Iän vaikutus suomalaisten sosiaaliseen pääomaan
WLASOFF, ANNA (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
WLASOFF, ANNA
2005
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2005-02-16Sisällysluettelo
1 JOHDANTO 4 2 TUTKIMUKSEN TAUSTA 7 2.1 UUSLIBERALISMI JA SOSIAALINEN PÄÄOMA 9 2.2 IKÄ SOSIAALISENA JÄRJESTYKSENÄ 12 2.3 SOSIAALISTEN SUHTEIDEN JA VUOROVAIKUTUKSEN MERKITYKSESTÄ 14 3 SOSIAALISEN PÄÄOMAN RAKENTUMINEN 19 3.1 MÄÄRITTELYN LÄHTÖKOHTIA 20 3.2 SOSIAALISET VERKOSTOT 24 3.2.1 Läheissuhteiden sosiaalinen pääoma 28 3.2.2 Kansalaisosallistumisen sosiaalinen pääoma 29 3.2.3 Yhdistävä sosiaalinen pääoma 30 3.3 SOSIAALINEN TUKI 31 3.4 LUOTTAMUS JA VASTAVUOROISUUS 33 3.5 SOSIAALINEN PÄÄOMA SUHTEESSA MUIHIN PÄÄOMAN LAJEIHIN 36 3.6 SOSIAALISEN PÄÄOMAN KRITIIKKIÄ 38 4 TUTKIMUKSIA IÄN JA SOSIAALISEN PÄÄOMAN SUHTEESTA 42 5 TUTKIMUSASETELMA JA TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 46 5.1 SOSIAALINEN PÄÄOMA TUTKIMUSONGELMANA 46 5.2 AINEISTON ESITTELY, MITTAREIDEN LUOTETTAVUUS JA TUTKIMUSASETELMA 50 5.3 ANALYYSIMENETELMÄT 54 6 SOSIAALINEN PÄÄOMA IKÄRYHMITTÄIN 56 6.1 IKÄ JA SOSIAALINEN PÄÄOMA 56 6.1.1 Läheissuhteet ja ikä 57 6.1.2 Kansalaisosallistuminen ja ikä 60 6.1.3 Sosiaalinen tuki ja ikä 63 6.1.4 Yleinen luottamus ja ikä 66 6.1.5 Sosiaalisen pääoman yleisindeksi ja ikä 68 6.2 IKÄ, SUKUPUOLI JA SOSIAALINEN PÄÄOMA 70 6.2.1 Läheissuhteet, ikä ja sukupuoli 70 6.2.2 Kansalaisosallistuminen, ikä ja sukupuoli 73 6.2.3 Sosiaalinen tuki, ikä ja sukupuoli 75 6.2.4 Yleinen luottamus, ikä ja sukupuoli 77 6.2.5 Sosiaalisen pääoman yleisindeksi, ikä ja sukupuoli 78 6.3 IKÄ, TULOT JA SOSIAALINEN PÄÄOMA 80 6.3.1 Läheissuhteet, ikä ja tulot 80 6.3.2 Kansalaisosallistuminen, ikä ja tulot 82 6.3.3 Sosiaalinen tuki, ikä ja tulot 84 6.3.4 Yleinen luottamus, ikä ja tulot 86 6.3.5 Sosiaalisen pääoman yleisindeksi, ikä ja tulot 87 6.4 IKÄ, KOULUTUS JA SOSIAALINEN PÄÄOMA 88 6.4.1 Läheissuhteet, ikä ja koulutus 88 6.4.2 Kansalaisosallistuminen, ikä ja koulutus 90 6.4.3 Sosiaalinen tuki, ikä ja koulutus 92 6.4.4 Yleinen luottamus, ikä ja koulutus 94 6.4.5 Sosiaalisen pääoman yleisindeksi, ikä ja koulutus 956.5 YHTEENVETO IÄN JA SOSIAALISEN PÄÄOMAN VÄLISESTÄ YHTEYDESTÄ 96 7 LOPUKSI 100 7.1 JOHTOPÄÄTÖKSET JA TULOSTEN YHTEENVETOA 1007.2 TUTKIMUKSEN ARVIOINTIA JA POHDINTAA 105 KIRJALLISUUS 110 LIITTEET 122
Tiivistelmä
Hakutermit:
sosiaalinen pääoma, luottamus, sosiaalinen tuki, sosiaaliset suhteet, sosiaaliset verkostot, ikä
Tutkielmassani perehdyn 18-74-vuotiaiden suomalaisten sosiaaliseen pääomaan. Vertailen läheissuhteiden (bonding social capital) ja kansalaisosallistumisen sosiaalista pääomaa (bridging social capital) sekä luottamusta ja sosiaalista tukea kuuden ikäryhmän kesken. Näiden lisäksi tarkastelu kohdistuu neljästä edellä mainitusta dimensiosta muodostettuun sosiaalisen pääoman yleisindeksiin. Iän ohella taustamuuttujina ovat sukupuoli, tulot ja koulutus.
Tutkimuksen empiiristä osuutta taustoittavat suuret, yhteisöllisyyttä heikentäneet, yhteiskunnalliset muutokset. Tällaisia muutoksia ovat olleet muun muassa kaupungistuminen, yksilöityminen sekä uusliberalistisen ajattelun lisääntyminen. Lisäksi samanaikaiset keskustelut ikäsegregaatiosta ja yhdenikäisyydestä ovat osa tutkimuksen teoreettista viitekehystä. Sosiaalinen pääoma nähdään yhtenä keinona yhteisyyden ja yhteisöllisyyden palauttamiseksi.
