Peloteteoreettinen analyysi ydinaseista Venäjän turvallisuuspoliittisissa strategioissa ja retoriikassa vuosivälillä 2008-2015
Naski, Jussi (2016)
2016
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-11-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611232643
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611232643
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään peloteteoreettisen viitekehyksen läpi Venäjän ydinaseita, ydinaseiden käyttöä ja ydinasepelotetta säätelevää strategista viitekehystä ja Venäjän valtionpäämiehien näistä esittämää retoriikkaa vuosivälillä 2008-2015. Strategisen viitekehyksen tarkastelussa selvitetään millä tavoin Venäjän turvallisuusstrategiat ja sotilasdoktriinit ymmärtävät ydinasepelotteen sekä säätelevät ydinaseiden käyttökynnystä vuosivälillä 2008-2015. Painopistealueena analyysissä keskitytään kuitenkin mainituista osa-alueista esitettyyn retoriikkaan. Retoriikan osilta selvitetään missä tilanteissa sekä millaista sisältöä peloteteoreettisesti relevanteilla osa-alueille ydinaseista, niiden käyttömahdollisuuksista ja pelotteesta on esitetty Venäjän valtionpäämiehien retoriikassa vuosivälillä 2008-2015.
Oletus on, että Venäjän valtionpäämiehien retoriikka ydinasepelotteesta ja ydinaseiden käytöstä ei välttämättä ole johdonmukaisessa suhteessa Venäjän ydinasepelotetta koskevaan strategiseen viitekehykseen. Tutkielman laajuuden rajaamiseksi analyysin painopiste koskettaa kuitenkin ensisijaisesti retoriikkaa, ei niinkään lähtökohtaisesti strategioiden ja retoriikan välisen suhteen tarkastelua. Tutkielman teoreettisena taustana sovelletaan kansainvälisen politiikan poliittisen realismin teoriasta haarautuvaa peloteteoriaa ja tutkimusmenetelmänä työssä nojaudutaan Chaïm Perelmanin näkemyksiin retoriikkatutkimuksesta.
Venäjän ydinasepelote on ymmärrettävissä osana laajempaa strategista pelotetta. Ydinaseiden rooli strategisen pelotteen osa-alueena kuitenkin vahvistui Venäjän vuoden 2015 turvallisuusstrategiassa. Ydinaseiden käyttömahdollisuudet ovat strategisesti pysyneet suhteellisen muuttumattomina ja Venäjä ymmärtää ydinaseet ensisijaisesti sotaa ehkäisevinä aseina. Ydinaseiden käytön uhka ymmärretään kohonneena suursodan ja alueellisen sodan kriteerit täyttävissä konfliktityypeissä. Doktriininsa mukaan Venäjä voi käyttää ydinasetta myös tavanomaiseen aseistukseen tukeutuvaa vastustajaa vastaan tilanteessa, jossa Venäjä katsoo valtiollisen olemassaolonsa olevan uhattuna.
Venäjän valtionpäämiehien, Dmitri Medvedevin ja Vladimir Putinin, retoriikoissa on yleisesti ollut havaittavissa vahva voimapoliittisen orientaation korostuminen erityisesti Putinin kaudella. Ydinaseita, niiden käyttökynnystä ja pelotetta koskevaa retoriikkaa on esiintynyt erityisesti liittyen Euroopan ohjuspuolustusjärjestelmään ja sille keskeisiin yksittäisvaltioihin, strategisia ydinaseita koskevaan START III -sopimukseen, täsmäasekehitykseen ja Venäjän kansallisiin asevarusteluohjelmiin. Retoriikka on vaihdellut, muuttunut ja tavallaan monipuolistunut tarkasteltavalla aikavälillä. Edistysaskeleet ydinasepelotteen alalla, kuten START III -sopimus, ovat kuitenkin korvautuneet voimapolitiikan ja sotilaallisten keinojen retorisella korostamisella. Retoriikassa ilmenee, että presidentti Putin on todennut nykyisen globaalin tason turvallisuuspoliittisen tilanteen olevan kestämätön, mutta tästä huolimatta Venäjän ydinasepelotetta koskevaa laaja-alaisempaa muutosta joudutaan oletettavasti odottamaan vielä pitkään.
Oletus on, että Venäjän valtionpäämiehien retoriikka ydinasepelotteesta ja ydinaseiden käytöstä ei välttämättä ole johdonmukaisessa suhteessa Venäjän ydinasepelotetta koskevaan strategiseen viitekehykseen. Tutkielman laajuuden rajaamiseksi analyysin painopiste koskettaa kuitenkin ensisijaisesti retoriikkaa, ei niinkään lähtökohtaisesti strategioiden ja retoriikan välisen suhteen tarkastelua. Tutkielman teoreettisena taustana sovelletaan kansainvälisen politiikan poliittisen realismin teoriasta haarautuvaa peloteteoriaa ja tutkimusmenetelmänä työssä nojaudutaan Chaïm Perelmanin näkemyksiin retoriikkatutkimuksesta.
Venäjän ydinasepelote on ymmärrettävissä osana laajempaa strategista pelotetta. Ydinaseiden rooli strategisen pelotteen osa-alueena kuitenkin vahvistui Venäjän vuoden 2015 turvallisuusstrategiassa. Ydinaseiden käyttömahdollisuudet ovat strategisesti pysyneet suhteellisen muuttumattomina ja Venäjä ymmärtää ydinaseet ensisijaisesti sotaa ehkäisevinä aseina. Ydinaseiden käytön uhka ymmärretään kohonneena suursodan ja alueellisen sodan kriteerit täyttävissä konfliktityypeissä. Doktriininsa mukaan Venäjä voi käyttää ydinasetta myös tavanomaiseen aseistukseen tukeutuvaa vastustajaa vastaan tilanteessa, jossa Venäjä katsoo valtiollisen olemassaolonsa olevan uhattuna.
Venäjän valtionpäämiehien, Dmitri Medvedevin ja Vladimir Putinin, retoriikoissa on yleisesti ollut havaittavissa vahva voimapoliittisen orientaation korostuminen erityisesti Putinin kaudella. Ydinaseita, niiden käyttökynnystä ja pelotetta koskevaa retoriikkaa on esiintynyt erityisesti liittyen Euroopan ohjuspuolustusjärjestelmään ja sille keskeisiin yksittäisvaltioihin, strategisia ydinaseita koskevaan START III -sopimukseen, täsmäasekehitykseen ja Venäjän kansallisiin asevarusteluohjelmiin. Retoriikka on vaihdellut, muuttunut ja tavallaan monipuolistunut tarkasteltavalla aikavälillä. Edistysaskeleet ydinasepelotteen alalla, kuten START III -sopimus, ovat kuitenkin korvautuneet voimapolitiikan ja sotilaallisten keinojen retorisella korostamisella. Retoriikassa ilmenee, että presidentti Putin on todennut nykyisen globaalin tason turvallisuuspoliittisen tilanteen olevan kestämätön, mutta tästä huolimatta Venäjän ydinasepelotetta koskevaa laaja-alaisempaa muutosta joudutaan oletettavasti odottamaan vielä pitkään.