Murteet ja puhekielisyys saksankielisten romaanien dialogeissa ja niiden suomennoksissa
Saarinen, Outi (2016)
2016
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopinnot - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-11-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611172604
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611172604
Kuvaus
Deutsche Kurzfassung : zum dialektalen und umgangssprachlichen Sprachgebrauch in den Dialogen der Romane Buddenbrooks und Berlin Alexanderplatz und deren finnischsprachigen Übersetzungen
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan saksankielisten romaanien ja niiden suomennosten dialogeissa esiintyviä murteita ja puhekielisyyttä. Tarkoituksena on selvittää, miten saksankielissä alkuteoksissa on käytetty murteita tai puhekielisyyttä puheen illuusion luomisessa ja millaisia käännösmenetelmiä teosten suomennoksissa on käytetty. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkas-tellaan sitä, miten erilaiset puheen variaatiot vaikuttavat henkilöhahmojen karakterisaatioon ja miten kääntämisen normit eri aikoina ovat vaikuttaneet käännösten kieleen.
Tutkielman aineistona ovat Thomas Mannin romaani Buddenbrooks - Verfall einer Familie (2007; [1901]) ja sen suomennokset vuosilta 1925 ja 2010. Toinen tutkittava romaani oli Alfred Döblinin Berlin Alexanderplatz (1986 [1929]) ja suomennos vuodelta 1979. Mannin romaani oli aineistona kokonaan, kun taas Döblinin teoksesta tutkimukseen rajautui kaksi ensimmäistä lukua. Aineisto käytiin läpi repliikki repliikiltä ja kaikki repliikit, jotka sisälsivät murretta tai puhekielisyyttä, taulukoitiin. Taulukkoihin merkittiin, mitä kielen variantteja repliikissä esiintyy ja millä kielellisellä tasolla puhekielisyyttä tai murretta on imitoitu. Puhekielisyyden kirjallisen tuottamisen keinojen luokittelussa käytettiin Tiittulan ja Nuolijärven (2011, 43 69) puheen esittämisen keinoja, jotka jaettiin neljään luokkaan: äänne- ja muotopiirteet, lauserakenteen taso, sanaston taso ja sanoman muotoilu. Käännösmenetelmiä analysoitiin Czennian (2004, 509-510) esittämien murteen käännösmenetelmien pohjalta.
Molemmissa saksankielisissä romaaneissa on käytetty murteita ja puhekieltä, jotka luovat puheen illuusiota ja vahvistavat joko henkilöiden karakterisaatiota, miljöötä tai tapahtuma-aikaa. Buddenbrooks-romaanin dialogissa hallitsevia puhutun kielen variaatioita ovat alasaksa ja Baijerin murre. Romaanin ensikäännös on 1920-luvun normien mukaisesti hyvin yleiskielinen, ja lähtötekstin murteita ei ole juurikaan tuotu esille suomenkielissä repliikeissä. Saksankielisten murteellisten repliikkien käännöksissä vain kolmasosassa on hieman puhekielisyyttä. Uudelleenkäännöksen käännösmenetelmä on ollut kääntää murre jollakin kohdekielisellä murteella. Alasaksa on korvattu Turun murteella ja Baijerin murre murresekoituksella. Vain yhdeksän saksankielistä murteellista repliikkiä on käännetty yleiskielellä.
Berlin Alexanderplatz -romaanissa lähes kaikissa tutkituissa repliikeissä on piirteitä yleiskielestä, Berliinin murteesta ja puhekielestä. Romaanin suomennos on myös melko puhekielinen. Kääntäjä on kääntänyt lähtöteoksen murteen ja puhekielisyyden suurimmaksi osaksi yleiskielellä, jossa on äänne- ja muotopiirteiden ja lauserakenteen tason elementtejä puhekielestä. Noin kymmenesosassa repliikeistä on myös murrepiirteitä, ja parissa repliikissä suomennoksessa on myös slangisanoja. Toisin kuin Englund Dimitrovan (1997, 62) tutkimuksessa, tässä tutkielmassa havaittiin, että vain yksi kääntäjä selvästi standardisoinut kieltä.
Tutkielman aineistona ovat Thomas Mannin romaani Buddenbrooks - Verfall einer Familie (2007; [1901]) ja sen suomennokset vuosilta 1925 ja 2010. Toinen tutkittava romaani oli Alfred Döblinin Berlin Alexanderplatz (1986 [1929]) ja suomennos vuodelta 1979. Mannin romaani oli aineistona kokonaan, kun taas Döblinin teoksesta tutkimukseen rajautui kaksi ensimmäistä lukua. Aineisto käytiin läpi repliikki repliikiltä ja kaikki repliikit, jotka sisälsivät murretta tai puhekielisyyttä, taulukoitiin. Taulukkoihin merkittiin, mitä kielen variantteja repliikissä esiintyy ja millä kielellisellä tasolla puhekielisyyttä tai murretta on imitoitu. Puhekielisyyden kirjallisen tuottamisen keinojen luokittelussa käytettiin Tiittulan ja Nuolijärven (2011, 43 69) puheen esittämisen keinoja, jotka jaettiin neljään luokkaan: äänne- ja muotopiirteet, lauserakenteen taso, sanaston taso ja sanoman muotoilu. Käännösmenetelmiä analysoitiin Czennian (2004, 509-510) esittämien murteen käännösmenetelmien pohjalta.
Molemmissa saksankielisissä romaaneissa on käytetty murteita ja puhekieltä, jotka luovat puheen illuusiota ja vahvistavat joko henkilöiden karakterisaatiota, miljöötä tai tapahtuma-aikaa. Buddenbrooks-romaanin dialogissa hallitsevia puhutun kielen variaatioita ovat alasaksa ja Baijerin murre. Romaanin ensikäännös on 1920-luvun normien mukaisesti hyvin yleiskielinen, ja lähtötekstin murteita ei ole juurikaan tuotu esille suomenkielissä repliikeissä. Saksankielisten murteellisten repliikkien käännöksissä vain kolmasosassa on hieman puhekielisyyttä. Uudelleenkäännöksen käännösmenetelmä on ollut kääntää murre jollakin kohdekielisellä murteella. Alasaksa on korvattu Turun murteella ja Baijerin murre murresekoituksella. Vain yhdeksän saksankielistä murteellista repliikkiä on käännetty yleiskielellä.
Berlin Alexanderplatz -romaanissa lähes kaikissa tutkituissa repliikeissä on piirteitä yleiskielestä, Berliinin murteesta ja puhekielestä. Romaanin suomennos on myös melko puhekielinen. Kääntäjä on kääntänyt lähtöteoksen murteen ja puhekielisyyden suurimmaksi osaksi yleiskielellä, jossa on äänne- ja muotopiirteiden ja lauserakenteen tason elementtejä puhekielestä. Noin kymmenesosassa repliikeistä on myös murrepiirteitä, ja parissa repliikissä suomennoksessa on myös slangisanoja. Toisin kuin Englund Dimitrovan (1997, 62) tutkimuksessa, tässä tutkielmassa havaittiin, että vain yksi kääntäjä selvästi standardisoinut kieltä.