Saavutettava etäkonsertti ja konsertti-instituution uudet määritelmät
Teikari, Anne (2016)
2016
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-11-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611142565
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611142565
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani on tutkimus saavutettavuuden periaatteen vaikutuksesta konsertti-instituutioon ja sen puitteissa esitettävään musiikkiin. Esimerkkinä saavutettavuuden edistämisestä taiteen ja kulttuurin kentällä tarkastelen Tampere-talon Etäevent-hanketta. Etäevent, nykyiseltä nimeltään MUKANA, on Tampere-talon uusi palvelu, jossa etäkonsertteja välitetään, käytännössä striimataan livenä internetin välityksellä, sosiaali- ja terveysalan laitoksiin. Työssäni tarkastelen, mitä elementtejä konsertin kannalta nousee esiin silloin, kun konsertista pyritään tekemään kulttuuripoliittisesti saavutettava.
Tutkimusaineistoni koostuu tekemistäni teemahaastatteluista Tampere-talon ja Tampere Filharmonian edustajien kanssa, sekä konserttitilanteissa ja Etäevent-suunnittelupalavereissa tehdystä havainnoinnista Tampere-talossa. Teoriaosuudessa pohdin konsertti-instituution, teoksen ja saavutettavuuden käsitteiden teoreettista taustaa myös niiden historiallista taustaa vasten. Konsertti-instituutio toimi tutkimuksessa teoreettisena työkaluna tarkastella teoksen, musiikillisen sisällön, arvottamisen prosessia konsertissa.
Analyysiosiossa olen jaotellut analysoitavat haastattelut kahteen haastatteluryhmään Tampere Filharmonian ja Tampere-talon haastateltavien mukaan. Tämän jaon myötä tarkastelen haastatteluryhmissä ilmenneitä näkemyksiä konsertista, siinä esitettävästä taiteellisesta sisällöstä (teoksesta) sekä saavutettavuudesta. Analyysi on toteutettu aineistolähtöisesti sisällönanalyysia käyttäen.
Työni osoittaa, että musiikin sisällöllistä asemaa konsertissa arvotetaan riippuen siitä, mistä näkökulmasta konserttia tarkastellaan: onko kyseessä a) luovan talouden periaatteisiin nojaavan kulttuuri-instituution, tässä kohtaa Tampere-talon, edustaja, joka näkee kulttuurin ja taiteen myytävänä palveluna, vai b) perinteistä taiteen asiantuntijuutta, tässä kohtaa Tampere Filharmonian orkesteri-instituutiota, edustava henkilö. Tampere-talossa etäkonsertti nähtiin ensisijaisesti kulttuuriliiketoiminnan ja saavutettavan kulttuuripalvelun kannalta, joka aikaansaa yhteisöllisyyttä ja iloa konserttia vastaanottavissa etäkohteissa. Tampere Filharmonian haastatteluissa saavutettavuus nähtiin keinona saada lisää uusia yleisöjä klassiselle musiikille, ja musiikilliset sisällöt, eli soivat teokset, nähtiin keskeisessä osassa etäkonsertissa.
Työssäni osoitan, että käsitteiden määrittely vaikuttaa siihen, miten yhteiskunnallisella tasolla puhutaan taiteesta ja saavutettavuudesta. Totean myös saavutettavan taiteen käsitteen vaativan tarkempaa tarkastelua, sillä käsitteiden määritteleminen vaikuttaa taide- ja kulttuuripoliittiseen päätöksentekoon.
Tutkimusaineistoni koostuu tekemistäni teemahaastatteluista Tampere-talon ja Tampere Filharmonian edustajien kanssa, sekä konserttitilanteissa ja Etäevent-suunnittelupalavereissa tehdystä havainnoinnista Tampere-talossa. Teoriaosuudessa pohdin konsertti-instituution, teoksen ja saavutettavuuden käsitteiden teoreettista taustaa myös niiden historiallista taustaa vasten. Konsertti-instituutio toimi tutkimuksessa teoreettisena työkaluna tarkastella teoksen, musiikillisen sisällön, arvottamisen prosessia konsertissa.
Analyysiosiossa olen jaotellut analysoitavat haastattelut kahteen haastatteluryhmään Tampere Filharmonian ja Tampere-talon haastateltavien mukaan. Tämän jaon myötä tarkastelen haastatteluryhmissä ilmenneitä näkemyksiä konsertista, siinä esitettävästä taiteellisesta sisällöstä (teoksesta) sekä saavutettavuudesta. Analyysi on toteutettu aineistolähtöisesti sisällönanalyysia käyttäen.
Työni osoittaa, että musiikin sisällöllistä asemaa konsertissa arvotetaan riippuen siitä, mistä näkökulmasta konserttia tarkastellaan: onko kyseessä a) luovan talouden periaatteisiin nojaavan kulttuuri-instituution, tässä kohtaa Tampere-talon, edustaja, joka näkee kulttuurin ja taiteen myytävänä palveluna, vai b) perinteistä taiteen asiantuntijuutta, tässä kohtaa Tampere Filharmonian orkesteri-instituutiota, edustava henkilö. Tampere-talossa etäkonsertti nähtiin ensisijaisesti kulttuuriliiketoiminnan ja saavutettavan kulttuuripalvelun kannalta, joka aikaansaa yhteisöllisyyttä ja iloa konserttia vastaanottavissa etäkohteissa. Tampere Filharmonian haastatteluissa saavutettavuus nähtiin keinona saada lisää uusia yleisöjä klassiselle musiikille, ja musiikilliset sisällöt, eli soivat teokset, nähtiin keskeisessä osassa etäkonsertissa.
Työssäni osoitan, että käsitteiden määrittely vaikuttaa siihen, miten yhteiskunnallisella tasolla puhutaan taiteesta ja saavutettavuudesta. Totean myös saavutettavan taiteen käsitteen vaativan tarkempaa tarkastelua, sillä käsitteiden määritteleminen vaikuttaa taide- ja kulttuuripoliittiseen päätöksentekoon.