Lastensuojelun edunvalvonta - Lapsen osallisuuden ja kuulluksi tulemisen vahvistamisen välineenä lastentensuojelussa
Uppman, Anne (2016)
Uppman, Anne
2016
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-11-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611142576
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611142576
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkimukseni käsittelee lastensuojelun edunvalvontaa. Lastensuojelun edunvalvonta tarkoittaa lapseen henkilönä kohdistuvaa edunvalvontaa lastensuojeluasioissa.
Tutkimusaineistona käytän asiakirja-aineistoja, joissa lapselle on määrätty edunvalvoja lastensuojelulain (417/2007) 22 §:n perusteella. Edunvalvojan tehtävänä on huoltajan sijasta käyttää lapsen puhevaltaa lastensuojeluasioissa. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus, jonka tavoitteena on selvittää, mihin eri tehtäviin edunvalvoja on määrätty ja kuinka edunvalvojan tehtävät on määritelty käräjäoikeuksien päätöksissä. Tutkimusaineiston olen analysoinut sisällönanalyysillä.
Lapsen etu on päätöksiä tekevien viranomaisten työtä ohjaava periaate ja tutkimuksen keskeinen käsite. Käsite pitää sisällään myös lapsen osallisuuden toteutumisen oikeudellisesta näkökulmasta. Rakenteellisesti meille Suomessa on luotu järjestelmä, joka ohjeistaa, kuinka lapsen kuulemisen tulisi tapahtua. Käräjäoikeuden päätökset eivät sisältäneet arviointia tai perusteluja siitä, miten edunvalvonta lisäisi lapsen etua. Päätöksissä oli nähtävissä, että käräjäoikeudentuomarit olivat luottaneet sosiaalityöntekijöiden arvioon ja olivat myöntäneet edunvalvojan hakemusten mukaisesti. Tutkimustulosten mukaan lapselle haettiin edunvalvojaa kolmenlaisissa tilanteissa: lapsen jäädessä vaille huoltajaa, lapsen lähipiiriin kuuluvaa epäiltäessä lapseen kohdistuneesta rikoksesta ja lapsen ollessa lastensuojelun piirissä. Lapseen kohdistuneissa rikosasioissa ja lapsen jäädessä vaille huoltajaa edunvalvojan tehtäväksiannot olivat selkeitä. Lastensuojeluasioissa tehtäväksianto saattoi jäädä hyvinkin yleiselle tasolle. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että edunvalvonta lastensuojeluun liittyvissä asioissa on lisääntynyt, mutta hakemusten pitäisi sisältää enemmän arviointia siitä, miten edunvalvonta edistää lapsen etua.
Tutkimusaineistona käytän asiakirja-aineistoja, joissa lapselle on määrätty edunvalvoja lastensuojelulain (417/2007) 22 §:n perusteella. Edunvalvojan tehtävänä on huoltajan sijasta käyttää lapsen puhevaltaa lastensuojeluasioissa. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus, jonka tavoitteena on selvittää, mihin eri tehtäviin edunvalvoja on määrätty ja kuinka edunvalvojan tehtävät on määritelty käräjäoikeuksien päätöksissä. Tutkimusaineiston olen analysoinut sisällönanalyysillä.
Lapsen etu on päätöksiä tekevien viranomaisten työtä ohjaava periaate ja tutkimuksen keskeinen käsite. Käsite pitää sisällään myös lapsen osallisuuden toteutumisen oikeudellisesta näkökulmasta. Rakenteellisesti meille Suomessa on luotu järjestelmä, joka ohjeistaa, kuinka lapsen kuulemisen tulisi tapahtua. Käräjäoikeuden päätökset eivät sisältäneet arviointia tai perusteluja siitä, miten edunvalvonta lisäisi lapsen etua. Päätöksissä oli nähtävissä, että käräjäoikeudentuomarit olivat luottaneet sosiaalityöntekijöiden arvioon ja olivat myöntäneet edunvalvojan hakemusten mukaisesti. Tutkimustulosten mukaan lapselle haettiin edunvalvojaa kolmenlaisissa tilanteissa: lapsen jäädessä vaille huoltajaa, lapsen lähipiiriin kuuluvaa epäiltäessä lapseen kohdistuneesta rikoksesta ja lapsen ollessa lastensuojelun piirissä. Lapseen kohdistuneissa rikosasioissa ja lapsen jäädessä vaille huoltajaa edunvalvojan tehtäväksiannot olivat selkeitä. Lastensuojeluasioissa tehtäväksianto saattoi jäädä hyvinkin yleiselle tasolle. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että edunvalvonta lastensuojeluun liittyvissä asioissa on lisääntynyt, mutta hakemusten pitäisi sisältää enemmän arviointia siitä, miten edunvalvonta edistää lapsen etua.