Käännössuomi erilaisine omituisuuksineen. Komitatiivin käyttö venäjästä käännetyssä käännössuomessa kronologisesti tarkasteltuna
Pakula, Jenni (2016)
2016
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopinnot - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-11-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612012718
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612012718
Kuvaus
РЕЗЮМЕ НА РУССКОМ ЯЗЫКЕ: Переводной финский со своими особенностями. Диахроническое исследование финского падежа комитатив в переводах с русского языка
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu työssäni epätyypillisten frekvenssien käännösuniversaalia vertailevan korpusanalyysin keinoin. Työssä tarkastellaan, aiheuttaako venäjän s-preposition kääntäminen käännössuomessa interferenssiä, tässä tapauksessa epätyypillistä komitatiivirakenteen käyttöä alkuperäissuomen komitatiiviin verrattaessa. Komitatiivi on yksi itämerensuomalaisten kielten uniikkiaineksista. Se soveltuu hyvin käännösuniversaali-ilmiön tarkasteluun, sillä käännösuniversaalien tutkimuksessa on todettu, että lähdekielen aiheuttaman interferenssin johdosta uniikkiainekset aliedustuvat käännöksissä.
Tutkielmassa käytettiin aineistona tekstikorpuksia ParRus, ParFin, Finnish Literary Texts ja Käännössuomen korpusta, joista koottiin alkuperäissuomen ja venäjästä käännetyn käännössuomen kronologisesti jaotellut osakorpukset. Aineistot on valittu monipuolisuuden ja verrannollisuuden periaatteiden mukaan. Tutkimusmenetelmän lähtökohtana oli määrällistä ja laadullista tutkimusta yhdistelevä korpusanalyysi.
Tutkielman hypoteesi on kolmiosainen: odotettiin, että käännössuomi käyttää komitatiivia useammin ja yksinkertaisemmin kuin alkuperäissuomi sekä epätyypillisesti verrattuna alkuperäissuomen frekvensseihin. Työ toteutettiin hakemalla frekvenssilistoja ja konkordansseja aineistona olevista korpuksista ja tarkastelemalla komitatiivien käyttöä laadullista analyysiä hyödyntäen. Aineistosta nostettiin runsaasti esimerkkejä tarkasteltavasta kielen ilmiöstä. Komitatiivin käyttöä luokiteltiin käyttötarkoituksen perusteella kolmeen luokkaan.
Tutkimuksen keskeisiä tuloksia on laadullisen analyysin tuottama havainto siitä, että käännössuomen komitatiivi painottaa komitatiivin käyttöä kokonaisuuden osaa kuvaavana välineenä enemmän kuin alkuperäissuomi. Komitatiivin suhteelliset esiintymisfrekvenssit ovat myös suuremmat käännössuomessa kuin alkuperäissuomessa.
Kvalitatiivisessa analyysissä havaittiin, että käännössuomen teksteissä painottuvat erilaiset tavat käyttää komitatiivia kuin alkuperäissuomessa. Kronologisesti tarkasteltuna havaittiin myös, että komitatiivin käyttö on muuttunut ajan kuluessa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin lähemmin neljän tuotteliaan kääntäjän komitatiivin käyttöä. Käytössä ilmeni selkeitä kääntäjästä riippuvia eroja niin määrällisesti kuin laadullisestikin, sillä eräs kääntäjistä käytti komitatiivia suhteellisesti kaksinkertaisella tiheydellä mutta laadullisesti keskiarvon mukaan, kun taas toisella kääntäjällä komitatiivia esiintyi määrällisesti keskiarvon mukaan, mutta laadulliset luokat jakautuivat täysin eri tavoin kuin muilla.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkielmalle asetettu hypoteesi vahvistuu. Tarkastellussa käännössuomen aineistossa esiintyy jonkin verran epätyypillisiä frekvenssejä, sillä käännössuomen komitatiivin käytössä havaittiin eroja alkuperäissuomen komitatiivin käyttöön verrattuna.
Tutkielmassa käytettiin aineistona tekstikorpuksia ParRus, ParFin, Finnish Literary Texts ja Käännössuomen korpusta, joista koottiin alkuperäissuomen ja venäjästä käännetyn käännössuomen kronologisesti jaotellut osakorpukset. Aineistot on valittu monipuolisuuden ja verrannollisuuden periaatteiden mukaan. Tutkimusmenetelmän lähtökohtana oli määrällistä ja laadullista tutkimusta yhdistelevä korpusanalyysi.
Tutkielman hypoteesi on kolmiosainen: odotettiin, että käännössuomi käyttää komitatiivia useammin ja yksinkertaisemmin kuin alkuperäissuomi sekä epätyypillisesti verrattuna alkuperäissuomen frekvensseihin. Työ toteutettiin hakemalla frekvenssilistoja ja konkordansseja aineistona olevista korpuksista ja tarkastelemalla komitatiivien käyttöä laadullista analyysiä hyödyntäen. Aineistosta nostettiin runsaasti esimerkkejä tarkasteltavasta kielen ilmiöstä. Komitatiivin käyttöä luokiteltiin käyttötarkoituksen perusteella kolmeen luokkaan.
Tutkimuksen keskeisiä tuloksia on laadullisen analyysin tuottama havainto siitä, että käännössuomen komitatiivi painottaa komitatiivin käyttöä kokonaisuuden osaa kuvaavana välineenä enemmän kuin alkuperäissuomi. Komitatiivin suhteelliset esiintymisfrekvenssit ovat myös suuremmat käännössuomessa kuin alkuperäissuomessa.
Kvalitatiivisessa analyysissä havaittiin, että käännössuomen teksteissä painottuvat erilaiset tavat käyttää komitatiivia kuin alkuperäissuomessa. Kronologisesti tarkasteltuna havaittiin myös, että komitatiivin käyttö on muuttunut ajan kuluessa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin lähemmin neljän tuotteliaan kääntäjän komitatiivin käyttöä. Käytössä ilmeni selkeitä kääntäjästä riippuvia eroja niin määrällisesti kuin laadullisestikin, sillä eräs kääntäjistä käytti komitatiivia suhteellisesti kaksinkertaisella tiheydellä mutta laadullisesti keskiarvon mukaan, kun taas toisella kääntäjällä komitatiivia esiintyi määrällisesti keskiarvon mukaan, mutta laadulliset luokat jakautuivat täysin eri tavoin kuin muilla.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkielmalle asetettu hypoteesi vahvistuu. Tarkastellussa käännössuomen aineistossa esiintyy jonkin verran epätyypillisiä frekvenssejä, sillä käännössuomen komitatiivin käytössä havaittiin eroja alkuperäissuomen komitatiivin käyttöön verrattuna.