Tuotantosolun kapasiteetin ennustaminen kuluneiden viikkojen toteumien perusteella
Luoma, Valtteri (2016)
Luoma, Valtteri
2016
Sähkötekniikan koulutusohjelma
Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta - Faculty of Computing and Electrical Engineering
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201605204022
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201605204022
Tiivistelmä
Tämän diplomityön tavoitteena oli määrittää yhteinen tapa kahden eri tuotantosolun kapasiteetin arvioimiseen kolmen viikon päähän. Ongelmana aikaisemmin käytetyissä määritelmissä oli se, että eri tuotantosoluissa käytettiin erilaisia mittaustapoja. Tuotantosolujen kapasiteettien määrittäminen eri menetelmillä johti siihen, että tuotannonohjaus oli ajoittain hyvinkin haastavaa. Uuden yhtenäisen mallin yhtenä merkitsevänä kriteerinä oli ajankäytön optimointi. Tästä johtuen valittavan uuden mallin käyttämä tietokanta pyrittiin pitämään myös pienenä. Tarkasteltavien tuotantosolujen kapasiteettia tarkasteltiin uudessa ja vanhassa mallissa työtunneissa per viikko. Tarkasteltavat tuotantosolut olivat oma tuotanto sekä alihankintasolu.
Kummassakin tuotantosolussa koeajettiin hieman erilaista mallia, sillä haluttiin tarkastella näiden uusien mallien eroja käytännössä. Alihankinnassa käytettiin mallia, jossa kerättiin tietoa valmistuneesta- ja keskeneräisestä tuotannosta. Omassa tuotantosolussa kerättiin tietoa ainoastaan valmistuneesta tuotannosta. Kummastakin tuotantosolusta laskettiin jokaiselle viikolle työntekotahdin kanssa suoraan korreloivat tehokkuuskertoimet, jotka määritettiin valmistuneen työn suhteesta kokonaistyöaikaan. Toteutuneista tehokkuuskertoimista laskettiin omassa tuotannossa eri viikko-otantamäärien mukaan keskiarvo ja alihankinnassa painotettu keskiarvo. Näin saaduista ennustetuista tehokkuuskertoimista pystyttiin ennustamaan kapasiteetti kolmen viikon päähän arvioitujen kokonaistyöaikojen kanssa.
Työn tuloksien perusteella päädyttiin lopulta malliin, jossa kapasiteetti määritettiin neljän edeltävän viikon painotetulla keskiarvolla. Kyseinen menetelmä vaatii tuotantosolulta tiedot myös keskeneräisestä tuotannosta. Keskeneräisen tuotannon raportoinnista huomattiin olevan hyötyä myös töiden edistymisen seuraamisessa.
Kummassakin tuotantosolussa koeajettiin hieman erilaista mallia, sillä haluttiin tarkastella näiden uusien mallien eroja käytännössä. Alihankinnassa käytettiin mallia, jossa kerättiin tietoa valmistuneesta- ja keskeneräisestä tuotannosta. Omassa tuotantosolussa kerättiin tietoa ainoastaan valmistuneesta tuotannosta. Kummastakin tuotantosolusta laskettiin jokaiselle viikolle työntekotahdin kanssa suoraan korreloivat tehokkuuskertoimet, jotka määritettiin valmistuneen työn suhteesta kokonaistyöaikaan. Toteutuneista tehokkuuskertoimista laskettiin omassa tuotannossa eri viikko-otantamäärien mukaan keskiarvo ja alihankinnassa painotettu keskiarvo. Näin saaduista ennustetuista tehokkuuskertoimista pystyttiin ennustamaan kapasiteetti kolmen viikon päähän arvioitujen kokonaistyöaikojen kanssa.
Työn tuloksien perusteella päädyttiin lopulta malliin, jossa kapasiteetti määritettiin neljän edeltävän viikon painotetulla keskiarvolla. Kyseinen menetelmä vaatii tuotantosolulta tiedot myös keskeneräisestä tuotannosta. Keskeneräisen tuotannon raportoinnista huomattiin olevan hyötyä myös töiden edistymisen seuraamisessa.