Humoristisen tyylin kääntäminen crossover-kirjallisuudessa: Kielellinen huumori Charles Dickensin romaanissa A Christmas Carol ja sen suomennoksissa 1870-luvulta 2000-luvulle
Pommelin, Sari (2016)
Pommelin, Sari
2016
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopinnot - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-11-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611142560
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201611142560
Kuvaus
ENGLISH SUMMARY: Translating Humorous Style in Crossover Literature – Verbal Humour in Charles Dickens’s A Christmas Carol and its Finnish Translations from 1870s to 2000s
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani aiheena on kirjailijan humoristisen tyylin kääntäminen crossover-kirjallisuudessa eli kirjallisuudessa, jota lukevat sekä lapset että aikuiset. Lähestyn aihetta tutkimalla tapaustutkimuksena Charles Dickensin romaania A Christmas Carol (1843) ja kahdeksaa siitä tehtyä suomennosta vuosilta 1878-2007. Tavoitteena on selvittää, minkälaisia kielellisen huumorin tyylipiirteitä lähtöteos sisältää ja miten teoksen huumoria on käännetty eri aikoina lapsille ja aikuisille: minkälaisia käännösstrategioita on käytetty.
Tutkielman teoriaosuudessa selvitän ensin huumoriin, tyyliin, crossover-kirjallisuuteen, lapsille kääntämisen erityispiirteisiin sekä käännösstrategioihin liittyvää teoriaa ja aiempaa tutkimusta. Tutkimusmenetelmä on pääasiassa kvalitatiivinen, neljään vaiheeseen jakautuva tekstianalyysi, jossa etsin grounded theory -tutkimusmenetelmän mukaisesti humoristisia tyylipiirteitä lähiluvun avulla lähtötekstistä. Tämän jälkeen listaan tutkimusyksiköt käännösvastineineen tiedostoksi. Seuraavaksi ryhmittelen löytämäni piirteet isompiin kokonaisuuksiin huumorin elementeiksi, joita tutkin vertailevaa, kuvailevaa tekstianalyysiä käyttäen. Hyödynnän lähtöteoksesta löytämieni huumorin elementtien käännösstrategioiden analysoinnissa seuraavia luokituksia: sanaleikkien osalta Dirk Delabastitan, alluusioiden osalta Ritva Leppihalmeen, kulttuurisidonnaisten elementtien osalta Göte Klingbergin sekä runollisuuden, liioittelun, kuvallisuuden ja surrealismin, satiiriin ja sarkasmin sekä interjektioiden ja imitatiivien osalta Andrew Chestermanin laatimia luokituksia.
Tutkimusaineiston analyysissä havaitsin, että vanhimmissa eli 1800-luvun ja 1930-luvun suomennoksissa oli käytetty jonkin verran uudempia käännöksiä useammin vieraannuttavia strategioita, kuten sananmukaista käännöstä. Lapsille ja nuorille tarkoitetuissa käännöksissä vuosilta 1984, 1986 ja etenkin vuodelta 2007 oli käytetyissä strategioissa havaittavissa jonkin verran enemmän kohdeyleisön huomioivia adaptaatioita ja muutoksia, kuten eksplisiittistämistä, korvaamista kohdekielisellä yksiköllä ja selventävien lisäysten käyttöä.
Tutkielman teoriaosuudessa selvitän ensin huumoriin, tyyliin, crossover-kirjallisuuteen, lapsille kääntämisen erityispiirteisiin sekä käännösstrategioihin liittyvää teoriaa ja aiempaa tutkimusta. Tutkimusmenetelmä on pääasiassa kvalitatiivinen, neljään vaiheeseen jakautuva tekstianalyysi, jossa etsin grounded theory -tutkimusmenetelmän mukaisesti humoristisia tyylipiirteitä lähiluvun avulla lähtötekstistä. Tämän jälkeen listaan tutkimusyksiköt käännösvastineineen tiedostoksi. Seuraavaksi ryhmittelen löytämäni piirteet isompiin kokonaisuuksiin huumorin elementeiksi, joita tutkin vertailevaa, kuvailevaa tekstianalyysiä käyttäen. Hyödynnän lähtöteoksesta löytämieni huumorin elementtien käännösstrategioiden analysoinnissa seuraavia luokituksia: sanaleikkien osalta Dirk Delabastitan, alluusioiden osalta Ritva Leppihalmeen, kulttuurisidonnaisten elementtien osalta Göte Klingbergin sekä runollisuuden, liioittelun, kuvallisuuden ja surrealismin, satiiriin ja sarkasmin sekä interjektioiden ja imitatiivien osalta Andrew Chestermanin laatimia luokituksia.
Tutkimusaineiston analyysissä havaitsin, että vanhimmissa eli 1800-luvun ja 1930-luvun suomennoksissa oli käytetty jonkin verran uudempia käännöksiä useammin vieraannuttavia strategioita, kuten sananmukaista käännöstä. Lapsille ja nuorille tarkoitetuissa käännöksissä vuosilta 1984, 1986 ja etenkin vuodelta 2007 oli käytetyissä strategioissa havaittavissa jonkin verran enemmän kohdeyleisön huomioivia adaptaatioita ja muutoksia, kuten eksplisiittistämistä, korvaamista kohdekielisellä yksiköllä ja selventävien lisäysten käyttöä.