Rakennusmateriaalien vesihöyrynläpäisevyyskokeiden kehittäminen
Manelius, Elina (2013)
Manelius, Elina
2013
Rakennustekniikan koulutusohjelma
Tuotantotalouden ja rakentamisen tiedekunta - Faculty of Business and Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-11-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201311191453
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201311191453
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli parantaa Tampereen teknillisen yliopiston vesihöyrynläpäisevyyskokeiden koejärjestelyä. Tavoitteena oli pääasiassa koekupin kehittäminen, koekupin tiivistystavan parantaminen ja siten reunavuotojen vähentäminen. Muutoksia tehtiin myös yhteen kosteushuoneeseen ja koekappaleiden punnituksissa käytettävään vaakaan. Kosteushuoneen kosteus- ja lämpötilaolosuhteiden vaihtelua pienennettiin lämmöneristämällä kosteushuoneen seinät ja asentamalla tilaan termostaatilla toimiva lämmitysvastus. Vaa’an punnituskapasiteettia nostettiin, jotta suurempien koekuppien mittaaminen olisi mahdollista. Diplomityössä kehitettiin myös mittausjärjestelmä kiviaineisten materiaalien vesihöyrynläpäisevyyden mittaamiselle ja uuden mittausjärjestelmän mukainen työohje, jonka tavoitteena on kiinnittää mittaajan huomio mittaustarkkuuden kannalta olennaisiin seikkoihin ja parantaa mittausten luotettavuutta ja toistettavuutta.
Koejärjestelyn parantamisen jälkeen tehtiin vertailumittauksia aiemmin TTY:llä käytössä olleen ja työn yhteydessä kehitetyn koejärjestelyn kesken. Vertailua suoritettiin kuudelle materiaalille. Lisäksi suoritettiin mittauksia muutamalle materiaalille ainoastaan uudella koejärjestelyllä. Vertailumittausten perusteella voidaan todeta, että vanhan ja uuden mittausjärjestelmän tulosten välillä oli vain vähän eroa. Höyrynsulkumuovin ja reunavuotoa mittaavien sokeiden kuppien perusteella näyttää siltä, että vanhalla mittausjärjestelmällä tapahtuu enemmän reunavuotoa kuin uudella. Reunavuoto on kuitenkin niin vähäistä, että se vaikuttaa tuloksiin vasta hyvin tiiviitä materiaaleja mitattaessa. Näilläkin materiaaleilla reunavuoto on niin vähäistä, ettei sitä tarvitse ottaa huomioon laskennallisesti.
Reunavuotoa suurempi ongelma näyttää olevan koejärjestelyn useat muut epävarmuustekijät, jotka yksittäisinä tekijöinä eivät vaikuta olennaisesti tuloksiin, mutta yhdessä saattavat kasvattaa paljon tulosten virhemarginaalia. Monet epävarmuustekijät riippuvat inhimillisistä tekijöistä, minkä vuoksi on tärkeää suorittaa testaukset systemaattisesti samalla tavalla. Testauksia tulisi tehdä myös riittävän suurella sarjalla; vähintään viidellä rinnakkaisella näytteellä. Mitattaessa materiaalin vesihöyrynläpäisevyyttä suhteellisen kosteuden funktiona tulee kosteuspareja olla enemmän kuin neljä. Tämä koskee erityisesti materiaaleja, joiden vesihöyrynläpäisevyys muuttuu voimakkaasti suhteellisen kosteuden funktiona.
Vesihöyrynläpäisevyyskokeita tulee kehittää edelleen. Diplomityössä käyttöön otettuja koekuppeja voidaan parantaa suojaamalla koekupit suolaliuokselta. Kokeet tulee jatkossa suorittaa erillisissä olosuhdehuoneissa, jossa olosuhteen säätö tapahtuu koneellisesti. Käytetyn vaa’an punnituskapasiteetti tulee valita mitattavan materiaalin mukaan ja varmistaa samalla ettei se ylity mittausten yhteydessä.
Koejärjestelyn parantamisen jälkeen tehtiin vertailumittauksia aiemmin TTY:llä käytössä olleen ja työn yhteydessä kehitetyn koejärjestelyn kesken. Vertailua suoritettiin kuudelle materiaalille. Lisäksi suoritettiin mittauksia muutamalle materiaalille ainoastaan uudella koejärjestelyllä. Vertailumittausten perusteella voidaan todeta, että vanhan ja uuden mittausjärjestelmän tulosten välillä oli vain vähän eroa. Höyrynsulkumuovin ja reunavuotoa mittaavien sokeiden kuppien perusteella näyttää siltä, että vanhalla mittausjärjestelmällä tapahtuu enemmän reunavuotoa kuin uudella. Reunavuoto on kuitenkin niin vähäistä, että se vaikuttaa tuloksiin vasta hyvin tiiviitä materiaaleja mitattaessa. Näilläkin materiaaleilla reunavuoto on niin vähäistä, ettei sitä tarvitse ottaa huomioon laskennallisesti.
Reunavuotoa suurempi ongelma näyttää olevan koejärjestelyn useat muut epävarmuustekijät, jotka yksittäisinä tekijöinä eivät vaikuta olennaisesti tuloksiin, mutta yhdessä saattavat kasvattaa paljon tulosten virhemarginaalia. Monet epävarmuustekijät riippuvat inhimillisistä tekijöistä, minkä vuoksi on tärkeää suorittaa testaukset systemaattisesti samalla tavalla. Testauksia tulisi tehdä myös riittävän suurella sarjalla; vähintään viidellä rinnakkaisella näytteellä. Mitattaessa materiaalin vesihöyrynläpäisevyyttä suhteellisen kosteuden funktiona tulee kosteuspareja olla enemmän kuin neljä. Tämä koskee erityisesti materiaaleja, joiden vesihöyrynläpäisevyys muuttuu voimakkaasti suhteellisen kosteuden funktiona.
Vesihöyrynläpäisevyyskokeita tulee kehittää edelleen. Diplomityössä käyttöön otettuja koekuppeja voidaan parantaa suojaamalla koekupit suolaliuokselta. Kokeet tulee jatkossa suorittaa erillisissä olosuhdehuoneissa, jossa olosuhteen säätö tapahtuu koneellisesti. Käytetyn vaa’an punnituskapasiteetti tulee valita mitattavan materiaalin mukaan ja varmistaa samalla ettei se ylity mittausten yhteydessä.