Tutkielman empiirisen analyysin pohjana on Sosiaaliset verkostot II aineisto, jonka Tilastokeskus on kerännyt kirjekyselynä vuonna 2001. Otoksena on 2500 suomalaista, jotka ovat iältään 15-74-vuotiaita. Kyselyyn vastanneista alle 18-vuotiaat on rajattu tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Analysoin aineistoa kvantitatiivisesti graafisilla viivakaavioilla käyttäen apuna SPSS for Windows 10.1 tilasto-ohjelmaa. Viivakaavioiden avulla voin selkeästi havainnollistaa ikäryhmien välisiä eroja sosiaalisen pääoman ulottuvuuksissa. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva.
Sosiaalinen pääoma vaihtelee ikäryhmien välillä jokaisessa tässä yhteydessä tarkastellussa dimensiossa. Erot ovat pääosin pysyviä, vaikka tarkastelussa on mukana iän lisäksi toinen taustamuuttuja. Saadut tutkimustulokset osoittavat, että nuoruus ja vanhuus ovat merkittäviä ikävaiheita sosiaalisen pääoman kannalta. Sen sijaan varhaisaikuisuuteen ja keski-ikään sosiaalinen pääoma ei näytä kuuluvan yhtä keskeisellä tavalla. Sosiaalinen pääoma on yksilöiden ja yhteisöjen voimavara, minkä vuoksi tulisi aktiivisesti etsiä sellaisia keinoja, joilla sitä voitaisiin lisätä. Yhteiskunnan taholta olisi tärkeää luoda edellytyksiä ja puitteita, jotka mahdollistaisivat sosiaalisen pääoman syntymisen yksilötasolla. Yksilöityvässä ja moniarvoistuvassa yhteiskunnassa sosiaalisen pääoman säilyminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Ihanteena olisikin traditionaalisen yhteisöllisyyden elvyttäminen, jossa merkityksellisiä ovat runsaat sosiaaliset suhteet sekä koti, perhe ja naapurusto. Siten keskustelu sosiaalisesta pääomasta voidaan nähdä kritiikkinä ja haasteena nykyiselle yksilöitymiskehitykselle ja traditionaalisen yhteisöllisyyden katoamiselle.
sosiaalinen pääoma, luottamus, sosiaalinen tuki, sosiaaliset suhteet, sosiaaliset verkostot, ikä
Tutkielmassani perehdyn 18-74-vuotiaiden suomalaisten sosiaaliseen pääomaan. Vertailen läheissuhteiden (bonding social capital) ja kansalaisosallistumisen sosiaalista pääomaa (bridging social capital) sekä luottamusta ja sosiaalista tukea kuuden ikäryhmän kesken. Näiden lisäksi tarkastelu kohdistuu neljästä edellä mainitusta dimensiosta muodostettuun sosiaalisen pääoman yleisindeksiin. Iän ohella taustamuuttujina ovat sukupuoli, tulot ja koulutus.
Tutkimuksen empiiristä osuutta taustoittavat suuret, yhteisöllisyyttä heikentäneet, yhteiskunnalliset muutokset. Tällaisia muutoksia ovat olleet muun muassa kaupungistuminen, yksilöityminen sekä uusliberalistisen ajattelun lisääntyminen. Lisäksi samanaikaiset keskustelut ikäsegregaatiosta ja yhdenikäisyydestä ovat osa tutkimuksen teoreettista viitekehystä. Sosiaalinen pääoma nähdään yhtenä keinona yhteisyyden ja yhteisöllisyyden palauttamiseksi.
Tutkielman empiirisen analyysin pohjana on Sosiaaliset verkostot II aineisto, jonka Tilastokeskus on kerännyt kirjekyselynä vuonna 2001. Otoksena on 2500 suomalaista, jotka ovat iältään 15-74-vuotiaita. Kyselyyn vastanneista alle 18-vuotiaat on rajattu tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Analysoin aineistoa kvantitatiivisesti graafisilla viivakaavioilla käyttäen apuna SPSS for Windows 10.1 tilasto-ohjelmaa. Viivakaavioiden avulla voin selkeästi havainnollistaa ikäryhmien välisiä eroja sosiaalisen pääoman ulottuvuuksissa. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva.
Sosiaalinen pääoma vaihtelee ikäryhmien välillä jokaisessa tässä yhteydessä tarkastellussa dimensiossa. Erot ovat pääosin pysyviä, vaikka tarkastelussa on mukana iän lisäksi toinen taustamuuttuja. Saadut tutkimustulokset osoittavat, että nuoruus ja vanhuus ovat merkittäviä ikävaiheita sosiaalisen pääoman kannalta. Sen sijaan varhaisaikuisuuteen ja keski-ikään sosiaalinen pääoma ei näytä kuuluvan yhtä keskeisellä tavalla. Sosiaalinen pääoma on yksilöiden ja yhteisöjen voimavara, minkä vuoksi tulisi aktiivisesti etsiä sellaisia keinoja, joilla sitä voitaisiin lisätä. Yhteiskunnan taholta olisi tärkeää luoda edellytyksiä ja puitteita, jotka mahdollistaisivat sosiaalisen pääoman syntymisen yksilötasolla. Yksilöityvässä ja moniarvoistuvassa yhteiskunnassa sosiaalisen pääoman säilyminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Ihanteena olisikin traditionaalisen yhteisöllisyyden elvyttäminen, jossa merkityksellisiä ovat runsaat sosiaaliset suhteet sekä koti, perhe ja naapurusto. Siten keskustelu sosiaalisesta pääomasta voidaan nähdä kritiikkinä ja haasteena nykyiselle yksilöitymiskehitykselle ja traditionaalisen yhteisöllisyyden katoamiselle.