan uutta tutkimusta kahdesta näkökulmasta, sillä uusmaterialistisen kirjallisuudentutkimuksen perinne on toistaiseksi liki olematon. Vastaavasti burroughslaista kielifilosofiaa ei ole riittävästi päivitetty kirjailijan koko tuotannon laajuuteen, mihin sen päättävän trilogian tarkastelu uusmaterialistisesta näkökulmasta tarjoaa mahdollisuuden.
Muodostan tutkielmassani hypoteesin kolmesta kielellisestä strategiasta, joiden toimivuutta koettelen erillisissä analyysiluvuissa. Niistä ensimmäinen, karnevalismi, tarkastelee kerronnallistetun kielen rakennetasoa. Tarkoituksena on osoittaa, kuinka trilogiaan muodostuu keinotekoisuuttaan manifestoiva tekstuaalinen taso, joka raottuessaan avaa materialle väylän tekstiin. Toinen kielistrategia hybridismi kiinnittyy kielen aihetasoon. Sen avulla tarkastelen sitä, kuinka kieli kykenee rikkomaan itse rakentamiaan konsepteja ja sekoittamaan näin omia mekanismejaan. Kolmas kielistrategia katafaattisuus toteutuu lähimpänä kieltä, sanan tasalla. Sen kautta ehdotan trilogian kielen kykenevän tuottamaan materiaalista meditaatiota, joka johtaa materian radikalisoitumiseen tekstipinnan alla.
Tutkielmani metodologiassa korostuu prosessuaalisuus, joka on uusmaterialismissa olennainen menetelmä. Prosessuaalisuus toteutuu ensinnäkin kolmen kielistrategian skaalautuvassa liikkeessä kerronnallistetuista rakenteista kohti kieltä itseään. Lisäksi käyttämäni teoriakenttä on kokeileva, sillä sovellan tutkielmassani uusmaterialistisen teorian lisäksi karnevalismitutkimusta, posthumanistista teoriaa hybrideistä ja keskiaikaisen mystisen kieliperinteen tutkimusta. Uusmaterialismi julistaa pyrkivänsä voimakkaaseen epämetodologisuuteen, mikä antaa sallivan taustan tällaiselle teoriakenttien luovalle ja innovatiiviselle käytölle. Metodiikan lisäksi prosessuaalisuus ilmenee myös asennoitumisena trilogiaan itseensä, jonka ehdotan olevan eräänlainen prosessuaalisesti operoiva tekstuaalinen kone.
Tarkoituksenani on kysyä, missä määrin uusmaterialistinen materia eli materiaalinen voi päästä osaksi kielellistä esitystä. Uusmaterialismin materiakäsitys edustaa ontologista monismia asettaen dualististen ajattelumallien romahduttamisen lähtökohdakseen. Kieli ei kuitenkaan ole toistaiseksi ollut tervetullut osaksi tuota monistista materiaa, mikä johtaa monismin toteutumisen kyseenalaistumiseen. Samoin burroughslainen kielifilosofia suhtautuu kieleen hyvin pessimistisesti. Burroughsille kieli näyttäytyi kontrolloivana ja vierauttavana viruksena. Tutkielmani etsiikin näille molemmille kieleen kielteisesti suhtautuville lähtökohdille positiivisia arvoja. Tutkielmassani osoitan, että juuri kaunokirjallinen ympäristö antaa kielelle mahdollisuuksia kumota oma rajoittavuutensa. Näin kielen rooli häiritsevänä ja estävänä elementtinä vaihtuu sovinnollisemmaksi, ja sekä uusmaterialistinen että burroughslainen kielipessimismi osoittautuvat trilogian kohdalla osin kestämättömiksi.
Muodostan tutkielmassani hypoteesin kolmesta kielellisestä strategiasta, joiden toimivuutta koettelen erillisissä analyysiluvuissa. Niistä ensimmäinen, karnevalismi, tarkastelee kerronnallistetun kielen rakennetasoa. Tarkoituksena on osoittaa, kuinka trilogiaan muodostuu keinotekoisuuttaan manifestoiva tekstuaalinen taso, joka raottuessaan avaa materialle väylän tekstiin. Toinen kielistrategia hybridismi kiinnittyy kielen aihetasoon. Sen avulla tarkastelen sitä, kuinka kieli kykenee rikkomaan itse rakentamiaan konsepteja ja sekoittamaan näin omia mekanismejaan. Kolmas kielistrategia katafaattisuus toteutuu lähimpänä kieltä, sanan tasalla. Sen kautta ehdotan trilogian kielen kykenevän tuottamaan materiaalista meditaatiota, joka johtaa materian radikalisoitumiseen tekstipinnan alla.
Tutkielmani metodologiassa korostuu prosessuaalisuus, joka on uusmaterialismissa olennainen menetelmä. Prosessuaalisuus toteutuu ensinnäkin kolmen kielistrategian skaalautuvassa liikkeessä kerronnallistetuista rakenteista kohti kieltä itseään. Lisäksi käyttämäni teoriakenttä on kokeileva, sillä sovellan tutkielmassani uusmaterialistisen teorian lisäksi karnevalismitutkimusta, posthumanistista teoriaa hybrideistä ja keskiaikaisen mystisen kieliperinteen tutkimusta. Uusmaterialismi julistaa pyrkivänsä voimakkaaseen epämetodologisuuteen, mikä antaa sallivan taustan tällaiselle teoriakenttien luovalle ja innovatiiviselle käytölle. Metodiikan lisäksi prosessuaalisuus ilmenee myös asennoitumisena trilogiaan itseensä, jonka ehdotan olevan eräänlainen prosessuaalisesti operoiva tekstuaalinen kone.
Tarkoituksenani on kysyä, missä määrin uusmaterialistinen materia eli materiaalinen voi päästä osaksi kielellistä esitystä. Uusmaterialismin materiakäsitys edustaa ontologista monismia asettaen dualististen ajattelumallien romahduttamisen lähtökohdakseen. Kieli ei kuitenkaan ole toistaiseksi ollut tervetullut osaksi tuota monistista materiaa, mikä johtaa monismin toteutumisen kyseenalaistumiseen. Samoin burroughslainen kielifilosofia suhtautuu kieleen hyvin pessimistisesti. Burroughsille kieli näyttäytyi kontrolloivana ja vierauttavana viruksena. Tutkielmani etsiikin näille molemmille kieleen kielteisesti suhtautuville lähtökohdille positiivisia arvoja. Tutkielmassani osoitan, että juuri kaunokirjallinen ympäristö antaa kielelle mahdollisuuksia kumota oma rajoittavuutensa. Näin kielen rooli häiritsevänä ja estävänä elementtinä vaihtuu sovinnollisemmaksi, ja sekä uusmaterialistinen että burroughslainen kielipessimismi osoittautuvat trilogian kohdalla osin kestämättömiksi.