fi=Väitöskirjat|en=Doctoral dissertations|

The Organizational Social Context in Public Healthcare at Two Time Points : Nursing Staff’s and First-Line Nurse Managers’ Perspectives and Associations with Nurse-Focused Outcomes

Thu, 01 Jan 2026 00:00:00 GMT

The Organizational Social Context in Public Healthcare at Two Time Points : Nursing Staff’s and First-Line Nurse Managers’ Perspectives and Associations with Nurse-Focused Outcomes Saukkonen, Petra Terveydenhuoltojärjestelmiin kohdistuu enenevässä määrin paineita ylläpitää korkealaatuista ja kestävää hoitoa samalla, kun niiden on vastattava kasvavaan palvelutarpeeseen ja henkilöstövajeeseen. Hoitohenkilöstöllä on keskeinen rooli terveydenhuollossa, mikä korostaa hoitotyön työympäristöjä muovaavien organisatoristen olosuhteiden merkitystä. Organisaation sosiaalinen konteksti (OSC) viittaa organisaatioiden sosiaaliseen toimintaympäristöön, jossa organisaatiokulttuuri ja -ilmapiiri ovat keskeisiä käsitteitä. Organisaatiokulttuuri kuvastaa käyttäytymistä suuntaavia odotuksia, jotka määrittävät työn tekemisen tapoja, kun taas organisaatioilmapiirillä tarkoitetaan työntekijöiden jaettuja käsityksiä työympäristöstään. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää organisaatiokulttuuria ja -ilmapiiriä julkisen terveydenhuollon operatiivisilla, konservatiivisilla ja psykiatrisilla toimialueilla hoitohenkilöstön ja lähiesihenkilöiden näkökulmista. Erityinen painopiste oli operatiivisella toimialueella, jossa tarkasteltiin arvioita kahdessa aikapisteessä, vuosina 2010 ja 2020, sekä yhteyksiä hoitohenkilöstöä koskeviin tulosmuuttujiin. Tutkimus toteutettiin kaksivaiheisena kvantitatiivisena poikkileikkaustutkimuksena, jossa ilmiöitä tarkasteltiin ryhmätasolla. Ensimmäisessä vaiheessa kyselyaineisto kerättiin vuonna 2010 julkisen terveydenhuollon organisaatioiden (n=11) kolmelta toimialueelta. Aineisto koostui hoitohenkilöstön aineistosta (31 ryhmää, n=289) sekä hoitohenkilöstön ja lähiesihenkilöiden vastinpariaineistosta (molemmissa 26 ryhmää, n=266 ja n=246). Toisessa vaiheessa aineisto kerättiin vuonna 2020 samojen organisaatioiden (n=9) operatiivisilta toimialueilta. Hoitohenkilöstöä koskevien tulosmuuttujien tarkastelu sisälsi seitsemän organisaatiota, 52 hoitohenkilöstöryhmää (n=627) ja seitsemän lähiesihenkilöryhmää (n=61). Organisaatiokulttuuria ja -ilmapiiriä arvioitiin OSC-mittarilla, ja hoitohenkilöstöä koskevien tulosmuuttujien mittaamiseen käytettiin rekisteripohjaisia tietoja hoitohenkilöstön sairauspoissaoloista ja bruttovaihtuvuudesta. Aineisto analysoitiin ryhmätason analyysimenetelmillä, joihin sisältyivät r_WG-indeksi, sisäkorrelaatiokertoimet (ICC), etan neliö, sekamallit, korrelaatioanalyysit ja lineaarinen regressioanalyysi. Tulokset osoittivat, että organisaatiokulttuuri ja -ilmapiiri ovat hoitohenkilöstön ja lähiesihenkilöiden keskuudessa jaettuja ryhmätason ilmiöitä, joille on ominaista vahva ryhmänsisäinen yksimielisyys. Arviot vaihtelivat työryhmien, toimialueiden ja organisaatioiden välillä. Hoitohenkilöstön osalta operatiivisilla ja psykiatrisilla toimialueilla havaittiin enemmän heterogeenisuutta organisaatiokulttuurin ja -ilmapiirin ulottuvuuksissa, kun taas konservatiivinen toimialue näyttäytyi yhdenmukaisempana. Useat yksilö- ja organisaatiotason tekijät, kuten ikä, sukupuoli, lisäkoulutus, toimialue ja yksikön koko, olivat yhteydessä organisaation sosiaalista kontekstia koskeviin arvioihin. Vuonna 2010 lähiesihenkilöt arvioivat organisaatiokulttuurin kokonaisuudessaan myönteisemmin kuin hoitohenkilöstö. Organisaatioilmapiirin osalta he arvioivat osallisuuden ja funktionaalisuuden korkeammiksi, kun taas stressin osalta tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu. Samankaltainen tulos havaittiin vuonna 2020 operatiivisella toimialueella: lähiesihenkilöt arvioivat organisaatiokulttuurin ja -ilmapiirin kaikilla ulottuvuuksilla hoitohenkilöstöä myönteisemmin, mutta