Relaatioprojektimallit
Siitonen, Anssi (2013)
Siitonen, Anssi
2013
Rakennustekniikan koulutusohjelma
Tuotantotalouden ja rakentamisen tiedekunta - Faculty of Business and Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201305241175
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201305241175
Tiivistelmä
Tämän diplomityön tavoitteina olivat relaatioprojektimuotojen integrated project delivery (IPD), projektiallianssi (PA) ja project partnering (PP) tarkka sisällöllinen määrittäminen sekä näiden toiminnallinen arviointi, joiden perusteella annettiin tuloksiin nojautuvia toimenpide-ehdotuksia. Työssä suoritettiin laaja kirjallisuustarkastelu. Tätä tukemaan tehtiin haastatteluita rakennusalalla ja relaatioprojektimallien kanssa huomattavan ansioituneilta henkilöiltä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kansainvälisesti käytössä olevat relaatioprojektimallit, relaatiosopimusmallit, sekä niitä tukevat Lean Construction -työkalut, -menetelmät, ja organisaatiot, sekä kuvata niiden teoria ja toiminta käytännössä huomioimalla myös rakennuttajan ja omistajan näkökulmat.
Tutkimuksessa selvisi, että eri projektimuodoilla olevan niiden samankaltaisista päämääristä huolimatta erilaisia ominaisuuksia ja lähtökohtia projektin toimittamiseen. Näitä eroja ovat ohjanneet niin maantieteelliset kuin kulttuurilliset erot. Työssä on määritetty kaikille projektimuodoille yhteisiä avaintekijöitä, joiden painotuksen astetta kunkin projektitoimituksen osalta on arvioitu.
Haastatteluissa ilmeni hyvin yksimielisesti, että nämä projektimuodot tulevat olemaan olennainen osa rakentamisen lähitulevaisuutta. Relaatioprojektimuotojen esitettiin vastaavan lukuisiin perinteisen rakentamisen ongelmiin ja seuraamuksiin, sekä niiden kerrottiin parantavan huomattavasti projektiosapuolien yhteistoiminnallisuutta ja täten parantavan yleisesti koko rakentamisprosessin laatua. Selkeää yksimielisyyttä ei ollut siitä, mikä muodoista olisi eniten rakennusalaan vaikuttava projektimuoto ja nämä nähtiin rakennuttajan kannalta ennakkotapauksien puuttumisen vuoksi riskialttiiksi tai liian edistyksellisiksi tavoiksi toimia.
Rakennusalan yrityksen tulee profiloitua näiden projektitoimitusmuotojen osaajana ja ennakoida tulevaa lisäystä rakennusalalla käytettäviin projektitoimituksiin, sillä relaatioprojektimuotojen palveluntuottajien valintakriteereinä ei käytetä pelkästään perinteistä kiinteää hintaa. On suositeltavaa, että yrityksessä suoritetaan lisätutkimusta mahdollisuuksista ja tavoista, miten relaatioprojektitoimitukseen tulee yrityksenä osallistuta, sekä tapoja joilla yritys voi tarjota rakennuttajalle relaatioprojektitoimituksen vaatimaa yhteistoiminnallisuutta.
Yrityksen tulee harkita liiketoimintayksikköjen väliseen toimintaan, varsinkin perinteisten urakoiden osalta projektikohtaisia partnerointimalleja. Rakennusalan yrityksen tulee myös oman toiminnan kannattavuuden lisäämiseksi tutkia toimintaan sopivaa, niin sanottua hybridimallia, joka yhdistelee soveltuvilta osin tässä työssä tutkittavia relaatioprojektimuotoja ja perinteisen rakentamisen ominaisuuksia siten, että se huomioi rakennuttajan tarpeen ja riskinsietokyvyn. Kilpailukykyisellä rakennusalan yrityksellä on lähitulevaisuudessa oltava potentiaali ja halukkuus osallistua yhteistoiminnalliseen projektitoimitukseen – relaatioprojektiin.
Tutkimuksessa selvisi, että eri projektimuodoilla olevan niiden samankaltaisista päämääristä huolimatta erilaisia ominaisuuksia ja lähtökohtia projektin toimittamiseen. Näitä eroja ovat ohjanneet niin maantieteelliset kuin kulttuurilliset erot. Työssä on määritetty kaikille projektimuodoille yhteisiä avaintekijöitä, joiden painotuksen astetta kunkin projektitoimituksen osalta on arvioitu.
Haastatteluissa ilmeni hyvin yksimielisesti, että nämä projektimuodot tulevat olemaan olennainen osa rakentamisen lähitulevaisuutta. Relaatioprojektimuotojen esitettiin vastaavan lukuisiin perinteisen rakentamisen ongelmiin ja seuraamuksiin, sekä niiden kerrottiin parantavan huomattavasti projektiosapuolien yhteistoiminnallisuutta ja täten parantavan yleisesti koko rakentamisprosessin laatua. Selkeää yksimielisyyttä ei ollut siitä, mikä muodoista olisi eniten rakennusalaan vaikuttava projektimuoto ja nämä nähtiin rakennuttajan kannalta ennakkotapauksien puuttumisen vuoksi riskialttiiksi tai liian edistyksellisiksi tavoiksi toimia.
Rakennusalan yrityksen tulee profiloitua näiden projektitoimitusmuotojen osaajana ja ennakoida tulevaa lisäystä rakennusalalla käytettäviin projektitoimituksiin, sillä relaatioprojektimuotojen palveluntuottajien valintakriteereinä ei käytetä pelkästään perinteistä kiinteää hintaa. On suositeltavaa, että yrityksessä suoritetaan lisätutkimusta mahdollisuuksista ja tavoista, miten relaatioprojektitoimitukseen tulee yrityksenä osallistuta, sekä tapoja joilla yritys voi tarjota rakennuttajalle relaatioprojektitoimituksen vaatimaa yhteistoiminnallisuutta.
Yrityksen tulee harkita liiketoimintayksikköjen väliseen toimintaan, varsinkin perinteisten urakoiden osalta projektikohtaisia partnerointimalleja. Rakennusalan yrityksen tulee myös oman toiminnan kannattavuuden lisäämiseksi tutkia toimintaan sopivaa, niin sanottua hybridimallia, joka yhdistelee soveltuvilta osin tässä työssä tutkittavia relaatioprojektimuotoja ja perinteisen rakentamisen ominaisuuksia siten, että se huomioi rakennuttajan tarpeen ja riskinsietokyvyn. Kilpailukykyisellä rakennusalan yrityksellä on lähitulevaisuudessa oltava potentiaali ja halukkuus osallistua yhteistoiminnalliseen projektitoimitukseen – relaatioprojektiin.