Tuulivoiman, vesivoiman ja metsähakkeen käytön edistämiskeinoja Suomen energiantuotannossa

Abstract

Suomi on sitoutunut ilmasto- ja energiastrategiassaan Euroopan Unionin velvoittavien vaatimusten johdosta lisäämään merkittävästi uusiutuvan energian osuutta energiantuotannossaan. Suomen vuoden 2020 tavoitteena on tuottaa kokonaisenergiantuotannosta 38 % uusiutuvalla energialla. Energiaomavaraisuuden osuuden lisääminen sekä pitkälle tulevaisuuteen asetetut kunnianhimoiset päästöjen leikkaustavoitteet asettavat osaltaan korkeat tavoitteet uusiutuvan energian lisäämiseksi myös tulevina vuosikymmeninä. Tuulivoiman, vesivoiman ja metsähakkeen käytön osuudet tästä uusiutuvasta energiantuotannosta on Suomessa erityisen suuret. Diplomityössä tarkastellaan näiden energiantuotantomuotojen tulevaisuuden lisäyspotentiaalia sekä lisäyksen mahdollistavia edistämiskeinoja.

Tavoitteet mahdollistava keinovalikoima on tällä hetkellä hyvin kattava, mutta edelleen löytyy runsaasti kehittämisen varaa. Taloudelliset ohjauskeinot ovat hyvin onnistuneet varsinkin tuulivoimakapasiteetin lisäämisen osalta. Voimaloiden elinkaarikustannukset ovat vielä sen verran korkeat, että laitosten tuotantovolyymi ei riitä riittävän kannattavaan liiketoimintaan ilman taloudellista ohjausta. Tuulivoima- ja vesivoimatuotantopäätöksiä eniten hidastavat tällä hetkellä lainsäädännön asettamat rajoitteet. Myönteiselle lupapäätökselle asetettavat tiukat vaatimukset sekä pitkät lupa-asioiden käsittelyajat valitusoikeuksineen aiheuttavat eniten epävarmuutta hankkeiden toteutumiselle. Metsähakkeen käytön osuuden lisääntyessä toimitusketjun haasteet asettavat suuret vaatimukset kannattavaan toiminnanharjoittamiseen. Tulevaisuuden kulutus kohdistuu rannikko- ja Etelä-Suomen alueelle, mutta parhaat raaka-ainevarannot sijaitsevat lähinnä Itä-Suomessa, mikä aiheuttaa logistisia ongelmia.

Työssä laadittujen tarkastelujen perusteella vesivoima- ja tuulivoimatuotannon kehitysnäkymät taataan parhaiten hallinnollisia rajoitteita purkamalla. Tuulivoimaloiden taloudellista kannattavuutta voidaan lisätä myös teknologiaa kehittämällä, mikä mahdollistaa voimaloiden paremman tuottavuuden myös tuulisuusolosuhteiltaan vähemmän kannattavilla sijaintialueilla. Vesivoimatuotannossa laitosten automatisointi ja tehonnostot tarjoavat nopeimman ratkaisun laitosten tuotannon tehostamiseen. Lainsäädännön rajoittavia tekijöitä purkamalla voidaan rakennuttaa valtava määrä lisää säännöstelykapasiteettia ja uusia voimalaitoksia, jotka mahdollistavat tärkeät energiaomavaraisuuden lisäyksen sekä uusiutuvan energian lisäystavoitteiden saavuttamisen. Metsähakkeen kilpailukykyyn voidaan tehokkaimmin vaikuttaa koko toimitusketjua tehostamalla sekä taloudellista tukijärjestelmää kehittämällä.