Auttavatko ongelmat oppimaan - terveysalan koulutuksen opintojaksoissa käytettävien ongelmien tarkastelua fysioterapeutti- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden näkökulmasta
LEPPÄNEN, PIRJO RIITTA (2007)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LEPPÄNEN, PIRJO RIITTA
2007
Aikuiskasvatus - Adult Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2007-01-18Tiivistelmä
Ongelmaperustaisen oppimisen mukaisessa koulutuksessa oppimisen käynnistäjänä toimii ongelma. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia ongelmia terveysalan koulutuksessa ammattikorkeakoulussa käytetään toisena opintovuonna. Tutkimuksessa tarkastellaan fysioterapeutti- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden näkemyksiä siitä, miten ongelmat ovat palvelleet heidän oppimistaan. Lisäksi haluttiin tietää, miten opiskelijat tunnistivat omat metakognitiiviset tietonsa ja taitonsa yhden opintojakson aikaisen kokemuksen perusteella.
Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksen tapaan. Tutkimusaineisto kerättiin käytössä olevista opinto-oppaista ja haastattelemalla toisen vuoden fysioterapeutti- ja sairaanhoitajaopiskelijoita. Opinto-oppaissa olleet 11 lähtökohtaa luokiteltiin liitteen 2 mukaisesti. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina joko yksilö- tai 2-5 hengen pienryhmissä. Aineisto koottiin yhteensä viidessä haastattelutilanteessa ja haastatteluihin osallistui kaikkiaan14 opiskelijaa. Aineisto analysoitiin teorialähtöistä sisällönanalyysia mukaellen.
Tutkimustuloksista nousee kuva siitä, millaisia lähtökohtia opiskelijat pitävät innostavina ja omaa oppimistaan palvelevina. Muodoltaan lähtökohdat olivat moninaisia, käytössä oli potilastapauksia, videoita tai kuvia. Pääsääntöisesti lähtökohdat integroivat eri oppiaineita. Mukana olleiden lähtökohtien keskeisimpänä ominaispiirteenä voidaan pitää sitä, että ne tuottivat opiskelijalle miten tietoa. Sitä, miten lähtökohdat rakentuivat entisen tiedon päälle, ei voida tulkita opinto-oppaista. Opiskelijat korostavat lähtökohtien kontekstisidonnaisuuden merkitystä fysioterapian ja hoitotyön käytännössä. Laadullisesti moninainen lähtökohta mahdollistaa erilaisten näkökulmien esiintulon.
Toisen vuoden fysioterapeutti- ja sairaanhoitajaopiskelijoilla on reflektiivistä itsearviointitaitoa, sillä he ilmaisivat puutteita omassa ammatillisessa osaamisessaan tällä hetkellä. Toisaalta he olivat luottavaisia sen suhteen, että tulevaisuudessa heillä on taitoa toimia ammattilaisena. Teoreettisen tiedon soveltaminen erilaisissa tilanteissa ja subjektiivisen tiedon kehittäminen ovat tämän vaiheen opiskelijoilla selkeitä haasteita ja opiskelijat ovat siitä itsekin tietoisia.
Tässä tutkimuksessa opiskelijoiden keskeisin arviointiperuste omasta osaamisestaan muodostui ohjatun harjoittelun kokemuksen kautta. Opiskelijoiden kokemuksessa oppiminen ilmentyy heidän taitonaan ilmaista ammatissa vaadittavaa osaamista, joka näyttäytyy fysioterapeutin ja sairaanhoitajan työssä
Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksen tapaan. Tutkimusaineisto kerättiin käytössä olevista opinto-oppaista ja haastattelemalla toisen vuoden fysioterapeutti- ja sairaanhoitajaopiskelijoita. Opinto-oppaissa olleet 11 lähtökohtaa luokiteltiin liitteen 2 mukaisesti. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina joko yksilö- tai 2-5 hengen pienryhmissä. Aineisto koottiin yhteensä viidessä haastattelutilanteessa ja haastatteluihin osallistui kaikkiaan14 opiskelijaa. Aineisto analysoitiin teorialähtöistä sisällönanalyysia mukaellen.
Tutkimustuloksista nousee kuva siitä, millaisia lähtökohtia opiskelijat pitävät innostavina ja omaa oppimistaan palvelevina. Muodoltaan lähtökohdat olivat moninaisia, käytössä oli potilastapauksia, videoita tai kuvia. Pääsääntöisesti lähtökohdat integroivat eri oppiaineita. Mukana olleiden lähtökohtien keskeisimpänä ominaispiirteenä voidaan pitää sitä, että ne tuottivat opiskelijalle miten tietoa. Sitä, miten lähtökohdat rakentuivat entisen tiedon päälle, ei voida tulkita opinto-oppaista. Opiskelijat korostavat lähtökohtien kontekstisidonnaisuuden merkitystä fysioterapian ja hoitotyön käytännössä. Laadullisesti moninainen lähtökohta mahdollistaa erilaisten näkökulmien esiintulon.
Toisen vuoden fysioterapeutti- ja sairaanhoitajaopiskelijoilla on reflektiivistä itsearviointitaitoa, sillä he ilmaisivat puutteita omassa ammatillisessa osaamisessaan tällä hetkellä. Toisaalta he olivat luottavaisia sen suhteen, että tulevaisuudessa heillä on taitoa toimia ammattilaisena. Teoreettisen tiedon soveltaminen erilaisissa tilanteissa ja subjektiivisen tiedon kehittäminen ovat tämän vaiheen opiskelijoilla selkeitä haasteita ja opiskelijat ovat siitä itsekin tietoisia.
Tässä tutkimuksessa opiskelijoiden keskeisin arviointiperuste omasta osaamisestaan muodostui ohjatun harjoittelun kokemuksen kautta. Opiskelijoiden kokemuksessa oppiminen ilmentyy heidän taitonaan ilmaista ammatissa vaadittavaa osaamista, joka näyttäytyy fysioterapeutin ja sairaanhoitajan työssä