"toiset eivät päässeet edes pelipöytään" : Kriittinen katsaus suomalaiseen sosiaaliturvaan

Abstract

Tutkielman aiheena on sosiaaliturvan ehtojen muutos, jossa hyvinvointivastuuta jaetaan uudelleen. Tutkielmassa tarkastellaan rinnakkain uusliberaalia tulkintaa sosiaaliturvasta ja medikalisoituneita eli lääketieteellistyneitä sosiaalisten ongelmien ratkaisutapoja. Aihe muodostui henkilökohtaisten sosiaalityössä kertyneiden kokemusten pohjalta. Aiheesta löytyy niukasti aiempaa tutkimusta.

Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka metodina käytetään abduktiivista päättelyä. Tutkielman läpäisee johtoajatus "sairaus toimeentulon strategiana". Aineistoksi valikoitui kymmenen työkyvyttömyyseläkettä toivovan naisen vastaukset vuonna 2006 järjestetystä Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailusta ja vuonna 2012 kerätyistä seurantateksteistä. Tutkielman tavoitteena on vastata kahteen tutkimuskysymykseen: Ensinnäkin siihen, millaisista köyhien naisten ja sosiaaliturvan välisistä tunnustussuhteista aineisto kertoo ja toiseksi siihen, miten medikalisaatio ilmenee löydetyissä tunnustussuhteissa.

Tutkimustulokset osoittavat, että sosiaaliturvan hakeminen ja vastaanottaminen edellyttävät omaa elämää koskevan tiedon normalisointia: identiteettityön avulla naiset vertaavat itseään aktiivisen toiminnan ja sairastamisen normaaleihin. Sosiaaliturvan käytännöissä tunnustussuhde edellyttää ennalta määriteltyjen ehtojen täyttymistä sekä tiedon keräämisen ja ammatillisen arvioinnin kohteeksi asettumista. Tunnustussuhde on medikalisoitunut, kun suhteen turvaamiseksi identiteettiin on liitetty sairaus ja/tai hyödynnetty lääketieteellistä toimivaltaa. Itsereflektion kautta naisilla on kuitenkin tilaisuus vaatia sosiaalisiin oikeuksiin perustuvaa tunnustamista eli täyttä jäsenyyttä yhteiskunnassa.

Tulosten mukaan medikalisoiva sosiaaliturva ei juurikaan lieventänyt naisten kokemaa köyhyyttä. Johtopäätöksenä on, että toimeentuloturvaa tulisi nostaa kohtuulliselle tasolle ja sen tulisi olla ammatillisesta arvioinnista riippumatonta. Sosiaaliturvan kanssa rinnakkain tulisi kehittää esimerkiksi työntekoon ja pääomiin liittyviä markkinoita kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteella.

ABSTRACT ”some weren't even allowed at the card table” – A critical look at social security in Finland

This thesis discusses a change in the terms of social security, in which welfare liability is redistribu - ted. In it, neoliberal interpretations on social security and medicalized solutions to social problems are examined side by side. This topic was chosen because of the author's personal experiences on social work. There is little previous study on the topic.

This is a qualitative study using abductive reasoning as method. The theme is "illness as means of livelihood". The data used is the entries by ten women hoping to qualify for disability pension in a 2006 writing competition regarding everyday poverty, or their follow-up in 2012. The study aims to answer two research questions. First question is what kind of recognition relations can be found between these women and social security in the data and second question is how medicalization manifests itself in these relations.

The results show that claiming for and receiving social security demand a normalization of the information concerning one's own life: using identity work the women compare themselves to the norms of active action and illness. In the practice of social security the recognition relations require fulfilling fixed terms and agreeing to professional evaluation and collecting information. The recognition relation is medicalized when ensuring it calls for adding an illness to one's identity and/or utilising medical authority. However, through self-reflection the women are able to demand recognition because of their social rights, or a full membership in society.

Based on results medicalized social security hardly eased the poverty experienced by women. The conclusion is that income security should be raised to a reasonable level and it should be independent of professional assessment. In parallel with social security, for example, work related and capital markets should be developed at national and international level, according to the principle of social justice.