Julkikoti - Yksityisen tilan käytöstä väliaikaisena julkisena tilana
Thureson, Jon (2014)
Thureson, Jon
2014
Arkkitehtuurin koulutusohjelma
Talouden ja rakentamisen tiedekunta - Faculty of Business and Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201405231212
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201405231212
Tiivistelmä
The idea of a home has changed considerably along with the idea of a family from the public 17th century lodgings accomodating large groups of people to the contemporary private castles of the nuclear family. A cultural stress on the privacy of the modern home has created many issues from the lack of community to uneffective use of space and an increase of time spent commuting. Marginal activity – pop-up restaurants, galleries and shops operating in homes – are new examples of re-questioning the hierarchy of private and public. These examples could be seen as weak signals which indicate a forthcoming change in culture.
People need more and more space and opportunities for self-realization and try out new ideas. Using 17 examples this diploma thesis shows how people’s own homes could facilitate new imaginative action. Small-scale activity creates it’s own schedules, synchronized yet not dominated by the other rhythms of life. Using homes for public activity creates new kinds of situations, where people are freed from their roles and exposed to social interaction. The social boundaries of private and public are dynamic and flexible even if the concrete boundaries wouldn’t be. Private space is hidden in urban enviroment and therefore there is challenges to accessibility but also possibilities for unique character. Marginal public activity is always exclusive to some extent, which is a natural consequence of the specialized needs of interest groups.
The established role of the designer is challenged and in need of change as bottom-up mentality becomes a growing trend.The traditional tools of an architect to create a diverse urban life are limited, but the expertise is still needed. The designer has to become a part of the community and act as an expert to facilitate new ideas. The traditional planning towards stability is about to be joined by new strategic planning based on temporarity. Homes in public use could be seen as a social urban innovation that could be properly investigated, developed and helped to spread out by the re-examined methods of a designer. Perhekäsityksen muuttuessa 1600-luvulta nykypäivään asuminen on muuttunut suurten asuinkuntien julkisista majapaikoista ydinperheiden suljetuiksi linnakkeiksi. Modernin kodin yksityisyyttä korostava kulttuuri synnytti monia epäkohtia ja ongelmia, yhteisöllisyyden puutteesta tilojen vajaakäyttöön ja pitkiin työmatkoihin. Marginaalinen toiminta; koteihin syntyneet ravintolat, galleriat ja kaupat ovat uusia esimerkkejä mahdollisuuksista kyseenalaistaa moderni yksityisen ja julkisen alueen välinen hierarkia. Nämä esimerkit voidaan nähdä heikkoina signaaleina, jotka kertovat tulevasta muutoksesta.
Ihmiset tarvitsevat yhä enemmän tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja kokeilla uusia ideoita. Tämä diplomityö osoittaa 17 esimerkin avulla, kuinka ihmisten omat asunnot mahdollistavat pienen aloittamiskynnyksen ja taipuvat uusiin toimintoihin, vain mielikuvitus rajanaan. Kodeissa tapahtuva toiminta luo omaehtoiset aikataulunsa, jotka sovittuvat elämän muihin rytmeihin. Yksityisen tilan valjastaminen luo uudenlaisia tilanteita, joissa ihmiset vapautuvat omista rooleistaan ja altistuvat sosiaaliselle vuorovaikutukselle. Yksityisen ja julkisen tilan sosiaaliset rajat ovat dynaamisia ja joustavia, vaikka rakennetut konkreettiset rajat eivät joustaisikaan. Marginaalinen julkinen toiminta on lähes aina jossain määrin eksklusiivista, mikä palvelee erikoistuneita viiteryhmien tarpeita.
Suunnittelijan asema omaehtoisen toiminnan suosion kasvaessa on muuttumassa. Arkkitehdin perinteiset työkalut monipuolisen urbaanin elämän synnyttämiseksi ovat rajallisia, mutta asiantuntemusta vaaditaan edelleen. Suunnittelijan täytyy asettua yhteisön jäseneksi ja toimia monilla tavoilla mahdollistaen ihmisten omia ideoita. Pysyvyyteen ja konkrettisuuteen tähtäävä perinteinen suunnittelu on saamassa rinnalleen väliaikaisuuteen perustuvaa strategista suunnittelua. Julkikoti voidaan nähdä sosiaalisena kaupunki-innovaationa, jota voidaan tutkia tarkemmin, kehittää sekä siirtää ja levittää suunnittelijan uudenlaisten metodien avulla.
People need more and more space and opportunities for self-realization and try out new ideas. Using 17 examples this diploma thesis shows how people’s own homes could facilitate new imaginative action. Small-scale activity creates it’s own schedules, synchronized yet not dominated by the other rhythms of life. Using homes for public activity creates new kinds of situations, where people are freed from their roles and exposed to social interaction. The social boundaries of private and public are dynamic and flexible even if the concrete boundaries wouldn’t be. Private space is hidden in urban enviroment and therefore there is challenges to accessibility but also possibilities for unique character. Marginal public activity is always exclusive to some extent, which is a natural consequence of the specialized needs of interest groups.
The established role of the designer is challenged and in need of change as bottom-up mentality becomes a growing trend.The traditional tools of an architect to create a diverse urban life are limited, but the expertise is still needed. The designer has to become a part of the community and act as an expert to facilitate new ideas. The traditional planning towards stability is about to be joined by new strategic planning based on temporarity. Homes in public use could be seen as a social urban innovation that could be properly investigated, developed and helped to spread out by the re-examined methods of a designer.
Ihmiset tarvitsevat yhä enemmän tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja kokeilla uusia ideoita. Tämä diplomityö osoittaa 17 esimerkin avulla, kuinka ihmisten omat asunnot mahdollistavat pienen aloittamiskynnyksen ja taipuvat uusiin toimintoihin, vain mielikuvitus rajanaan. Kodeissa tapahtuva toiminta luo omaehtoiset aikataulunsa, jotka sovittuvat elämän muihin rytmeihin. Yksityisen tilan valjastaminen luo uudenlaisia tilanteita, joissa ihmiset vapautuvat omista rooleistaan ja altistuvat sosiaaliselle vuorovaikutukselle. Yksityisen ja julkisen tilan sosiaaliset rajat ovat dynaamisia ja joustavia, vaikka rakennetut konkreettiset rajat eivät joustaisikaan. Marginaalinen julkinen toiminta on lähes aina jossain määrin eksklusiivista, mikä palvelee erikoistuneita viiteryhmien tarpeita.
Suunnittelijan asema omaehtoisen toiminnan suosion kasvaessa on muuttumassa. Arkkitehdin perinteiset työkalut monipuolisen urbaanin elämän synnyttämiseksi ovat rajallisia, mutta asiantuntemusta vaaditaan edelleen. Suunnittelijan täytyy asettua yhteisön jäseneksi ja toimia monilla tavoilla mahdollistaen ihmisten omia ideoita. Pysyvyyteen ja konkrettisuuteen tähtäävä perinteinen suunnittelu on saamassa rinnalleen väliaikaisuuteen perustuvaa strategista suunnittelua. Julkikoti voidaan nähdä sosiaalisena kaupunki-innovaationa, jota voidaan tutkia tarkemmin, kehittää sekä siirtää ja levittää suunnittelijan uudenlaisten metodien avulla.