Depressioon kietoutunut elämäntarina
TOIKKONEN, TUULI (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
TOIKKONEN, TUULI
2006
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2006-04-12Tiivistelmä
Depressio eli masennus on yksi ihmisen perusreaktiotavoista henkiseen pahoinvointiin. Se on psykofyysinen sairaustila ja vaikka se on yksilöllinen kokemus, siihen kytkeytyvät monet yhteiskunnalliset tekijät.
Tutkimuksella on kolme päätehtävää. Ensimmäinen niistä on luoda tarkempi käsitys siitä, minkälaisia ovat eri tieteenalojen depressiokäsitykset. Toinen tutkimustehtävä on jäljittää, miten haastateltavien elämäntarina muuttuu depressiokokemuksen myötä. Kolmantena tehtävänä on tutkia millaisen identiteetin depressioon sairastunut itselleen muodostaa.
Tutkimusta varten haastattelin yhdeksää eri-ikäistä depressioon sairastunutta eri puolilta Suomea. Tutkimusmenetelmä on aineistolähtöinen, narratiivisuutta löyhästi soveltava analyysitapa.
Tutkimuksesta käy ilmi, että depressio on - toisin kuin jokin somaattinen sairaus koko elämään ja siitä rakentuvaan elämäntarinaan vaikuttava ajallisesti epäselvärajainen kokemus, jossa oireet ja vaikeat elämäntilanteet kulkevat rinnakkain. Oireet ovat yksilöllisiä, kuten myös koetut elämänmuutokset. Tutkimukseni perusteella väitän, että depressio tuntuu kietoutuvan pitkäaikaisesti koko elämään ja vaikuttavan sitä kautta ihmisen omaan käsitykseen itsestään ja persoonallisuudestaan.
Depressioon sairastuminen näyttää väistämättä käynnistävän identiteettityön ja vaikuttavan melko pysyvästi sairastuneen omaan identiteettiin. Erityisen merkittävää näyttää olevan oman kokemuksen työstäminen ja asian käsitteellistäminen. Haastateltavat selittävät depressiotaan biologis-lääketieteellisin käsittein ja pohtivat omaa identiteettiään terveyden ja sairauden välimaastossa.
Avainsanat: depressio, elämäntarina, haastattelu, identiteetti, narratiivisuus
Tutkimuksella on kolme päätehtävää. Ensimmäinen niistä on luoda tarkempi käsitys siitä, minkälaisia ovat eri tieteenalojen depressiokäsitykset. Toinen tutkimustehtävä on jäljittää, miten haastateltavien elämäntarina muuttuu depressiokokemuksen myötä. Kolmantena tehtävänä on tutkia millaisen identiteetin depressioon sairastunut itselleen muodostaa.
Tutkimusta varten haastattelin yhdeksää eri-ikäistä depressioon sairastunutta eri puolilta Suomea. Tutkimusmenetelmä on aineistolähtöinen, narratiivisuutta löyhästi soveltava analyysitapa.
Tutkimuksesta käy ilmi, että depressio on - toisin kuin jokin somaattinen sairaus koko elämään ja siitä rakentuvaan elämäntarinaan vaikuttava ajallisesti epäselvärajainen kokemus, jossa oireet ja vaikeat elämäntilanteet kulkevat rinnakkain. Oireet ovat yksilöllisiä, kuten myös koetut elämänmuutokset. Tutkimukseni perusteella väitän, että depressio tuntuu kietoutuvan pitkäaikaisesti koko elämään ja vaikuttavan sitä kautta ihmisen omaan käsitykseen itsestään ja persoonallisuudestaan.
Depressioon sairastuminen näyttää väistämättä käynnistävän identiteettityön ja vaikuttavan melko pysyvästi sairastuneen omaan identiteettiin. Erityisen merkittävää näyttää olevan oman kokemuksen työstäminen ja asian käsitteellistäminen. Haastateltavat selittävät depressiotaan biologis-lääketieteellisin käsittein ja pohtivat omaa identiteettiään terveyden ja sairauden välimaastossa.
Avainsanat: depressio, elämäntarina, haastattelu, identiteetti, narratiivisuus