Varastoitujen tekstiilien hajuongelmat
Vuorivirta, Meri (2014)
2014
Materiaalitekniikan koulutusohjelma
Teknisten tieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201405281245
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201405281245
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää saadaanko varastoiduista tekstiileistä hajuttomia eri hajunpoistomenetelmillä. Toinen tavoite on selvittää, voidaanko pesuparametreja muuttamalla vaikuttaa materiaalin hajuun. Myös silika-geelipussien käytön mahdollisuutta tekstiileiden kanssa varastoinnissa on tutkittu teorian pohjalta.
Kirjallisuusselvityksessä on tarkasteltu mitä haju on ja esitelty aikaisempia tutkimuksia aiheeseen liittyen. On myös selvitetty tekstiili- ja muovimateriaalien ominaisuuksia hajunmuodostumisen kannalta ja kuinka hajua mitataan aistinvaraisesti sekä ei-aistinvaraisesti. Hajunpoistomenetelmistä on paneuduttu vesipesuun, otsonointi- ja ionisointikäsittelyyn. Yrityksen alihankintapesulan pesuparametreja ja muovien hajun vähentämistä on tarkasteltu.
Diplomityön tutkimusosan alussa on selvitetty tutkimusmateriaalit ja -menetelmät. Tutkimusmateriaalit valittiin seitsemästä armeijatekstiilistä, joita tutkittiin mikroskoopin avulla ennen hajunpoistokäsittelyitä ja niiden jälkeen. Tekstiileistä on esitetty myös mikroskooppikuvat. Pesutestit suoritettiin standardin SFS-EN ISO 105-C06 mukaisesti Linitest-laitteella Tampereen teknillisen yliopiston laboratoriossa. Pesulämpötilat olivat +40˚C astetta ja +60˚C astetta sekä pesuajat 30 ja 45 minuuttia. Pesuaineina käytettiin Kiilto Antibact ja Serto Green pesuaineita sekä 5 paino-%:sta etikkahappoa. Arviointiryhmä arvioi näytteiden hajuarvoja arviointilomakkeiden avulla ennen hajunpoistokäsittelyitä ja niiden jälkeen. Analysoitujen tulosten perusteella on tehty johtopäätökset. Lisäksi on pohdittu tutkimustulosten luotettavuutta. Tuloksia on tarkasteltu pesulämpötilan ja pesuajan vaikutuksen näkökulmasta. Tulokset osoittivat, että hajunpoistokäsittelyillä saatiin hajuttomia materiaaleja. Pesutesteillä ja ionisoinnilla saatiin näytteistä hajuttomia. Otsonointi ei tehnyt näytteitä hajuttomiksi. Lisäksi pesuparametreja muuttamalla saatiin hajuttomia materiaaleja. Pesulämpötilan nostaminen +60˚C asteeseen ja pesuajan pidentäminen 45 minuuttiin antoivat eniten hajuttomia tuloksia. Näytteiden hajuttomuus pesutestien jälkeen perustui korkean pesulämpötilan vaikutukseen ja pesuaineiden kostutus-, desinfiointi- ja liankantokykyyn. Yritys voi tulevaisuudessa pohtia ionisointia ja otsonointia vesipesujen lisäksi, jollin hajunpoisto tehostuu ja saadaan parempi lopputulos. Silika-geelipussien käyttö varastoinnin yhteydessä on suositeltavaa tekstiilien kosteus- ja mikrobiongelmien ehkäisemiseksi. Liuotinpesun vaikutusta muovimateriaaleihin voisi tutkia jatkotutkimuksessa.
Kirjallisuusselvityksessä on tarkasteltu mitä haju on ja esitelty aikaisempia tutkimuksia aiheeseen liittyen. On myös selvitetty tekstiili- ja muovimateriaalien ominaisuuksia hajunmuodostumisen kannalta ja kuinka hajua mitataan aistinvaraisesti sekä ei-aistinvaraisesti. Hajunpoistomenetelmistä on paneuduttu vesipesuun, otsonointi- ja ionisointikäsittelyyn. Yrityksen alihankintapesulan pesuparametreja ja muovien hajun vähentämistä on tarkasteltu.
Diplomityön tutkimusosan alussa on selvitetty tutkimusmateriaalit ja -menetelmät. Tutkimusmateriaalit valittiin seitsemästä armeijatekstiilistä, joita tutkittiin mikroskoopin avulla ennen hajunpoistokäsittelyitä ja niiden jälkeen. Tekstiileistä on esitetty myös mikroskooppikuvat. Pesutestit suoritettiin standardin SFS-EN ISO 105-C06 mukaisesti Linitest-laitteella Tampereen teknillisen yliopiston laboratoriossa. Pesulämpötilat olivat +40˚C astetta ja +60˚C astetta sekä pesuajat 30 ja 45 minuuttia. Pesuaineina käytettiin Kiilto Antibact ja Serto Green pesuaineita sekä 5 paino-%:sta etikkahappoa. Arviointiryhmä arvioi näytteiden hajuarvoja arviointilomakkeiden avulla ennen hajunpoistokäsittelyitä ja niiden jälkeen. Analysoitujen tulosten perusteella on tehty johtopäätökset. Lisäksi on pohdittu tutkimustulosten luotettavuutta. Tuloksia on tarkasteltu pesulämpötilan ja pesuajan vaikutuksen näkökulmasta. Tulokset osoittivat, että hajunpoistokäsittelyillä saatiin hajuttomia materiaaleja. Pesutesteillä ja ionisoinnilla saatiin näytteistä hajuttomia. Otsonointi ei tehnyt näytteitä hajuttomiksi. Lisäksi pesuparametreja muuttamalla saatiin hajuttomia materiaaleja. Pesulämpötilan nostaminen +60˚C asteeseen ja pesuajan pidentäminen 45 minuuttiin antoivat eniten hajuttomia tuloksia. Näytteiden hajuttomuus pesutestien jälkeen perustui korkean pesulämpötilan vaikutukseen ja pesuaineiden kostutus-, desinfiointi- ja liankantokykyyn. Yritys voi tulevaisuudessa pohtia ionisointia ja otsonointia vesipesujen lisäksi, jollin hajunpoisto tehostuu ja saadaan parempi lopputulos. Silika-geelipussien käyttö varastoinnin yhteydessä on suositeltavaa tekstiilien kosteus- ja mikrobiongelmien ehkäisemiseksi. Liuotinpesun vaikutusta muovimateriaaleihin voisi tutkia jatkotutkimuksessa.