Kaupunki-innovaatiot -ohjelma osana alueellista kehittäjäverkostoa : kuntien näkökulma innovaatioihin hankemallisessa aluekehittämisessä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan kaupunkien merkitystä systeemisten innovaatioiden kehittämisessä ja levittämisessä. Tarkastelu keskittyy kaupunkiympäristön ja rakennetun ympäristön kautta kaupunkiinnovaatio -ohjelman innovaatioaihioiden kehittämisen ja levittämisen esteiden ja mahdollisuuksien selventämiseen Helsingin metropolialueella. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu kuntien toiminnan, aluekehittämisen ja yhteiskunnan hankalien ongelmien muodostamasta raamista. Tutkimuksen kohde on kunnan rooli innovaatiotoimintaa hyödyntävässä kehittäjäverkostossa.

Tutkielma on tutkimusotteeltaan tapaustutkimus, jossa kohteena toimii Helsingin metropolialueella vuosina 2010 2011 osana Suomen valtion ja Helsingin seudun kuntien välistä kilpailukyvyn vahvistamisen aiesopimusta toteutettu Kaupunki-innovaatiot -ohjelma. Tässä tutkielmassa ohjelmaa on tarkasteltu kuntien näkökulmasta, keskittyen kunnan mahdollisuuksiin, tarpeisiin ja intresseihin liittyen innovaatiotoimintaan. Tutkielma on toteutettu laadullisin menetelmin. Aineisto koostuu neljästä teemahaastattelusta ja Kaupunki-innovaatiot -ohjelman puitteissa tuotetusta kirjallisesta aineistosta. Tutkielmassa on hyödynnetty aineistotriangulaatiota tuottamaan mahdollisimman kattava kuva käsiteltävästä tapauksesta.

Kaupunkien merkitys innovaatioiden kehittämisessä ja levittämisessä on merkittävä erityisesti tapauksissa, jotka liittyvät yhdyskunnan kehittämiseen ja hankalien ongelmien ratkaisuun. Tämä perustuu kunnan vahvaan asemaan paikallisena hallinto-organisaationa. Kunta saa osallistuessaan innovaatiotoimintaan erilaisia ja osittain samanaikaisia rooleja. Kunta voi olla innovaation kokeilun mahdollistaja sekä hallinnon organisaationa että aikaisena käyttäjänä, mutta myös rahoittaja ja palveluiden järjestäjä. Kunta voi toimia myös innovaattorina tai markkinoiden ylläpitäjänä.

Suurimmat haasteet kaupunkiympäristön innovaatioiden leviämiselle ovat kuntien hallintoorganisaatioiden rajat, toiminnan motivaation puuttuminen sekä resurssien puute. Kuntien demokraattinen päätöksentekomalli ja kunta perustaltaan dualistisesti johdettuna organisaationa on innovaatiotoiminnalla kehittämisen kannalta haastava toimintaympäristö ja yhteistyökumppani. Hallinto- organisaatioiden vahvat toimintarajat estävät erityisesti laaja-alaisten, systeemisten ja vallitsevan regiimin rikkovien innovaatioaihioiden levittämistä. Kaupunkiorganisaatioiden suuri koko ja kokonaishallinnan puute tuottavat merkittävimmät esteet tilanteissa, joissa kehittämistoiminnan motivaatiotekijänä on koko yhteiskunnan tai koko kunnan saama hyöty.

Kunnan näkökulmasta systeemiset innovaatiot tarjoavat mielenkiintoisia kehityspolkuja, joita ei kuitenkaan kyetä kovinkaan tehokkaasti kuntaorganisaatioiden puitteissa hyödyntämään. Systeemisten kaupunki-innovaatioiden levittämisessä huomiota onkin kiinnitettävä siihen, että kunta kokonaisuutena, kunnan toimijat omista lähtökohdistaan, sekä kunta osana julkista sektoria löytävät omat motivaatiotekijänsä systeemisten innovaatioiden edistämiselle. Riittävää ja rajoja ylittävää vuoropuhelua ja organisaatiojohtamista niin poliittisen kuin virkamiesjohdon tahoilta tarvitaan, mikäli yhteiskunnan hankalia ongelmia halutaan ratkoa.