Äidin raskaudenaikaisen stressin ja ahdistuneisuuden yhteys lapsen tunne-elämän kehitykseen kahden ensimmäisen ikävuoden aikana
Ketolainen, Marjo; Leminen, Noora (2016)
Ketolainen, Marjo
Leminen, Noora
2016
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-11-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611212630
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611212630
Tiivistelmä
Äidin raskaudenaikainen ravinto, käyttäytyminen, mieliala ja elämäntavat vaikuttavat lapsen kehitykseen sekä ennen että jälkeen syntymän. Odotusaikana tapahtunut kehitys valmistaa lasta kohtaamaan syntymän jälkeisen ympäristön haasteet. Kaikki tällainen kehitys ei kuitenkaan aina ole tarkoituksenmukaista, vaan lapsella voi tapahtua kehitystä, joka onkin ristiriidassa myöhemmän ympäristön kanssa.
Tässä tutkielmassa tutkittiin äidin raskaudenaikaisen ahdistuneisuuden ja stressin yhteyttä lapsen pelokkuuteen ja internalisoiviin ongelmiin kahden ensimmäisen ikävuoden aikana. Eläinkokeissa pelokkuuden on todettu kehittyvän normaalia aikaisemmin niillä poikasilla, joiden emo on altistunut voimakkaalle stressille poikasten ensimmäisten elinpäivien aikana. Löydökset antavat aihetta selvittää mahdollista pelokkuuden kehityksen kiihtymistä myös ihmisillä.
Tutkimukseen osallistui 83 äiti lapsi-paria. Äidit vastasivat stressiä ja ahdistuneisuutta koskeviin kyselyihin viimeisen raskauskolmanneksen aikana ja internalisointikyselyyn lapsen ollessa 24 kuukauden ikäinen. Lapsen pelokkuuden tutkimisessa käytettiin Goldsmithin ja Rothbartin Lab-TAB-testipatteriston Stranger Approach -koeasetelmaa. Mittaukset suoritettiin lasten ollessa 5 ja 8 kuukauden ikäisiä. Pelokkuutta arvioitiin kasvoilta näkyvän pelon, kehollisen pelon ja säpsähdysten perusteella. Arviot lapsen pelokkuudesta tekivät puolueettomat havainnoitsijat tilanteessa kuvatun videon perusteella.
Pelokkuuden oletettiin lisääntyvän 5 ja 8 kuukauden välillä kaikilla lapsilla. Kiihtymishypoteesin mukaisesti oletettiin, että korkeampaa stressiä ja ahdistuneisuutta raskausaikana kokeneiden äitien lapset ovat pelokkaampia erityisesti 5 kuukauden iässä, mutta myös 8 kuukauden iässä. Vauvaiän pelokkuuden oletettiin olevan yhteydessä internalisoivien ongelmien suurempaan esiintyvyyteen kahden vuoden iässä. Lisäksi oletettiin että, vauvaiän pelokkuus välittää äidin raskaudenaikaisen stressin yhteyttä internalisoiviin ongelmiin.
Tulosten mukaan lasten pelokkuus kasvaa 5 ja 8 kuukauden välillä. Äidin raskaudenaikaisella stressillä ja ahdistuneisuudella ei todettu olevan yhteyttä lapsen pelokkuuteen. Lapsen pelokkuus vauvaiässä ei ollut yhteydessä internalisoiviin oireisiin 2 vuoden ikäisenä. Välittäviä yhteyksiä ei myöskään löytynyt. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa pelokkuuden kehityksen kiihtymistä tavanomaisesti kehittyneillä lapsilla. Tulokset antavat viitteitä siitä, että kenties kiihtymistä tapahtuu ainoastaan äärimmäisen stressaavissa kasvuoloissa, eikä samaa ilmiötä havaita tavanomaisissa olosuhteissa kasvaneilla lapsilla.
Tässä tutkielmassa tutkittiin äidin raskaudenaikaisen ahdistuneisuuden ja stressin yhteyttä lapsen pelokkuuteen ja internalisoiviin ongelmiin kahden ensimmäisen ikävuoden aikana. Eläinkokeissa pelokkuuden on todettu kehittyvän normaalia aikaisemmin niillä poikasilla, joiden emo on altistunut voimakkaalle stressille poikasten ensimmäisten elinpäivien aikana. Löydökset antavat aihetta selvittää mahdollista pelokkuuden kehityksen kiihtymistä myös ihmisillä.
Tutkimukseen osallistui 83 äiti lapsi-paria. Äidit vastasivat stressiä ja ahdistuneisuutta koskeviin kyselyihin viimeisen raskauskolmanneksen aikana ja internalisointikyselyyn lapsen ollessa 24 kuukauden ikäinen. Lapsen pelokkuuden tutkimisessa käytettiin Goldsmithin ja Rothbartin Lab-TAB-testipatteriston Stranger Approach -koeasetelmaa. Mittaukset suoritettiin lasten ollessa 5 ja 8 kuukauden ikäisiä. Pelokkuutta arvioitiin kasvoilta näkyvän pelon, kehollisen pelon ja säpsähdysten perusteella. Arviot lapsen pelokkuudesta tekivät puolueettomat havainnoitsijat tilanteessa kuvatun videon perusteella.
Pelokkuuden oletettiin lisääntyvän 5 ja 8 kuukauden välillä kaikilla lapsilla. Kiihtymishypoteesin mukaisesti oletettiin, että korkeampaa stressiä ja ahdistuneisuutta raskausaikana kokeneiden äitien lapset ovat pelokkaampia erityisesti 5 kuukauden iässä, mutta myös 8 kuukauden iässä. Vauvaiän pelokkuuden oletettiin olevan yhteydessä internalisoivien ongelmien suurempaan esiintyvyyteen kahden vuoden iässä. Lisäksi oletettiin että, vauvaiän pelokkuus välittää äidin raskaudenaikaisen stressin yhteyttä internalisoiviin ongelmiin.
Tulosten mukaan lasten pelokkuus kasvaa 5 ja 8 kuukauden välillä. Äidin raskaudenaikaisella stressillä ja ahdistuneisuudella ei todettu olevan yhteyttä lapsen pelokkuuteen. Lapsen pelokkuus vauvaiässä ei ollut yhteydessä internalisoiviin oireisiin 2 vuoden ikäisenä. Välittäviä yhteyksiä ei myöskään löytynyt. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa pelokkuuden kehityksen kiihtymistä tavanomaisesti kehittyneillä lapsilla. Tulokset antavat viitteitä siitä, että kenties kiihtymistä tapahtuu ainoastaan äärimmäisen stressaavissa kasvuoloissa, eikä samaa ilmiötä havaita tavanomaisissa olosuhteissa kasvaneilla lapsilla.