Suomalainen lapsuus lehtivalokuvassa
Happo, Laura (2014)
2014
Visuaalisen journalismin maisteriopinnot - Master's Programme in Visual Journalism
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201407091993
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201407091993
Tiivistelmä
Laura Hapon pro gradu -tutkielma Suomalainen lapsuus lehtivalokuvassa tutkii lapsuuden esittämistä journalistisessa valokuvassa. Miten lapset tulevat kuvatuksi sanomalehden sivuille? Entä millaista toimintaa, tunteita ja yksilöllisyyttä lapset lapsuuden edustajina toisintavat?
Tutkimuksen aineisto koostuu Aamulehdessä vuonna 2013 julkaistuista journalistisista valokuvista, joissa esiintyy alle 12-vuotias lapsi. Aineisto on kerätty maalis-, kesä-, syys- ja joulukuulta, ja kultakin kuulta mukana on kokonaista viikkoa. Koska aiheena on suomalainen lapsuus, on ulkomaanuutisten sivut jätetty pois aineistosta.
Tutkimuksen kohteena ovat siis valokuvat, joissa esiintyy lapsi. Lapsuuskäsityksen ideologinen perusta tässä tutkielmassa on sosiologinen, ns. uusi lapsuudentutkimus, joka määrittelee lapsuuden yhteiskunnasta käsin. Lapsuus on muuttuva käsite, joka kiinnittyy elettävään aikaan ja aikuisen käsityksiin lapsuudesta. Tutkielma siis yhdistää kuvatutkimuksen osaksi sosiologista lapsuudentutkimusta. Yksi tärkeimmistä lähdeteoksista on Leena Alasen ja Kirsti Karilan toimittama kokoelma Lapsuus, lapsuuden instituutiot ja lasten toiminta (2009), joka on perusta koko tutkimuksen ideologialle.
Ennen aineiston käsittelyä tutkielma tarkastelee lapsuuden käsitettä taidehistorian, varhaiskasvatuksen, iän, journalismin ja lopulta sosiologisen lapsuudentutkimuksen valossa.
Valokuvia eritellään sosiologisen lapsuudentutkimuksen valossa itsenäisen tilan, instituutioiden, tunteiden ja toimijaroolien kautta. Esimerkkikuvia tarkastellaan analyyttisen lähiluvun avulla, jonka apuna on kvantitatiivinen jaottelu.
Lapsuus esittäytyy aineiston perusteella hyvin instituutioihin kiinnittyneenä. Vahvimmat roolit lapsuudelle ovat perheen, koulun ja harrastusten luomat toimijaroolit sekä toimintaympäristöt. Lapsuutta kuvataan myös huomattavasti vähemmän yksilö- kuin ryhmäkuvilla. Usein lapsen kanssa kuvassa on toinen lapsi tai aikuinen. Negatiivisia tunteita on esillä hyvin vähän, kun taas neutraaleja ja positiivisia tunteita kuvasti suurin osa aineistosta.
Tutkimus herättää kysymyksiä myös ydinperheen esittämisen yksipuolisuudesta sekä lapsen yksityisestä tilasta suhteessa aikuiseen.
Tutkimuksen aineisto koostuu Aamulehdessä vuonna 2013 julkaistuista journalistisista valokuvista, joissa esiintyy alle 12-vuotias lapsi. Aineisto on kerätty maalis-, kesä-, syys- ja joulukuulta, ja kultakin kuulta mukana on kokonaista viikkoa. Koska aiheena on suomalainen lapsuus, on ulkomaanuutisten sivut jätetty pois aineistosta.
Tutkimuksen kohteena ovat siis valokuvat, joissa esiintyy lapsi. Lapsuuskäsityksen ideologinen perusta tässä tutkielmassa on sosiologinen, ns. uusi lapsuudentutkimus, joka määrittelee lapsuuden yhteiskunnasta käsin. Lapsuus on muuttuva käsite, joka kiinnittyy elettävään aikaan ja aikuisen käsityksiin lapsuudesta. Tutkielma siis yhdistää kuvatutkimuksen osaksi sosiologista lapsuudentutkimusta. Yksi tärkeimmistä lähdeteoksista on Leena Alasen ja Kirsti Karilan toimittama kokoelma Lapsuus, lapsuuden instituutiot ja lasten toiminta (2009), joka on perusta koko tutkimuksen ideologialle.
Ennen aineiston käsittelyä tutkielma tarkastelee lapsuuden käsitettä taidehistorian, varhaiskasvatuksen, iän, journalismin ja lopulta sosiologisen lapsuudentutkimuksen valossa.
Valokuvia eritellään sosiologisen lapsuudentutkimuksen valossa itsenäisen tilan, instituutioiden, tunteiden ja toimijaroolien kautta. Esimerkkikuvia tarkastellaan analyyttisen lähiluvun avulla, jonka apuna on kvantitatiivinen jaottelu.
Lapsuus esittäytyy aineiston perusteella hyvin instituutioihin kiinnittyneenä. Vahvimmat roolit lapsuudelle ovat perheen, koulun ja harrastusten luomat toimijaroolit sekä toimintaympäristöt. Lapsuutta kuvataan myös huomattavasti vähemmän yksilö- kuin ryhmäkuvilla. Usein lapsen kanssa kuvassa on toinen lapsi tai aikuinen. Negatiivisia tunteita on esillä hyvin vähän, kun taas neutraaleja ja positiivisia tunteita kuvasti suurin osa aineistosta.
Tutkimus herättää kysymyksiä myös ydinperheen esittämisen yksipuolisuudesta sekä lapsen yksityisestä tilasta suhteessa aikuiseen.