organisaatioilmapiirin osallisuuden osalta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kahdessa aikapisteessä tehty tarkastelu operatiivisella toimialueella osoitti, että organisaatiokulttuuri oli vuonna 2020 joustamattomampi ja että organisaatioilmapiirissä ilmeni enemmän stressiä sekä vähemmän osallisuutta ja funktionaalisuutta kuin vuonna 2010, kun taas organisaatiokulttuurin pätevyyttä koskevat arviot olivat hieman korkeammat. Vuonna 2020 useat organisaatiokulttuurin ja -ilmapiirin ulottuvuudet olivat operatiivisella toimialueella yhteydessä hoitohenkilöstöön liittyviin tulosmuuttujiin, erityisesti hoitohenkilöstön bruttovaihtuvuuteen. Hoitohenkilöstön arvioima organisaatioilmapiirin suurempi funktionaalisuus oli yhteydessä pienempään bruttovaihtuvuuteen. Lähiesihenkilöiden osalta organisaatiokulttuurin suurempi joustamattomuus ja vastarinta olivat yhteydessä pienempään hoitohenkilöstön bruttovaihtuvuuteen. Organisaatioilmapiirin ulottuvuuksista korkeampi stressi oli yhteydessä pienempään bruttovaihtuvuuteen, kun taas korkeampi osallisuus oli yhteydessä suurempaan bruttovaihtuvuuteen. Lisäksi jotkin hoitohenkilöstön ja lähiesihenkilöiden arvioiden väliset erot olivat yhteydessä hoitohenkilöstöä koskeviin tulosmuuttujiin. Hoitoympäristö moderoi tiettyjä yhteyksiä lähiesihenkilöiden organisaation sosiaalista kontekstia koskevien arvioiden ja hoitohenkilöstön bruttovaihtuvuuden välillä. Organisaatiokulttuuri ja -ilmapiiri rakentuvat ensisijaisesti ryhmätasolla ja vaihtelevat työryhmien, toimialueiden, organisaatioiden ja hierarkkisten asemien välillä. Tämä korostaa organisaation sosiaalista kontekstia koskevan jaetun ymmärryksen merkitystä hoitotyön johtamisessa. Havaitut yhteydet organisaation sosiaalisen kontekstin ja hoitohenkilöstöön liittyvien tulosmuuttujien välillä korostavat toimivien työympäristöjen merkitystä henkilöstön pysyvyyden tukemisessa. Lähiesihenkilöiden näkökulmat näyttävät olevan merkityksellisiä hoitohenkilöstön bruttovaihtuvuuden kannalta, ja operatiivisten toimintaympäristöjen välinen vaihtelu viittaa kontekstisensitiivisten johtamiskäytäntöjen tarpeeseen. Operatiivisella toimialueella ajan kuluessa havaittu siirtymä epäedullisemman organisaation sosiaalisen kontekstin suuntaan korostaa tarvetta tarkastella organisatorisia olosuhteita järjestelmällisesti kehitettäessä jatkuvassa muutoksessa olevia terveydenhuollon organisaatioita.; Healthcare systems face increasing pressure to maintain high-quality and sustainable care while responding to growing service demands and workforce shortages. Nursing staff play a central role in healthcare, highlighting the importance of organizational conditions that shape nursing work environments. The organizational social context (OSC) refers to the social environment of organizations, where organizational culture and climate are key constructs. Organizational culture reflects the behavioral expectations guiding how work is carried out, whereas organizational climate represents employees’ shared perceptions of their work environment. The aim of this study was to describe and explain organizational culture and climate in Finnish public healthcare across surgical, medical, and psychiatric domains from the perspectives of nursing staff and first-line nurse managers. A particular focus was on the surgical domain, where assessments at two time points, in 2010 and 2020, were examined, as were associations with nurse-focused outcomes. The study was conducted in two phases using a quantitative cross-sectional design with group-level analysis. In Phase I, survey data were collected in 2010 across three clinical domains of Finnish public healthcare organizations (n=11). These comprised nursing staff data (31 groups, n=289) and matched data from nursing staff and first-line nurse managers (26 groups each; n=266 and n=246, respectively). In Phase II, data were collected in 2020 from the surgical