Hankeyhtiömalli toimitilaelinkaarihankkeissa
Nisukangas, Matti (2016)
2016
Rakennustekniikan koulutusohjelma
Talouden ja rakentamisen tiedekunta - Faculty of Business and Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201605254110
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201605254110
Tiivistelmä
Toimitilojen elinkaarihankkeissa tilaajan ongelmana on aiemmin joissain hankkeissa ollut tarjoajien vähäinen määrä. Tutkimuskysymyksenä on miten elinkaarihankkeiden vastuujakoa pitäisi kehittää uuteen hankeyhtiöön perustuvassa mallissa verrattuna nykyiseen elinkaarimalliin? Työn tavoitteena on kehittää toimitilahankkeisiin kaikkia osapuolia tyydyttävä hankeyhtiömalli, jolla saadaan tarjouskilpailuihin aiempaa enemmän tarjoajia.
Aiempien selvitysten ja toimeksiantajayrityksen kokemusten mukaan nykymalliin liittyvät sopimus- ja takausvastuut ovat koettu ongelmaksi joidenkin palveluntuottajien keskuudessa. Sopimusvastuulle ei ole asetettu ylärajaa ja palveluntuottajilta vaaditaan perinteiseen urakointiin verrattuna laajat vakuudet. Kansainvälisesti PPP-mallin (public private partnership) käyttöön liittyy yleensä hankeyhtiö, joka rajaa palveluntuottajan riskejä hankeyhtiöön. Lähtöoletuksena on, että hankeyhtiön avulla voidaan saada elinkaarihankkeisiin mukaan sellaisia palveluntuottajia, jotka kokevat nykymallin rajoittamattomat sopimusvastuut esteeksi tarjouskilpailuun osallistumiselle. Hankeyhtiö mahdollistaa samalla yksityisrahoituksen käytön ja kansainvälisesti PPP-hankkeisiin liittyy usein yksityisrahoituksen käyttäminen. Työssä arvioidaan hankeyhtiömallin yhteydessä yksityisrahoituksen käyttökelpoisuutta Suomessa.
Lähdeaineisto koostuu kirjallisuuskatsauksesta kotimaiseen ja ulkomaiseen kirjallisuuteen sekä haastattelututkimuksesta. Työssä tutustutaan Iso-Britannian, Saksan ja Norjan PPP-malleihin, joiden pohjalta uutta hankeyhtiömallia kehitetään. Haastattelututkimukseen osallistui lähes 30 henkilöä suurimmista rakennusliikkeistä, kiinteistöpalveluyrityksistä sekä useista tilaajakunnista ja rahoittajatahoista. Ensimmäisellä haastattelukierroksella esitettiin neljä alustavaa vaihtoehtoa, minkä jälkeen palautteen perusteella kehitettiin yksi malli toiselle haastattelukierrokselle, minkä toteutuskelpoisuutta arvioitiin julkisen sektorin kouluhankkeiden näkökulmasta.
Lopputuloksena esitellään ”tilaajan taseen ulkopuolinen matalan osakepääoman hankeyhtiömalli”. Haastattelutulosten perusteella mallin eri osapuolien rooleihin on mahdollista löytää toimijat, joten mallin jatkokehitys ja pilottikohteen toteutus vaikuttaa mahdolliselta. Hankeyhtiömallilla voidaan ratkaista nykyinen palveluntuottajan emoyhtiön taseeseen kohdistuva sopimusvastuun ongelma. Takausvastuut eivät ole palveluntuottajille niin merkittävä ongelma palveluntuottajille kuin lähtöoletuksena pidettiin. Hankeyhtiömallissa yksityisrahoituksen kustannusta voidaan alentaa työssä esitetyin sopimusjärjestelyin, jolloin yksityisrahoituksen käyttöä voidaan pitää mahdollisena. Lopuksi johtopäätöksissä esitetään suositukset elinkaari- ja hankeyhtiömallin kehittämiseksi yleisesti.
Aiempien selvitysten ja toimeksiantajayrityksen kokemusten mukaan nykymalliin liittyvät sopimus- ja takausvastuut ovat koettu ongelmaksi joidenkin palveluntuottajien keskuudessa. Sopimusvastuulle ei ole asetettu ylärajaa ja palveluntuottajilta vaaditaan perinteiseen urakointiin verrattuna laajat vakuudet. Kansainvälisesti PPP-mallin (public private partnership) käyttöön liittyy yleensä hankeyhtiö, joka rajaa palveluntuottajan riskejä hankeyhtiöön. Lähtöoletuksena on, että hankeyhtiön avulla voidaan saada elinkaarihankkeisiin mukaan sellaisia palveluntuottajia, jotka kokevat nykymallin rajoittamattomat sopimusvastuut esteeksi tarjouskilpailuun osallistumiselle. Hankeyhtiö mahdollistaa samalla yksityisrahoituksen käytön ja kansainvälisesti PPP-hankkeisiin liittyy usein yksityisrahoituksen käyttäminen. Työssä arvioidaan hankeyhtiömallin yhteydessä yksityisrahoituksen käyttökelpoisuutta Suomessa.
Lähdeaineisto koostuu kirjallisuuskatsauksesta kotimaiseen ja ulkomaiseen kirjallisuuteen sekä haastattelututkimuksesta. Työssä tutustutaan Iso-Britannian, Saksan ja Norjan PPP-malleihin, joiden pohjalta uutta hankeyhtiömallia kehitetään. Haastattelututkimukseen osallistui lähes 30 henkilöä suurimmista rakennusliikkeistä, kiinteistöpalveluyrityksistä sekä useista tilaajakunnista ja rahoittajatahoista. Ensimmäisellä haastattelukierroksella esitettiin neljä alustavaa vaihtoehtoa, minkä jälkeen palautteen perusteella kehitettiin yksi malli toiselle haastattelukierrokselle, minkä toteutuskelpoisuutta arvioitiin julkisen sektorin kouluhankkeiden näkökulmasta.
Lopputuloksena esitellään ”tilaajan taseen ulkopuolinen matalan osakepääoman hankeyhtiömalli”. Haastattelutulosten perusteella mallin eri osapuolien rooleihin on mahdollista löytää toimijat, joten mallin jatkokehitys ja pilottikohteen toteutus vaikuttaa mahdolliselta. Hankeyhtiömallilla voidaan ratkaista nykyinen palveluntuottajan emoyhtiön taseeseen kohdistuva sopimusvastuun ongelma. Takausvastuut eivät ole palveluntuottajille niin merkittävä ongelma palveluntuottajille kuin lähtöoletuksena pidettiin. Hankeyhtiömallissa yksityisrahoituksen kustannusta voidaan alentaa työssä esitetyin sopimusjärjestelyin, jolloin yksityisrahoituksen käyttöä voidaan pitää mahdollisena. Lopuksi johtopäätöksissä esitetään suositukset elinkaari- ja hankeyhtiömallin kehittämiseksi yleisesti.