Infra-taide-infra -sanakirja - eli kuinka julkisen tilan suunnittelutiimi ja taiteilija voivat hyötyä yhteistyöstä

Abstract

Julkinen taide esiintyy yhä useamman kaupungin strategiassa keinona luoda viihtyisyyttä ja mielenkiintoa uusille asuinalueille ja kävelypainotteisemmiksi muuttuviin keskustoihin. Toiveista huolimatta käytännön rakenteet taiteilijayhteistyöhön ovat useille suunnittelutiimeille kuitenkin vieraita. Taide saattaa siten esiintyä suunnitelmissa jollain tasolla, mutta usein karsiutuu toteutusvaiheessa koetun irrallisuutensa ja kalliutensa vuoksi. Ongelma ei ole taiteessa itsessään, vaan tiedon puutteessa ja siitä seuraavissa hajanaisissa toiminnallisissa rakenteissa, jotka tuottavat kirjavia tuloksia. Tässä työssä kuvaan ensin lyhyesti julkisen tilan ja julkisen taiteen muotoja eri aikoina. Sen jälkeen kuvaan sekä taide- että suunnittelualojen nykykäytäntöjä yhteistyön lähtökohtien avaamiseksi. Listaan sitten syitä siihen, miksi taideyhteistyötä tänään vierastetaan, ja miksi se toisinaan epäonnistuu. Tämän jälkeen kuvaan vaihe vaiheelta onnistuneen taidehankkeen julkisen tilan suunnitteluprosessin rinnalla, keskittyen käytännön kysymyksiin. Vaiheistus pohjaa aivan viime vuosina aiheesta julkistettuihin oppaisiin ja ohjeisiin. Verraten taideteoksen hankinnan prosessiin, esitän vaihtoehtoisen mallin taiteilijayhteistyölle. Mallissa taiteilijan rooli on toimia tiimin sisäisenä asiantuntijana, joka tuo kokonaisuuteen suunnittelualasta poikkeavaa osaamistaan materiaaleista, tekniikoista ja muodoista. Tavoitteena ei kuitenkaan ole taideteos, vaan taiteilijan asemaa voisi verrata esimerkiksi akustiikkasuunnittelijaan - kyseessä on erityisasiantuntijan työ, jonka panos näkyy lopputuloksen laadussa, mutta ei erotu kokonaisuudesta itsenäisenä objektina. Laajempi ymmärrys taideyhteistyön rakenteista ja mahdollisuuksista tarjoaa kaupungeille mahdollisuuden kehittää julkisia tiloja korkeatasoisella tavalla, hankkeisiin suhteutetuilla kustannuksilla. Konsulttialalle mallien tuntemus tarjoaa mahdollisuuden tuottaa lisäarvoa asiakkaalle ja saavuttaa näin kilpailuetua. Taiteilijoille yhteistyömalli tarjoaa uudenlaisen tavan soveltaa omaa ammattitaitoaan osana mielenkiintoisten julkisten tilojen suunnittelua ja rakentamista.

WHY MIX INFRASTRUCTURE WITH ART? In recent years, public art has started to appear in the strategies of cities, in the quest for a lively city center that would attract both residents and tourists alike. The structures for collaborating with artists in designing urban space are, however, in practice often either unfamiliar or lacking completely, in an average design team. Art might appear on plans in some level, but gets often eliminated in the implementation phase - somehow starting to seem like an expensive extra rather than an integral part of the design. If the organization lacks well working structures for using artists as part of design teams, collaboration will understandably seem uninviting. As part of my masters’ work for the School of Architecture in Tampere University of Technology, I wrote a book that aims at providing tools for just this kind of collaboration. In my work, I shortly explain some of the forms and reasons for art in public space in different times, as well as different uses of public space in general. Then I’ll go into the current processes and methods of working in both these fields - contemporary art, and contemporary design of urban spaces. Following the general overviews, I’ll present some of the most common problems faced today in art collaborations, and then go through the process of successfully commissioning an artwork as part of a design process of urban space in Finland today. The process is presented step by step, concentrating on practical issues. The presented steps are based on the most recent guidelines published about the subject. Comparing to this structure, I’ll present another model that I see as a possible option for the traditional collaboration between the design team and the artist. The aim of the model is to use the artists’ knowhow of materials - that highly differs from that of the designer - to generate new kinds of solutions to ordinary questions of form, structure, and space. The artist’s role in this process would not be to produce artworks, but could be compared to that of an acoustics designer, whose input will form an integral part of the general overall quality, without standing out of the whole. This second model is based on my own experiences in both fields, as well as on interviews of professionals practicing either art and/or design of public space. A broader understanding of the models of collaboration with artists provides the city an opportunity to provide higher quality public spaces to the citizens. The consulting engineering companies will find in it an opportunity to provide added value to their customers. For professional artists, it presents a new, interesting field to apply their skills of creating form and meaning.