domain of the same organizations (n=9). The examination of nurse-focused outcomes included data from seven organizations, 52 nursing staff groups (n=627), and seven first-line nurse manager groups (n=61). Organizational culture and climate were assessed using the OSC instrument, and register-based data on nursing staff sickness absence and gross turnover were used to measure nurse-focused outcomes. The data were analyzed using group-level analytical methods, including interrater agreement (r_WG), intraclass correlation coefficients (ICC), eta-squared statistics, mixed-effects models, correlation analyses, and linear regression. The results demonstrated that organizational culture and climate represent shared group-level phenomena among nursing staff and first-line nurse managers, with strong within-group agreement. Perceptions varied across work groups, clinical domains, and organizations. Among nursing staff, surgical and psychiatric domains showed the greatest heterogeneity across culture and climate dimensions, whereas the medical domain appeared more homogeneous. Several individual and organizational characteristics, including age, gender, additional education, clinical domain, and unit size, were associated with perceptions of the organizational social context. In 2010, first-line nurse managers evaluated organizational culture overall more positively than nursing staff. In organizational climate, they reported higher levels of engagement and functionality, whereas no statistically significant difference was observed in stress. Similar patterns were observed in 2020 in the surgical domain: first-line nurse managers evaluated organizational culture and climate more positively than nursing staff across all dimensions, although the difference was not statistically significant for organizational climate engagement. Assessments at the two time points in the surgical domain indicated a more rigid organizational culture and a more stressful, less engaged, and less functional organizational climate in 2020 than in 2010, while cultural proficiency increased slightly. In 2020, several dimensions of organizational culture and climate were associated with nurse-focused outcomes in the surgical domain, particularly nursing staff gross turnover. Higher organizational climate functionality assessed by nursing staff was associated with lower gross turnover. Among first-line nurse manager groups, higher rigidity and resistance in organizational culture were associated with lower nursing staff gross turnover. Of the organizational climate dimensions, higher stress was associated with lower gross turnover, whereas higher engagement was associated with higher gross turnover. Some discrepancies between nursing staff’s and first-line nurse managers’ assessments were also associated with nurse-focused outcomes. Care setting moderated certain associations between first-line nurse managers’ assessments of the organizational social context and nursing staff gross turnover. Organizational culture and climate emerge primarily at the group level and vary across work groups, clinical domains, organizations, and hierarchical positions. This underscores the importance of a shared understanding of the organizational social context in nursing leadership. The observed associations between the organizational social context and nurse-focused outcomes highlight the relevance of functional work environments for supporting staff retention. First-line nurse managers’ perspectives appear relevant to nursing staff gross turnover, with variation across surgical settings indicating the need for context-sensitive leadership approaches. The observed shift toward a less favorable organizational social context in the surgical domain over time further highlights the need to address organizational conditions systematically in the development of healthcare organizations undergoing continuous change.

