"This will be our little secret" - Lukemisen dynamiikka Stephen Chboskyn kirjeromaanissa The Perks of Being a Wallflower
Tenkula, Jenni (2016)
2016
Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Literary Studies
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-11-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611212632
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611212632
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee lukemisen dynamiikkaa ja tulkinnan rakentumisprosessia Stephen Chboskyn romaanissa The Perks of Being a Wallflower (1999). Tutkielmassa selvitän, miten lukijan tulkintaprosessi rakentuu teosta ensikertaa lukiessa. Lukija määrittyy retorisen kertomusteorian teoreetikkojen Peter J. Rabinowitzin ja James Phelanin tekijän tarkoittamaksi yleisöksi. Rakennan tekijän tarkoittaman yleisön tulkinnan lukemisen dynamiikan ja juonellisen progression kautta. Teoksen loppuratkaisu, päähenkilön kokema traumaattinen seksuaalinen hyväksikäyttö, tulee lopussa yllätyksenä. Lukunautinto perustuu erilaisiin hienovaraisiin vihjeisiin, joiden perusteella tekijän yleisö pyrkii arvailemaan ja ennakoimaan, mistä teoksessa todella on kyse.
Yllätyksellisyys perustuu lukuprosessiin, jossa esittämisjärjestys nousee keskeiselle sijalle. Tarkastelen sitä, mitä kerrotaan, mitä jätetään kertomatta ja minkä kertomista lykätään. Vihjeistä osa on harhaanjohtavia, ja esimerkiksi ensimmäisyysefekti vaikuttaa henkilöhahmoista rakentuviin mielikuviin. Ensimmäisyysefekti on myös keskeisessä roolissa lukijan harhaan johtamisessa. Tähän dynamiikkaan liittyy myös teoksen ajallisuus, sillä se sisältää esimerkiksi paljon takaumia. Ajallisuutta tarkastelen Gérard Genetten teorioita soveltaen. Kirjeromaanimuoto tuo omat haasteensa Genetten ensimmäisen kertomuksen ajallisen tason määrittämiseen. Kertomus myös problematisoi ajallista alkamispistettä. Ajallisuuden hämärtäminen liittyy sekä traumakertomuksen estetiikkaan että lukijan tarkoitukselliseen harhaan johtamiseen tulkinnan rakentumisprosessissa.
Lisäksi analysoin teoksen intertekstuaalisuutta Ziva Ben-Poratin ja Gregory Machacekin teorioita soveltaen. Keskeisiksi alluusioiden kohteiksi nostan Johann Wolfgang von Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset (1774) ja J. D. Salingerin teoksen The Catcher in the Rye (1951), mutta käsittelen myös muita keskeisiä teoksia. Alluusion kohteet luovat lisäjännitettä loppuratkaisun suhteen ja ovat tulkinnallisia vihjeitä traumaan liittyen. Ne myös alleviivaavat teoksessa tiettyjä teemoja, kuten mielenterveysongelmia ja ulkopuolisuutta.
Tutkielmassa käsitellään myös uudelleen lukemisen dynamiikan kysymyksiä. Tämä liittyy teoksen syvempään tulkintaan. Tarkoituksena on hahmottaa niitä hienovaraisia kaunokirjallisia yksityiskohtia, joita ensimmäisellä lukukerralla on mahdoton huomata. Muodostan näin myös oman tulkintani teoksesta.
Yllätyksellisyys perustuu lukuprosessiin, jossa esittämisjärjestys nousee keskeiselle sijalle. Tarkastelen sitä, mitä kerrotaan, mitä jätetään kertomatta ja minkä kertomista lykätään. Vihjeistä osa on harhaanjohtavia, ja esimerkiksi ensimmäisyysefekti vaikuttaa henkilöhahmoista rakentuviin mielikuviin. Ensimmäisyysefekti on myös keskeisessä roolissa lukijan harhaan johtamisessa. Tähän dynamiikkaan liittyy myös teoksen ajallisuus, sillä se sisältää esimerkiksi paljon takaumia. Ajallisuutta tarkastelen Gérard Genetten teorioita soveltaen. Kirjeromaanimuoto tuo omat haasteensa Genetten ensimmäisen kertomuksen ajallisen tason määrittämiseen. Kertomus myös problematisoi ajallista alkamispistettä. Ajallisuuden hämärtäminen liittyy sekä traumakertomuksen estetiikkaan että lukijan tarkoitukselliseen harhaan johtamiseen tulkinnan rakentumisprosessissa.
Lisäksi analysoin teoksen intertekstuaalisuutta Ziva Ben-Poratin ja Gregory Machacekin teorioita soveltaen. Keskeisiksi alluusioiden kohteiksi nostan Johann Wolfgang von Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset (1774) ja J. D. Salingerin teoksen The Catcher in the Rye (1951), mutta käsittelen myös muita keskeisiä teoksia. Alluusion kohteet luovat lisäjännitettä loppuratkaisun suhteen ja ovat tulkinnallisia vihjeitä traumaan liittyen. Ne myös alleviivaavat teoksessa tiettyjä teemoja, kuten mielenterveysongelmia ja ulkopuolisuutta.
Tutkielmassa käsitellään myös uudelleen lukemisen dynamiikan kysymyksiä. Tämä liittyy teoksen syvempään tulkintaan. Tarkoituksena on hahmottaa niitä hienovaraisia kaunokirjallisia yksityiskohtia, joita ensimmäisellä lukukerralla on mahdoton huomata. Muodostan näin myös oman tulkintani teoksesta.