Selviytymistarinasta nokialisoitumiseen. Tulkintoja turvallistamisesta, Nokiasta ja Suomesta.
SALOMÄKI, ANNA-RIITTA (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SALOMÄKI, ANNA-RIITTA
2004
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2004-12-13Tiivistelmä
Pro Gradu- tutkielmani aiheena on tarkastella Nokian asemaa Suomessa ns. Kööpenhaminan koulukunnan (KK) turvallistamista käsittelevän teorian kautta. Tutkielmassani analysoin Suomessa Nokiasta käytyä keskustelua ja tarkastelen, miten Nokia näyttäytyy KK:n määrittelemillä turvallisuuden eri sektoreilla.
Metodologisesti sekä työni että ajatus turvallistamisesta pohjaavat mm. J.L. Austinin kehittämälle puheaktiteorialle, jonka mukaan kielen suhde ulkomaailmaan ei ole puhtaasti viittaava, vaan sillä on myös instrumentaalisempi aspekti. Puheaktiteoriassa jonkin asian sanominen on jo itsessään tekemistä. Turvallistamisessa asiat esitetään olemassaolon kannalta välttämättöminä, jolloin siirrytään toimimaan ohi normaalien poliittisten menetelmien. Turvallistamisessa käsitteen merkitys nojaa sen käyttöön ja pyrkimyksenä on tarkastella, miten turvallisuuskysymykset rakentuvat ja mitkä elementit tekevät niistä juuri turvallisuuskysymyksiä. Tällöin huomion kohteena on prosessi, jossa joku (turvallisuuspuheen esittäjä) nimeää tietyn kysymyksen turvallisuusuhaksi (olemassaoloa uhkaavaksi kysymykseksi) ja nimeäminen hyväksytään puheen yleisön puolelta.
Työssä todetaan turvallisuutta koskevien puheaktien saavan voimansa laajemmasta yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta kontekstista. Omassa tutkimuksessani laajemmaksi kontekstiksi nousevat jo olemassa olevat Suomea ja suomalaisuutta käsittelevät narratiivit, joihin Nokiaa koskeva keskustelu kytketään. Kahdeksi pääteemaksi tai narratiiviksi nousevat ”suomalainen selviytymistarina”, jossa Nokian nousu globaaliksi suuryritykseksi rinnastetaan Suomen selviytymiseen erityisesti talvisodasta, ja ”nokialisoituminen”, jossa Nokian katsotaan muodostuneen Suomelle uudeksi Neuvostoliitoksi, jonka edessä Suomi on ’rähmällään’ samalla tavalla kuin aikanaan Neuvostoliiton edessä. Nokiasta käytävässä keskustelussa on myös koko ajan havaittavissa taustalla oleva kysymys siitä, ”mitä meille tapahtuu, jos Nokia lähtee Suomesta”, jonka kautta Nokia esitetään olemassaoloa uhkaavana kysymyksenä.
Työn pohjalla kulkee myös teema, jossa turvallisuus nähdään pyrkimyksenä (tiedon) varmuuteen. Työssä pohditaan, missä määrin Kööpenhaminan koulukunnan ajatukset turvallisuudesta ja turvallistamisesta ovat pyrkimystä varmistaa itse turvallisuuden varmuus ja ’turvallisuus’; turvata käsitteen yhtenäisyys subjektien sekavuuden ja epäyhtenäisyyden vaaroilta. Myös Nokiaa koskevan keskustelun voi nähdä pyrkimyksenä varmuuteen. Yhtäältä Nokian kytkemisen suomalaisuutta koskeviin narratiiveihin voi nähdä pyrkimyksenä ylläpitää ja tuottaa uudelleen koherenttia kuvaa siitä, keitä tai mitä ’me suomalaiset’ olemme. Toisaalta niiden on myös mahdollista tulkita tekevän Nokian aseman Suomessa helpommin käsiteltäväksi ja hallittavammaksi ja uudelleentuottavan olemassa olevaa kuvaa siitä, miten maailma on rakentunut.
Metodologisesti sekä työni että ajatus turvallistamisesta pohjaavat mm. J.L. Austinin kehittämälle puheaktiteorialle, jonka mukaan kielen suhde ulkomaailmaan ei ole puhtaasti viittaava, vaan sillä on myös instrumentaalisempi aspekti. Puheaktiteoriassa jonkin asian sanominen on jo itsessään tekemistä. Turvallistamisessa asiat esitetään olemassaolon kannalta välttämättöminä, jolloin siirrytään toimimaan ohi normaalien poliittisten menetelmien. Turvallistamisessa käsitteen merkitys nojaa sen käyttöön ja pyrkimyksenä on tarkastella, miten turvallisuuskysymykset rakentuvat ja mitkä elementit tekevät niistä juuri turvallisuuskysymyksiä. Tällöin huomion kohteena on prosessi, jossa joku (turvallisuuspuheen esittäjä) nimeää tietyn kysymyksen turvallisuusuhaksi (olemassaoloa uhkaavaksi kysymykseksi) ja nimeäminen hyväksytään puheen yleisön puolelta.
Työssä todetaan turvallisuutta koskevien puheaktien saavan voimansa laajemmasta yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta kontekstista. Omassa tutkimuksessani laajemmaksi kontekstiksi nousevat jo olemassa olevat Suomea ja suomalaisuutta käsittelevät narratiivit, joihin Nokiaa koskeva keskustelu kytketään. Kahdeksi pääteemaksi tai narratiiviksi nousevat ”suomalainen selviytymistarina”, jossa Nokian nousu globaaliksi suuryritykseksi rinnastetaan Suomen selviytymiseen erityisesti talvisodasta, ja ”nokialisoituminen”, jossa Nokian katsotaan muodostuneen Suomelle uudeksi Neuvostoliitoksi, jonka edessä Suomi on ’rähmällään’ samalla tavalla kuin aikanaan Neuvostoliiton edessä. Nokiasta käytävässä keskustelussa on myös koko ajan havaittavissa taustalla oleva kysymys siitä, ”mitä meille tapahtuu, jos Nokia lähtee Suomesta”, jonka kautta Nokia esitetään olemassaoloa uhkaavana kysymyksenä.
Työn pohjalla kulkee myös teema, jossa turvallisuus nähdään pyrkimyksenä (tiedon) varmuuteen. Työssä pohditaan, missä määrin Kööpenhaminan koulukunnan ajatukset turvallisuudesta ja turvallistamisesta ovat pyrkimystä varmistaa itse turvallisuuden varmuus ja ’turvallisuus’; turvata käsitteen yhtenäisyys subjektien sekavuuden ja epäyhtenäisyyden vaaroilta. Myös Nokiaa koskevan keskustelun voi nähdä pyrkimyksenä varmuuteen. Yhtäältä Nokian kytkemisen suomalaisuutta koskeviin narratiiveihin voi nähdä pyrkimyksenä ylläpitää ja tuottaa uudelleen koherenttia kuvaa siitä, keitä tai mitä ’me suomalaiset’ olemme. Toisaalta niiden on myös mahdollista tulkita tekevän Nokian aseman Suomessa helpommin käsiteltäväksi ja hallittavammaksi ja uudelleentuottavan olemassa olevaa kuvaa siitä, miten maailma on rakentunut.