Integrating LiDAR Sensing, Simulation, and Decision Support for Automated Assessment of Tree Stem Quality in Cut-to-Length Forest Harvesting

Thu, 01 Jan 2026 00:00:00 GMT

Integrating LiDAR Sensing, Simulation, and Decision Support for Automated Assessment of Tree Stem Quality in Cut-to-Length Forest Harvesting Sagar, Anwar Advancements in precision forestry, sensor technology, and automation are reshaping the future of cut‑to‑length (CTL) harvesting by enabling more data‑driven and reliable decision‑making during forest operations. This dissertation investigates how LiDAR‑based sensing, simulation frameworks, and analytical workflows can be integrated to support automated detection of tree stem quality and harvesting outcomes in machine-assisted thinning operations. Traditional assessment of stem quality and harvesting performance relies heavily on operator experience, visual judgment, and labour‑intensive field surveys. These approaches are susceptible to subjectivity, operational variation, and limited spatial coverage. As thinning operations become more frequent and forest managers seek greater consistency and efficiency, there is a growing need for methods that provide objective, scalable, and real‑time insight into forest conditions, tree‑level quality, and operational impacts. To address these challenges, this research develops and evaluates a comprehensive sensing and analysis framework that leverages both machine‑mounted and mobile laser scanning (MLS) systems, complemented by simulation‑based experimentation. Four interconnected studies form the core of this work. The first study identifies industrial needs, operator requirements, and relevant sensing technologies to detect stem defects—such as curvature, crookedness, and other geometric anomalies—that affect value recovery. The second study integrates a LiDAR sensor into a CTL harvester to investigate the feasibility of real‑time stem‑quality detection before felling. Through detailed point‑cloud analysis, the study demonstrates that onboard LiDAR can measure diameter, straightness, and other key attributes with promising accuracy, opening opportunities for semi‑automated decision support. Recognising the high cost and logistical challenges of field testing, the third study introduces a simulation framework—the Tree Classification Framework (TCF)—for controlled development and validation of detection algorithms. By generating synthetic forests, point cloud datasets, and defect scenarios, the framework enables repeatable experimentation and algorithmic benchmarking across varying conditions. The final study extends the approach to post‑harvest evaluation by utilising backpack MLS to assess thinning quality in operational stands. Attributes such as strip‑road spacing, residual stand density, stump dimensions, and stem defects are extracted and compared with conventional field measurements, demonstrating strong agreement and highlighting MLS as a reliable method for operational quality monitoring. Across all studies, the methods developed in this dissertation demonstrate that LiDAR‑derived point clouds—whether generated in simulation, captured on board harvesting machines, or collected via mobile scanning—provide a rich and accurate representation of tree geometry and harvesting outcomes. Data‑processing workflows incorporating segmentation, curve fitting, and classification techniques enable consistent measurement of stem attributes and objective detection of defects. Combined with statistical analysis and validation against ground truth, these techniques reveal the strengths and limitations of LiDAR sensing for forest‑machine integration and harvesting‑quality assessment. The dissertation contributes an end‑to‑end framework for automated forest‑quality assessment that links sensing, modelling, algorithm development, and field validation. The findings underscore the operational potential of integrating LiDAR sensing into CTL harvesters and support the emerging role of MLS in post‑harvest auditing. Together, these approaches offer a pathway toward intelligent harvesting systems that provide actionable information to operators, improve thinning consistency, and enable more sustainable and efficient forest management. By bridging technological innovation with practical forestry needs, this research lays the foundation for future advances in automated decision support, autonomous machine functions, and data‑driven forest operations.

