Pitkäaikaistyötön vai pysyvästi työkyvytön : Tyyppitarinoita 2000-luvun teollisuuskaupungista

Abstract

Pitkäaikaistyöttömien määrä lisääntyi Suomessa hyppäyksenomaisesti 1990-luvun lamavuosina, ja siitä lähtien pitkäaikaistyöttömyys on kohdannut joka vuosi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Jo vuosituhannen vaih-teessa tiedettiin, että osa pitkäaikaistyöttömistä on työkyvyttömiä, ja eduskunta myönsi vuonna 2000 rahoituksen valtakunnalliseen pitkäaiskaistyöttömien eläkemahdollisuuksia selvittävään toimintaan (ELMA).

Työvoimaviranomaiset valitsivat työministeriön ohjeen mukaisesti työkyvyttömiksi arvioimansa henkilöt selvityksiin, joita toteutettiin vuoteen 2004 asti suurissa kaupungeissa ja sen jälkeen koko maassa lisärahoituksella jatkettuna vuoteen 2009 asti. Selvitysprosessien sisältöä ohjasivat paikalliset resurssit, Työministeriön ohjeistus sekä dosentti Ilkka Taipaleen kirjoittama Sosiaalilääketieteellinen eläke-edellytysten selvittelyopas. Tutkimustietoa ELMA-selvittelystä ja ELMA-asiakkaista on niukasti.

Pitkäaikaistyöttömien eläkeselvittelyn tarve osoittaa sosiaalivakuutusjärjestelmän ja vallitsevan työkykyarvioprosessin toimimattomuuden. Järjestelmä olettaa niin työllisen kuin työttömänkin siirtyvän sairauden tai työkyvyttömyyden kohdatessa sairausperusteisille etuuksille, mutta pitkäaikaistyöttömien kohdalla näin ei aina tapahdu, vaan he jäävät työkyvyttöminä työttömyysetuuden piiriin. Tarkastelen tässä tutkimuksessa vuosina 2001–2007 Tampereella ELMA-selvityksissä olleiden 505 asiakkaan rekisteriaineiston kautta tutkimuskohteeni umpikujamaisen tilanteen taustatekijöitä sekä pitkäaikaistyöttömyyden, työkyvyttömyyden ja työkyvyn arvioinnin teemoja.

Tutkimuksen päätavoite on kuvata heterogeeniseksi tiedetyn asiakasryhmän tyypillisimmät asiakkaat aineiston määrällisellä ja laadullisella analysoinnilla. Tämän Mixed Method-tutkimuksen keskeinen menetelmä on tyypittely. Tutkimuksen päätuloksena esitän seitsemän tyypillistä ELMA-asiakkaan konstruoitua esimerkkitarinaa, jotka kattavat 54 prosenttia tutkittavista. Lisäksi kuvaan tamperelaista ELMA-prosessia, koko aineiston määrällisiä tunnuslukuja ja sijoittumista laadullisesti muodostettuihin sairastamista, työuraa ja terveydenhuollossa asiointia kuvaaviin kategorioihin.

Tutkimustuloksena tyypillisin ELMA-asiakas (14 % tutkituista) on tehnyt suhteellisen pitkän työuran fyysisesti kuormittavissa työtehtävissä, ja fyysisten sairauksien kumuloituessa hän on vähitellen menettänyt terveytensä sekä työkykynsä. Ryhmän miehet ja naiset saavat omat tarinansa. Toiseksi yleisimmän ryhmän asiakkaita (13 %) luonnehtivat sosiaalisesti niukat lähtökohdat, varhainen työelämästä syrjäytyminen ja pitkään päihdehistoriaan liittyvä terveyden menettäminen. Kolmanneksi tyypillisimpiä (11 %) tarinoita on kaksi: pitkältä työuralta psykofyysisen sairastamisen vuoksi syrjäytyneet henkilöt ja suhteellisen pitkän työuran tehneet henkilöt, joilla nähdään elämän taitekohdasta suistuminen päihdesairastajaksi. Oman tarinansa saavat myös ne päihteiden vuoksi terveytensä menettäneet henkilöt (9 %), jotka ovat pitkään tasapainoilleet päihteiden käytön ja työelämän välillä. Seitsemännen tarinan henkilöt (6 %) eivät ole koskaan päässeet kiinnittymään työelämään heikkojen terveydellisten lähtökohtien vuoksi.

Myönteisen eläkepäätöksen sai 56 prosenttia ELMA-asiakkaista, 71 prosenttia eläkettä hakeneista. Myönteinen eläkepäätös liittyi päihteiden käytön vuoksi terveytensä menettäneiden tarinoihin ja kielteinen eläkepäätös psykofyysiseen sairastamisen tarinaan.

Long-term unemployment increased steeply in Finland in the recession years in the first half of 1990s, and ever since tens of thousands of people have faced long-term unemployment annually. As early as the turn of the millennium it was well known that incapacity for work is not uncommon among the long-term unemployed. Therefore, The Finnish Parliament granted funding in 2000 to Eligibility for a Disability Pension -project (EDIPE).

Employment counsellors were instructed by the Finnish ministry of labour to select from among the long-term unemployed those individuals who they considered as incapable for work, and to refer them to further assessment. Until 2004 the assessments were carried out in bigger towns until 2004, and in 2005–2009 nationwide. The assessment was guided by local resources, the directive of the Finnish ministry of labour and “The Social medicine guidebook for the Eligibility for a Disability Pension” authored by docent Ilkka Taipale. Research on EDIPE is sparse.

The need for EDIPE is an indication of defects in the functioning of both the social security system and the service system, when it comes to assessment of the work ability of long-term unemployed. The systems presume that the unemployed – alike the employed seek for sickness and invalidity benefits when facing illness. That is not always the case with long-term unemployed, who remain on unemployment allowance even when incapable for work. Utilising registry data of the participants of EPIDE examinations in Tampere in years 2001–2007 (n=505), the present study aims to elucidate the backgrounds of their stalemate-like situations. In terms of theoretical approaches, the study deals with the concepts of long-term unemployment, incapacity for work and working capacity assessment.

Clients of the EDIPE are known to be a very heterogeneous group. Also the main objective of this study is to describe what kind of types can be found among them. This was performed by analysing the data quantitatively and qualitatively; the Mixed Method analysis resulted in seven typical narratives of the EDIPE clients, comprising 54 percent of the total of 505 clients. Moreover, the study conveys description of the EDIPE-process in Tampere, as well as figures and qualitative categorical outcomes in the dimensions of health history, work history and the use of health services of the entire study population.

The most common client type (14 percent of the examined) has a relatively long working history in physically demanding jobs, and has gradually lost the working capacity due to cumulative physical illness. Men and women of this type are presented by separate narratives. The second largest group (13%) consists of clients who have been socially disadvantaged already in the early life, have been excluded from working life at a young age, and have a long history of substance abuse history that has led to health problems. Third place (11%) is shared by two groups, one consisting of persons whose relatively stable work career had been interrupted by psychophysical illness, and one consisting of persons whose dropout from a moderately stable life course evidently was related to increasing substance abuse. Moreover, the type balancing continuously between career and substance abuse (9%) stands out. Clients of the seventh narrative have had difficulties in entering the labour market due to various health problems that originated from childhood or young adulthood.

Disability pension was granted to 56 percent of the EDIPE-clients, and to 71 per cent those who applied for the pension. With respect to the narratives, those related to substance abuse were predictive to acceptance of the application while the narrative of psychophysical illness predicted a rejected disability pension.