Mielenterveys- ja päihdepalveluiden integraatio. Mielenterveys- ja päihdehoitoa tarjoavat palvelut ja niiden ammatilliset profiilit

Abstract

Päihde- ja mielenterveyshäiriöt ovat yksi merkittävimmistä kansanterveysongelmista Suomessa. Päihde- ja mielenterveyspalvelut on perinteisesti järjestetty erillisinä: päihdehuolto sosiaalihuollon ja mielenterveyspalvelut terveydenhuollon piirissä. Kansallinen päihde- ja mielenterveyssuunnitelma (Mieli-suunnitelma) suosittaa erikoistason mielenterveys- ja päihdepalveluiden vahvempaa integraatiota mm. siksi, että hoitopopulaatiossa sekä päihde- että mielenterveyshäiriöiden yhtäaikainen esiintyvyys on suurta. Palveluiden integraation määrästä ja vaikutuksista on kuitenkin toistaiseksi hyvin vähän tutkittua tietoa Suomessa.

Tässä kansanterveystieteen pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan päihde- ja mielenterveyspalveluiden avohoidon integraatiota viiden sairaanhoitopiirin psykiatristen sairaaloiden palvelualueilla. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata yhdistettyjen mielenterveys- ja päihdepalveluiden määrää eri alueilla, verrata alueellisia eroja ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä, sekä tarkastella integraation yhteyttä mielenterveys- ja päihdepalveluiden henkilöstöresurssien määrään ja ammattiryhmiin. Tutkimuksessa käytetään strukturoidulla ESMS-R -kartoitustyökalulla kerättyä poikkileikkausaineistoa mielenterveys- ja päihdepalvelujärjestelmästä vuosilta 2013-2014. Aineisto on kerätty osana REFINEMENT-tutkimusprojektia. Alueellisia palvelujärjestelmiä kuvataan tilastollisin tunnusluvuin ja yhteyksiä tarkastellaan käyttämällä Spearmanin korrelaatiokerrointa.

Tulosten perusteella alueiden mielenterveys- ja päihdepalveluiden avohoidon palvelujärjestelmissä on suuria eroja. Korkeimmin resursoiduilla alueilla on väestöön suhteutettuna kaksinkertaisesti henkilöstöresursseja mielenterveys- ja päihdepalveluissa vähiten resursoituihin alueisiin verrattuna. Yhdistetyn mielenterveys- ja päihdehoidon resursseja on pääsääntöisesti vain vähän, ja ne sijoittuvat perustason palveluihin. Erikoistasolla yhdistettyjä mielenterveys- ja päihdepalveluita on vain muutamilla alueilla. Yhdistettyä mielenterveys- ja päihdehoitoa tarjoavissa palveluissa henkilöstöresurssit ovat sekä perus- että erikoistasolla ammattiryhmiltään keskimäärin yksipuolisemmat kuin erillisissä mielenterveys- tai päihdepalveluissa, ja painottuvat terveydenhuollon ammattiryhmiin. Perustasolla integroiduissa palveluissa henkilöstöprofiili on myös keskimäärin alemmin koulutettua kuin perustason erillisissä mielenterveys- tai päihdepalveluissa. Aineistossa on viitteitä siitä, että korkeampi erikoistason integraation määrä voi olla yhteydessä vähäisempiin erikoistason avohoidon kokonaishenkilöstöresursseihin. Palvelujärjestelmässä tapahtuvien muutosten ja niiden vaikutusten arvioimiseksi tarvitaan jatkossa toistettuja ja strukturoituja palvelujärjestelmäkartoituksia.