Magneettivoimaa ja monikeskuksisuutta : Turun seutukunnan kehyskuntien 2000-luvun yleiskaavaselostukset politiikkadokumentteina
Packalen, Joona (2016)
2016
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-11-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611282697
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611282697
Tiivistelmä
Kaupunkiseudut ovat 2000-luvulla nousseet Suomessa maankäyttöä koskevan keskustelun keskiöön. Viime vuosikymmenen alussa hyväksytyissä valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa pyrittiin ohjaaman kaavoitusta erityisesti kaupunkiseuduilla ja vaikuttamaan hajautumiskehitykseen sekä muihin valtioneuvoston merkittävinä pitämiin alueidenkäytön kysymyksiin. Näiden diskurssien valossa kehyskunta määrittyi pitkälti haja-asutusta tukevan alueena, mutta asetelma on kuitenkin tätä monitahoisempi.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan millaisina politiikkadokumentteina Turun seutukunnan kehyskuntien yleiskaavaselostukset näyttäytyvät maankäytön suhteen, kuinka ne välittävät valtakunnallisia tavoitteita ja ilmeneekö seudullisuus kaavaselostuksissa. Tutkielman aineistona on kahdeksan Turun kehyskuntien 2000-luvulla laatimaa yleis- tai osayleiskaavaselostusta, joita analysoidaan tulkitsevan politiikka-analyysin ja kehysanalyysin keinoin.
Aineiston analyysin perusteella kaavaselostukset sisältävät valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden linjauksia, mutta valtakunnallisessa ja kehyskuntien tulkinnassa niistä on selviä eroja. Kehyskunnat esimerkiksi tarkastelevat tavoitteita kunnallisen itsenäisyyden, yksityisautoilun ja jatkuvan kasvun kehysten kautta. Kunnat pyrkivät lisäksi puhunnassaan erottautumaan keskuskaupungista monella tasolla. Turun kehyskuntien strategiset kehityslinjat voidaan analyysin perusteella jakaa kahteen ryhmään; eräät kunnat korostavat kaupunkimaisuuttaan ja toiset taas pienimittakaavaisen elinympäristön merkitystä.
Kaavaselostusten perusteella seutukunta ei ole ollut 2000-luvulla maankäytön suunnittelussa näkyvä taso Turun kaupunkiseudulla. Ylikunnallinen yhteistyö painottuu lähes yksinomaan kuntien omaan naapuristoon ja/tai konkreettisten ongelmien ratkaisuun. Kehityskohteina valtakunnallista ohjausta kehittäessä olisi syytä huomioida paikallisten tilanteiden ja lähtökohtien eroavaisuudet. Kehyskuntien itse tulisi taas pyrkiä erottautumaan toisistaan muillakin keinoin kuin väljemmillä tonteilla tai nopeilla tieyhteyksillä keskuskaupunkiin. Lisäksi seudullista yhteystyötä strategisella tasolla on syytä edelleen painottaa niin keskuskaupungin kanssa kuin kehyskuntien välillä.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan millaisina politiikkadokumentteina Turun seutukunnan kehyskuntien yleiskaavaselostukset näyttäytyvät maankäytön suhteen, kuinka ne välittävät valtakunnallisia tavoitteita ja ilmeneekö seudullisuus kaavaselostuksissa. Tutkielman aineistona on kahdeksan Turun kehyskuntien 2000-luvulla laatimaa yleis- tai osayleiskaavaselostusta, joita analysoidaan tulkitsevan politiikka-analyysin ja kehysanalyysin keinoin.
Aineiston analyysin perusteella kaavaselostukset sisältävät valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden linjauksia, mutta valtakunnallisessa ja kehyskuntien tulkinnassa niistä on selviä eroja. Kehyskunnat esimerkiksi tarkastelevat tavoitteita kunnallisen itsenäisyyden, yksityisautoilun ja jatkuvan kasvun kehysten kautta. Kunnat pyrkivät lisäksi puhunnassaan erottautumaan keskuskaupungista monella tasolla. Turun kehyskuntien strategiset kehityslinjat voidaan analyysin perusteella jakaa kahteen ryhmään; eräät kunnat korostavat kaupunkimaisuuttaan ja toiset taas pienimittakaavaisen elinympäristön merkitystä.
Kaavaselostusten perusteella seutukunta ei ole ollut 2000-luvulla maankäytön suunnittelussa näkyvä taso Turun kaupunkiseudulla. Ylikunnallinen yhteistyö painottuu lähes yksinomaan kuntien omaan naapuristoon ja/tai konkreettisten ongelmien ratkaisuun. Kehityskohteina valtakunnallista ohjausta kehittäessä olisi syytä huomioida paikallisten tilanteiden ja lähtökohtien eroavaisuudet. Kehyskuntien itse tulisi taas pyrkiä erottautumaan toisistaan muillakin keinoin kuin väljemmillä tonteilla tai nopeilla tieyhteyksillä keskuskaupunkiin. Lisäksi seudullista yhteystyötä strategisella tasolla on syytä edelleen painottaa niin keskuskaupungin kanssa kuin kehyskuntien välillä.