Surgical Treatment of Pelvic Organ Prolapse : Complications, prolapse recurrence and quality of sexual life

Thu, 01 Jan 2026 00:00:00 GMT

Surgical Treatment of Pelvic Organ Prolapse : Complications, prolapse recurrence and quality of sexual life Wihersaari, Olga Lantionpohjan laskeuma on erityisesti synnyttäneillä naisilla esiintyvä vaiva, ja noin 13% naisista päätyy elinaikanaan laskeumaleikkaukseen. Laskeuman oirekuva on monimuotoinen, ja vaikeimmillaan se heikentää merkittävästi naisen elämänlaatua – suuri osa oireisista potilaista kärsii myös seksuaalitoimintojen häiriöistä. Laskeuma voi uusiutua käytetystä leikkausmenetelmästä riippumatta, mikä korostaa kirurgisten hoitojen pitkäaikaistulosten ja leikkausten turvallisuuden arvioinnin merkitystä. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia erilaisten laskeumaleikkausmenetelmien pitkäaikaista vaikuttavuutta ja niihin liittyviä komplikaatioita vertaillen omilla kudoksilla tehtyjä leikkauksia ja verkkoleikkauksia sekä selvittää komplikaatioille ja uusiutumiselle altistavia tekijöitä. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin laskeumaleikkauksen vaikutuksia seksuaalielämän laatuun, seksuaaliseen aktiivisuuteen ja yhdyntäkipuun. Tutkimuskohortti koostui 3515:sta Suomessa vuonna 2015 laskeuman vuoksi leikatusta naisesta, joita seurattiin oire- ja elämänlaatukyselyin 6 kuukauden, 2 vuoden ja 5 vuoden kohdalla leikkauksesta. Seksuaalioireita kartoitettiin validoidulla PISQ-12-kyselyllä. Lisäksi tiedot vuoden 2022 loppuun mennessä tehdyistä uusintaleikkauksista ja verkkoihin liittyvistä uusintatoimenpiteistä kerättiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen HILMO-rekisteristä. Tulostemme mukaan laskeumaleikkaus on kokonaisuutena turvallinen toimenpide: 11,2% naisista koki jonkin komplikaation, mutta vakavat komplikaatiot olivat harvinaisia. Verkkoleikkauksiin liittyi kuitenkin selvästi suurentunut riski vaikea-asteisille komplikaatioille. Komplikaatioriskiä lisäsivät myös leikkauksen kesto ja hankaluus sekä aiemmat laskeumaleikkaukset. Seksuaalielämän laatu parani merkitsevästi leikkauksen jälkeen kaikissa leikkausryhmissä; PISQ-12-pisteet paranivat keskimäärin 2,7 pistettä (95 % luottamusväli 2,4–3,0) 6 kuukauden seurannassa. Parannus heijastui erityisesti orgasmin voimistumiseen, negatiivisten tunnereaktioiden vähenemiseen ja laskeumasta johtuvien fyysisten oireiden lievittymiseen. Seksuaalinen aktiivisuus lisääntyi (40.7-43%), ja yhdyntäkivut lievittyivät selvästi (7.4-4.3%, p<.05). Leikkauksen jälkeen uutena oireena yhdyntäkipua ilmaantui vain 1.9-3%:lle naisista. Merkittävin yksittäinen altistava tekijä leikkauksen jälkeiselle kivulle oli aiempi kipuhistoria; muita riskitekijöitä olivat nuori ikä, lievä laskeuma ja aiemmat lantionpohjan leikkaukset. Seksuaaliseen aktiivisuuteen ja koettuun seksuaalielämän laatuun vaikuttivat lisäksi merkittävästi kumppaniin liittyvät tekijät. Seurannan (keskimäärin 7,4 vuotta) aikana 13 % naisista joutui uusintaleikkaukseen laskeuman vuoksi. Uusintaleikkaukset kohdistuivat useimmiten vain yhteen emättimen osaan, tavallisimmin etuseinämään, ja vaikka kokonaisriski pysyi samana leikkaustavoista riippumatta, uusintaleikkausten kohdentumisessa havaittiin menetelmäkohtaisia eroja. Verkkoleikkauksiin liittyviä haittoja esiintyi seurannan aikana vain vähän, eikä niiden yleisyydessä ollut merkittäviä eroja emättimen kautta tehtyjen ja vatsaontelon kautta tehtyjen verkkoleikkausten välillä. Näiden tulosten perusteella ymmärrys laskeumaleikkauksen riskeistä, uusiutumisprofiileista ja vaikutuksista seksuaalielämän laatuun syventyy merkittävästi. Tutkimus tarjoaa kliinikoille arvokasta tietoa siitä, mitkä potilasryhmät hyötyvät erityisesti tietyistä leikkaustekniikoista ja ketkä taas ovat alttiimpia komplikaatioille tai leikkauksen jälkeisille kipuoireille. Samalla se osoittaa, että laskeumaleikkaus parantaa useimpien naisten elämänlaatua ja seksuaalista hyvinvointia riippumatta käytetystä leikkausmenetelmästä. Pitkän seuranta-ajan ansiosta tutkimus antaa myös luotettavan arvion uusintaleikkausten tarpeesta sekä verkkokomplikaatioiden todellisesta yleisyydestä, mikä auttaa tasapainottamaan