Raitiojunan mahdollisuudet Suomessa
Kiviniitty, Jouni (2019)
2019
Rakennustekniikka
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-04-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201904161404
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201904161404
Tiivistelmä
Raitiojunalla tarkoitetaan sekä valtiollisella rataverkolla että kaupunkiraitiotiellä liikkumaan kykenevää kevytkalustoa. Ensimmäinen moderni raitiojuna otettiin käyttöön Saksan Karlsruhessa 1990-luvun alussa. Myöhemmin raitiojunia on hyödynnetty seudullisessa liikenteessä useissa muissakin Saksan ja Ranskan kaupungeissa. Pohjoismaiden ensimmäinen raitiojunajärjestelmä aloitti toimintansa elokuussa 2018 Aarhusissa Tanskassa.
Tutkimuksessa on selvitetty, onko Euroopasta neljännesvuosisadan aikana raitiojunista saadut kokemukset sovellettavissa Suomen olosuhteisiin. Työn keskeinen tutkimuskysymys kuuluu otsikkoon viitaten ”Onko raitiojunaliikenne mahdollista Suomessa”. Siihen vastataan työn puitteissa tarkastelemalla voimassa olevaa lainsäädäntöä niin EU:n kuin kansallisellakin tasolla. EU:ssa ja Suomessa ei ole olemassa erillistä raitiojunia koskevaa lainsäädäntöä. Siten tutkimuksessa tarkastellaan, miten lainsäätäjä on huomioinut vaunukalustoon liittyviä sääntöjä ja määräyksiä Saksan liittotasavallassa.
Teknisessä osassa tarkastellaan lukuisaa joukkoa teknisiä yksityiskohtia. Osassa tarkastellaan sähköistysjärjestelmiä, laiturikorkeuksia, pyörien ja kiskojen profiileja sekä kulunvalvonnan vaatimuksia raitiojunien näkökannalta. Pyrkimyksenä on tunnistaa ne tekniset haasteet, joita saattaa esiintyä kahdelle eri verkostolle tarkoitetun vaunun ominaisuuksien yhdistämisessä.
Työn neljännessä ja viimeisessä osassa tarkastellaan raitiojunien soveltamista Turun kaupunkialueella ja laajemmin Varsinais-Suomen maakunnassa. Tarkastelu tehdään suppealla yleisluonteisella tasolla.
Työn johtopäätöksenä voidaan todeta raitiojunan olevan periaatteessa mahdollista Suomessa. Joillakin olemassa olevilla valtion omistamilla rataosuuksilla liikenne voitaisiin periaatteessa aloittaa heti matkustajalaitureiden rakentamisen jälkeen. Lainsäädännöllisiä esteitä liikenteen harjoittamiseksi ei EU:n tai Suomen lainsäädännön suunnalta ole, mutta on silti suotavaa, että raitiojunaliikenne huomioitaisiin esimerkiksi raideliikennelain lisäyksenä.
Tutkimuksessa on selvitetty, onko Euroopasta neljännesvuosisadan aikana raitiojunista saadut kokemukset sovellettavissa Suomen olosuhteisiin. Työn keskeinen tutkimuskysymys kuuluu otsikkoon viitaten ”Onko raitiojunaliikenne mahdollista Suomessa”. Siihen vastataan työn puitteissa tarkastelemalla voimassa olevaa lainsäädäntöä niin EU:n kuin kansallisellakin tasolla. EU:ssa ja Suomessa ei ole olemassa erillistä raitiojunia koskevaa lainsäädäntöä. Siten tutkimuksessa tarkastellaan, miten lainsäätäjä on huomioinut vaunukalustoon liittyviä sääntöjä ja määräyksiä Saksan liittotasavallassa.
Teknisessä osassa tarkastellaan lukuisaa joukkoa teknisiä yksityiskohtia. Osassa tarkastellaan sähköistysjärjestelmiä, laiturikorkeuksia, pyörien ja kiskojen profiileja sekä kulunvalvonnan vaatimuksia raitiojunien näkökannalta. Pyrkimyksenä on tunnistaa ne tekniset haasteet, joita saattaa esiintyä kahdelle eri verkostolle tarkoitetun vaunun ominaisuuksien yhdistämisessä.
Työn neljännessä ja viimeisessä osassa tarkastellaan raitiojunien soveltamista Turun kaupunkialueella ja laajemmin Varsinais-Suomen maakunnassa. Tarkastelu tehdään suppealla yleisluonteisella tasolla.
Työn johtopäätöksenä voidaan todeta raitiojunan olevan periaatteessa mahdollista Suomessa. Joillakin olemassa olevilla valtion omistamilla rataosuuksilla liikenne voitaisiin periaatteessa aloittaa heti matkustajalaitureiden rakentamisen jälkeen. Lainsäädännöllisiä esteitä liikenteen harjoittamiseksi ei EU:n tai Suomen lainsäädännön suunnalta ole, mutta on silti suotavaa, että raitiojunaliikenne huomioitaisiin esimerkiksi raideliikennelain lisäyksenä.