Laastien toiminta kylmissä olosuhteissa
Pöntinen, Antti Juhani (2013)
2013
Rakennustekniikan koulutusohjelma
Tuotantotalouden ja rakentamisen tiedekunta - Faculty of Business and Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-09-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201309111336
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201309111336
Tiivistelmä
Suomessa on jo pitkät perinteet talvella tehtävistä muuraus- ja rappaustöistä. Laastien jäätyminen voidaan estää esimerkiksi lisäaineiden avulla, laastin sekoitusveden lämmittämisellä tai erilaisin suojaustoimenpitein. Näin voidaan mahdollistaa lujuuden kehittyminen myös talvityönä toteutettavissa kohteissa. Ongelmallisempi tilanne on syksyisin ja keväisin, jolloin vuorokautiset lämpötilanvaihtelut ovat suuria, mutta työtä ei suoriteta talviolosuhteisiin kehitetyillä pakkaslaasteilla tai talvimuurausmenetelmillä. Lämpötila voi yöllä laskea 0 °C:n alapuolelle, vaikka päivä olisi lämmin. Tästä voi seurata tuoreiden laastien jäätymisestä aiheutuvia vaurioita.
Diplomityö jakaantuu kahteen osaan: Kirjallisuustutkimusosassa perehdytään laastien koostumukseen ja sideaineiden kovettumisreaktioihin, käydään läpi aikaisempaa tutkimustietoa laastien toiminnasta kylmissä olosuhteissa sekä tutustutaan nykyisiin talvimuuraus- ja rappausohjeisiin. Kokeellisessa tutkimusosassa tarkastellaan TTY:n rakennustekniikan laitoksella toteutettuja laboratoriokokeita. Kokeiden avulla tutkittiin neljää pääasiaa, eli lämpötilan vaikutusta muurauslaastin kovettumisnopeuteen, laastin jäätymisvesipitoisuuden vaikutusta tartuntalujuuteen, rappauslaastin kerrospaksuuden vaikutusta laastin jäätymiseen ja suolahärmeiden vaikutusta pinnoitteiden pysyvyyteen. Laboratoriokokeita varten kehitettiin pääasiassa uusia tutkimusmenetelmiä, koska standardinmukaisia testaustapoja ei löydy useimpia kokeissa selvitettyjä asioita varten.
Tutkimuksesta saatujen tulosten mukaan laastin kovettumisreaktiot hidastuvat huomattavasti kylmissä lämpötiloissa. Nämä vaikutukset näkyvät selvästi jo lämpötilan laskiessa +10 °C:n tasolle. Viileässä laastin lopullinen lujuus ja tartunta muurauskappaleeseen voi kuitenkin kehittyä jopa lämpimässä kovettuneita laasteja suuremmaksi, pitkään säilyvän kosteuden takia. Nämä tulokset olivat yhdenmukaisia kirjallisuudesta löytyvien tutkimustulosten kanssa.
Rappauslaastin kerrospaksuus vaikutti laastin jäätymis- ja kuivumisnopeuteen, joka näkyi laastin lopullisessa lujuudessa. Jäätymisen aiheuttama lujuuskato ei kuitenkaan täysin noudattanut aikaisemmin laadittuja teorioita, joten vanhoja muurauslaasteille tehtyjä kokeita ei pystytä suoraan käyttämään nykyaikaisten rappauslaastien toimivuuden arvioimiseen. Tutkimukset sisälsivät myös pakkaslisäaineistetuille laasteille suoritettuja koesarjoja, joista aikaisempaa tutkimustietoa ei löytynyt.
Diplomityö jakaantuu kahteen osaan: Kirjallisuustutkimusosassa perehdytään laastien koostumukseen ja sideaineiden kovettumisreaktioihin, käydään läpi aikaisempaa tutkimustietoa laastien toiminnasta kylmissä olosuhteissa sekä tutustutaan nykyisiin talvimuuraus- ja rappausohjeisiin. Kokeellisessa tutkimusosassa tarkastellaan TTY:n rakennustekniikan laitoksella toteutettuja laboratoriokokeita. Kokeiden avulla tutkittiin neljää pääasiaa, eli lämpötilan vaikutusta muurauslaastin kovettumisnopeuteen, laastin jäätymisvesipitoisuuden vaikutusta tartuntalujuuteen, rappauslaastin kerrospaksuuden vaikutusta laastin jäätymiseen ja suolahärmeiden vaikutusta pinnoitteiden pysyvyyteen. Laboratoriokokeita varten kehitettiin pääasiassa uusia tutkimusmenetelmiä, koska standardinmukaisia testaustapoja ei löydy useimpia kokeissa selvitettyjä asioita varten.
Tutkimuksesta saatujen tulosten mukaan laastin kovettumisreaktiot hidastuvat huomattavasti kylmissä lämpötiloissa. Nämä vaikutukset näkyvät selvästi jo lämpötilan laskiessa +10 °C:n tasolle. Viileässä laastin lopullinen lujuus ja tartunta muurauskappaleeseen voi kuitenkin kehittyä jopa lämpimässä kovettuneita laasteja suuremmaksi, pitkään säilyvän kosteuden takia. Nämä tulokset olivat yhdenmukaisia kirjallisuudesta löytyvien tutkimustulosten kanssa.
Rappauslaastin kerrospaksuus vaikutti laastin jäätymis- ja kuivumisnopeuteen, joka näkyi laastin lopullisessa lujuudessa. Jäätymisen aiheuttama lujuuskato ei kuitenkaan täysin noudattanut aikaisemmin laadittuja teorioita, joten vanhoja muurauslaasteille tehtyjä kokeita ei pystytä suoraan käyttämään nykyaikaisten rappauslaastien toimivuuden arvioimiseen. Tutkimukset sisälsivät myös pakkaslisäaineistetuille laasteille suoritettuja koesarjoja, joista aikaisempaa tutkimustietoa ei löytynyt.