keskustelua verkkokirurgian hyödyistä ja haitoista. Tutkimustulokset tarjoavat näin sekä potilaille että terveydenhuollon ammattilaisille aiempaa vahvemman perustan realististen odotusten luomiselle, yksilöllisten hoitovalintojen tekemiselle ja leikkauksen jälkeisen seurannan suunnittelulle.; Pelvic organ prolapse (POP) is a condition particularly common among parous women, and approximately 13% of women will undergo prolapse surgery during their lifetime. The symptom profile of POP is diverse, and in its most severe form it can markedly impair quality of life; a substantial proportion of women with bothersome POP also experience sexual dysfunction. POP tends to recur regardless of the surgical method used, which underscores the need to evaluate the long-term effectiveness, recurrence risk, and safety of different surgical techniques. The aim of this doctoral thesis was to investigate the long-term outcomes and complication profiles of various POP surgery techniques, comparing native tissue repairs (NTR) with mesh-augmented procedures, and to identify factors predisposing to complications and recurrence. The thesis additionally examined the effects of POP surgery on sexual function, sexual activity, and dyspareunia. The study cohort consisted of 3,515 Finnish women who underwent POP surgery in 2015, and who completed symptom and quality-of-life questionnaires at 6 months, 2 years, and 5 years postoperatively. Sexual symptoms were assessed using the validated Pelvic Organ Prolapse/Urinary Incontinence Sexual Questionnaire (PISQ-12). Furthermore, information on all reoperations and mesh-related procedures performed up to the end of 2022 was obtained from the Finnish Institute for Health and Welfare’s HILMO register. Our results indicate that POP surgery is generally a safe procedure: 11,2% of women experienced some form of complication, whereas serious adverse events were rare. However, mesh-based procedures were associated with an increased risk of severe complications. Longer and more technically challenging operations, as well as a history of previous POP surgery, further elevated complication risk. Quality of sexual life improved significantly after surgery across all surgical groups, with an overall PISQ-12 mean change of 2.7 points (95% confidence interval [CI] 2.4-3.0) at 6-month follow-up. Improvements were driven particularly by enhanced orgasm intensity, fewer negative emotional reactions, and a reduction in physical symptoms related to prolapse. Sexual activity increased postoperatively (from 40.7 to 43%), and dyspareunia decreased markedly (from 7.4 to 4.3%, p<.05). Postoperative de novo dyspareunia rates remained low (1.9-3.0%). The strongest predictor of postoperative dyspareunia was a history of preoperative pain, while other risk factors included younger age, milder POP stage, and previous pelvic floor surgery. Partner-related factors also played a significant role in both sexual inactivity and poorer postoperative sexual wellbeing. During a mean follow-up of 7.4 years 13% of women required a reoperation for POP. Reoperations most commonly addressed a single vaginal compartment, typically the anterior wall, and although overall reoperation risk did not differ by surgical method, the pattern of recurrence varied between techniques. Mesh-related adverse events remained infrequent during extended follow-up, with no notable differences between vaginal and abdominal mesh procedures. Taken together, these findings substantially deepen our understanding of the risks associated with POP surgery, the recurrence patterns following different repair methods, and the impact of prolapse surgery on sexual wellbeing. The results provide clinicians with valuable information to identify patients who may benefit from specific surgical techniques, as well as those at higher risk of complications or postoperative pain. Moreover, the findings confirm that POP surgery improves quality of life and sexual function for most women, regardless of technique, and that the true long-term incidence of mesh-related complications is low. This thesis therefore offers patients and healthcare professionals a stronger evidence base for setting realistic expectations, selecting individualized treatment strategies, and planning appropriate postoperative follow-up.

Evidence-Based Intervention on Occupational Stress and Burnout Management among Schoolteachers

Thu, 01 Jan 2026 00:00:00 GMT

Evidence-Based Intervention on Occupational Stress and Burnout Management among Schoolteachers Paudel, Netra Raj Stressi ja työuupumus ovat merkittäviä psykososiaalisia työperäisiä vaaratekijöitä, jotka vaikuttavat sekä yksilöihin että organisaatioihin. Opettajan työ on maailmanlaajuisesti yksi stressaavimmista ammateista. Vaikka opettajien tukemiseksi on kehitetty useita interventioita, systemaattinen näyttö – erityisesti matalan ja keskitulotason maista – on edelleen rajallista. Tällä väitöskirjalla on kolme tavoitetta: (1) selvittää toisen asteen opettajien stressin ja työuupumuksen yleisyys ja niihin liittyvät tekijät; (2) toteuttaa systemaattinen katsaus ja meta-analyysi työperäisten interventioiden vaikuttavuudesta stressin ja työuupumuksen hallinnassa; sekä (3) arvioida tietoisuustaitoihin perustuvan kognitiivisen käyttäytymisterapian (Mindfulness-Based Cognitive Behavioural Therapy, MB-CBT) vaikutusta toisen asteen opettajien työuupumukseen. Satunnaistetun tutkimuksen lähtötilanteen kysely toteutettiin 218 opettajalle 37 satunnaisesti valitusta yhteisökoulusta Kathmandussa, Nepalissa. Opettajien työuupumusta mitattiin validoidulla nepalinkielisellä Maslach Burnout Inventory – Educators Survey (MBI-ES) -mittarilla, joka sisältää kolme osa-aluetta: emotionaalinen uupumus (EE), depersonalisaatio (DP) ja henkilökohtainen saavutuksellisuus (PA). Korkeammat EE- ja DP-pisteet sekä matalammat PA-pisteet ilmensivät korkeampaa uupumusta. Työuupumukseen liittyviä sosiodemografisia, elämäntapa- ja työperäisiä tekijöitä analysoitiin varianssianalyysin (ANOVA) ja monimuuttujaisen lineaarisen regressiomallin avulla. Toista tavoitetta varten toteutettiin systemaattinen katsaus ja meta-analyysi. Kirjallisuushaku tehtiin tietokannoista Medline, PsycINFO, CINAHL ja Education Research Complete. Katsaukseen sisällytettiin satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset ja ennen–jälkeen-asetelmaa käyttävät tutkimukset, joissa arvioitiin stressiä (esim. Perceived Stress Scale, Teacher Stress Inventory) tai työuupumusta (esim. Maslach Burnout Inventory, Brief Symptom Inventory, Global Severity Index). Näytön laatua arvioitiin risk of bias -menetelmällä sekä GRADE-kriteereillä. Kolmatta tavoitetta varten toteutettiin klusterisatunnaistettu kontrolloitu tutkimus vuonna 2021, johon osallistui 218 opettajaa 37 koulusta. Heidät satunnaistettiin interventioryhmään (n=102) ja kontrolliryhmään (n=116). Interventioryhmän opettajat saivat MB-CBT-intervention, kun taas kontrolliryhmä jatkoi tavanomaisia toimintojaan. Työuupumusta mitattiin MBI-ES-mittarilla lähtötilanteessa ja yhden kuukauden seurannassa. Ryhmien sisäisiä ja välisiä eroja analysoitiin ANOVA-menetelmällä. Lähtötilanteessa (Tutkimus I) MBI-ES:n keskiarvopisteet olivat 14,99 (EE), 4,18 (DP) ja 42,11 (PA). Korkean EE:n ja DP:n esiintyvyys oli 8 %, ja korkean PA:n 11 %. Kokonaisuudessaan työuupumuksen esiintyvyys nepalilaisilla opettajilla oli 15 %. Huono tai kohtalainen työkyky liittyi korkeampaan työuupumukseen kaikissa kolmessa ulottuvuudessa. Työuupumus oli yhteydessä sosiodemografisiin, elämäntapa- ja työperäisiin tekijöihin. Systemaattinen katsaus (Tutkimus II) tunnisti 26 kelpoista tutkimusta 27 artikkelista (24 RCT:tä, 2 ennen–jälkeen-tutkimusta). Meta-analyysi osoitti MB-CBT-interventioiden myönteisen vaikutuksen (yhdistetty estimaatti −2,34; 95 %:n LV −3,32 – −1,35), vaikka tutkimusten välinen heterogeenisyys oli korkea (I²=88 %). Näytön laatu oli kohtalainen. Satunnaistetussa tutkimuksessa (Tutkimus III) interventiolla ei havaittu merkitsevää vaikutusta. Ryhmien välisessä analyysissä post-testissä suurin muutos havaittiin EE:ssa (keskimuutos 2,01; 95 %:n LV −0,59–4,62). DP:n ja PA:n keskimuutokset olivat vastaavasti 0,70 (−0,46–1,87) ja 0,72 (−1,08 – 2,51). DP:n muutos oli interventioryhmässä vähäinen, mutta kontrolliryhmässä suurempi, kun taas PA kasvoi lähtötilanteesta post-testiin molemmissa ryhmissä. Nepalilaisten koulunopettajien keskuudessa havaittiin korkea työuupumuksen esiintyvyys, ja kolmasosa raportoi kohtalaista tai korkeaa uupumusta. Heikko työkyky oli yksi merkittävimmistä työuupumukseen liittyvistä tekijöistä. Systemaattinen katsaus osoitti, että tietoisuustaitoihin perustuvat interventiot ja kognitiivinen käyttäytymisterapia vähentävät opettajien stressiä ja työuupumusta kohtalaisen vahvan näytön perusteella. Satunnaistettu tutkimus ei kuitenkaan osoittanut MB-CBT-intervention vaikuttavuutta työuupumuksen lievittämisessä, vaikka molemmissa tutkimusryhmissä havaittiin ajan myötä työuupumuksen vähenemistä.; Stress and burnout are major psychosocial work-related hazards that affect both individuals and organizations. Teaching is considered one of the most stressful occupations worldwide. Although various interventions have been developed to support teachers, systematic evidence, particularly from low- and middle-income countries, remains limited. This doctoral dissertation has three aims: (1) to determine the prevalence and associated factors of stress and burnout among secondary school teachers; (2) to systematically review and meta-analyse the effectiveness of work-based interventions for managing stress and burnout; and (3) to evaluate the effect of a Mindfulness-Based Cognitive Behavioural Therapy (MB-CBT) intervention on occupational burnout among secondary schoolteachers. A survey was conducted as a baseline study of randomized trial among 218 teachers from 37 randomly selected community schools in Kathmandu, Nepal. The validated Nepali version of the Maslach Burnout Inventory-educators Survey (MBI-ES) was used to measure occupational burnout of teachers across three subscales: emotional exhaustion (EE), depersonalization (DP), and personal accomplishment (PA). Higher EE and DP scores, and lower PA scores, indicated higher burnout. Socio-demographic, lifestyle, and work-related factors associated with burnout were analyzed using Analysis of Variance (ANOVA) and multivariable linear regression. For the second aim, a systematic review and meta-analysis was conducted. Literature was searched using Medline, PsycINFO, CINAHL, and Education Research Complete. Eligible randomized controlled trials and pre–post designs studies assessing stress (e.g., Perceived Stress Scale, Teacher Stress Inventory) or burnout (e.g., Maslach Burnout Inventory, Brief Symptom Inventory, Global Severity Index) were included. Risk of bias and Grading of Recommendations Assessment, Development and Evaluation (GRADE) criteria assessed quality of evidence and synthesize findings. To address the third aim, a cluster randomized controlled trial was conducted in 2021 among 218 teachers from 37 schools, randomized into intervention (n=102) and control (n=116) arms. The teachers in the intervention arm received MB-CBT, whereas the control arm continued their usual activities. Burnout was measured using the MBI-ES at baseline and one-month follow-up. Within- and between-group differences were assessed using ANOVA. At baseline (Study I), mean MBI-ES scores were 14.99 (EE), 4.18 (DP), and 42.11 (PA), with prevalence estimates of 8% for high EE, 8% for high DP, and 11% for high PA. The overall burnout prevalence in Nepali schoolteachers was 15%. Teacher burnout was associated with sociodemographic, lifestyle, and occupational factors. Poor-moderate work ability was associated with higher burnout across all three dimensions. The systematic review (Study II) identified 26 eligible studies from 27 articles (24 Randomised Controlled Trials (RCTs), and 2 pre–post studies). Meta-analysis showed a beneficial effect of MB-CBT interventions (pooled estimate -2.34, 95% CI -3.32 to -1.35), although heterogeneity between studies was high (I²=88%). The quality of evidence was moderate. In the RCT (Study III), no significant effect of intervention was found. Nevertheless, between-group analysis at post-test showed the highest change in EE (Mean change 2.01, 95% CI -0.59, 4.62). The mean change in DP and PA was 0.70 (-0.46, 1.87) and 0.72 (-1.08, 2.51) respectively. The within group change in mean DP was small in the intervention, but larger in the controls, while the mean PA increased from baseline to post-test in both arms. High prevalence of burnout among schoolteachers in Nepal was found with one third reported moderate to high burnout. Poor work ability was one of the most significant factors associated with burnout. The systematic review found that mind-fulness-based interventions and cognitive behavioural therapy reduced teachers' stress and burnout, with moderate quality evidence. However, the RCT study showed no effect of MB-CBT intervention in alleviating burnout among schoolteachers, although reduced burnout levels were observed within groups in both study arms over time.