Outo, oudompi, Japani. Japani suomalaisissa mielikuvissa 1950- ja 1960-luvuilla.
JUUTILAINEN, OUTI (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
JUUTILAINEN, OUTI
2004
Suomen historia - Finnish History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2004-06-04Tiivistelmä
Hakutermit:
Japani, mielikuvat, stereotypiat
Pro gradu -tutkielmani käsittelee suomalaisten mielikuvia Japanista 1950- ja 1960 -luvuilla. Japaniin on lännessä perinteisesti liitetty erilaisuus ja jopa päinvastaisuus. Pyrin selvittämään, oliko näin myös Suomessa kyseisinä vuosikymmeninä. Nähtiinkö Japani vielä perinteisenä eli erilaisena maana vai alkoiko mielikuviin vaikuttaa Japania länsimaisemmaksi muuttanut kehitys? Nähtiinkö myös maan asukkaat erilaisina ja mitkä luonteenpiirteet erityisesti erottivat heitä? Lisäksi vertaan suomalaisia mielikuvia länsimaisiin eli lähinnä anglosaksisiin mielikuviin, sillä suomalaisten mielikuvien voisi olettaa eroavana niistä ainakin jossain määrin. Suomella oli sen verran erilaiset lähtökohdat suhteessa Japaniin kuin esimerkiksi Yhdysvalloilla.
Japani on kiehtonut yleensäkin länsimaalaisten ja myös suomalaisten mieliä jo vuosisatoja. Tutkimukseni ajankohdaksi valitsin 1950- ja 1960 -luvut, koska ne olivat merkittävää kehityksen aikaa niin Suomelle kuin Japanille. Lisäksi tuolloin erityisesti Yhdysvalloissa vallalla olleiden mielikuvien laatu alkoi jälleen muuttua. Sodan kärjistämät viholliskuvat oli haudattu rauhan tultua ja Japani oli noussut liittolaisen asemaan. Kuitenkin sen voimistuva taloudellinen mahti ja kilpailu markkinoilla alkoi jälleen nostaa esiin vanhoja pelkoja. Kaivettiin esiin keltainen vaara termi, joka tällä kertaa tarkoitti sotilaallisen uhan sijasta taloudellista uhkaa.
Mielikuvien tutkimisessa hyvä lähde olisivat erilaiset gallupit ja kyselyt, mutta sellaisia on harvemmin käytettävissä historiallisia mielikuvia tutkittaessa. Näin ollen asiaa täytyy lähestyä niiden lähteiden kautta, joista suomalaiset saivat tietoa Japanista ja joiden välittämän tiedon avulla muodostivat mielikuviaan. Koska tutkimuskohteenani ovat yleiset mielikuvat, lähdeaineistoni on monipuolinen. Se kostuu 1950- ja 1960-luvuilla julkaistuista maantiedon ja historian oppikirjoista, tietosana- ja muista tietokirjoista, Japanista kertovista matkakuvauksista, Japaniin sijoitetuista romaaneista sekä lehtiartikkeleista ja -jutuista.
Huolimatta pitkästä välimatkasta Suomella ja Japanilla on ollut suhteellisen vilkasta kanssakäymistä erityisesti 1900-luvun alusta alkaen. Viralliset suhteet maiden välille solmittiin pian Suomen itsenäistymisen jälkeen, mutta jo tätä ennen mailla oli ollut yhteyksiä esimerkiksi lähetystyön kautta. Suomen ja Japanin suhteet ovat rakentuneet eri perustalle eri aikoina. Vuosisadan alussa sen muodosti politiikka ja erityisesti yhteinen vihollinen eli Venäjä ja myöhemmin Neuvostoliitto. Toisen maailmansodan jälkeen politiikan osuus väheni ja sen tilalle nousivat talous ja kulttuuri. Virallisten suhteiden ohella Japanin ja Suomen välillä on ollut vilkasta epävirallista kanssakäymistä muun muassa lähetystyön, kulttuurin ja urheilun saralla.
Japanilaisuus tunkeutui 1950- ja 1960-luvuilla yhä vahvemmin suomalaisten arkielämään. Tähän vaikutti muun muassa japanilaisten tuotteiden tuonnin kasvu. Esimerkiksi autojen tuonnin vapauttaminen vuonna 1962 merkitsi niiden nopeaa maanvalloitusta. Tyytyväisyys tuotteisiin vahvisti myös Japaniin liitettyjen mielikuvien positiivisuutta. Lisäksi suomalaisen teollisuuden ei tarvinnut pelätä samalla tavalla kilpailua japanilaisen teollisuuden kanssa kuin esimerkiksi yhdysvaltalaisten. Näin ollen mielikuvat eivät myöskään kääntyneet Yhdysvaltain mallin mukaan kielteisiksi. Jonkin verran Suomessakin nousi esiin keltaisella vaaralla pelottelu, mutta sen taustalla oli kuitenkin todennäköisesti enemmän muualta saadut vaikutteet kuin itse koettu pelko.
Suomessa tunnettiin Japania kohtaan tasaista kiinnostusta läpi tutkittavan ajanjakson. Tämä oli jonkin verran poikkeuksellista, sillä yleensä jotakin aluetta kohtaan tunnettu kiinnostus kasvaa, jos siellä tapahtuu jotain dramaattista. Esimerkiksi Korean sota toi aikaisemmin suhteellisen tuntemattoman Korean vahvasti suomalaisten tietoisuuteen. Japanissa ei kuitenkaan kyseisenä aikana tapahtunut mitään suuria mullistuksia, jotka voisivat selittää tätä kiinnostusta. Tutkittavalle ajanjaksolle sattui kyllä kaksi yksittäistä tapahtumaa, Tokion kesäolympialaiset vuonna 1964 sekä Osakan maailmannäyttely vuonna 1970, jotka nostivat Japanin hetkeksi ykkösaiheeksi, mutta tuo hetki oli kuitenkin suhteellisen lyhyt. Ilmeisesti Japania kohtaan tunnetun kiinnostuksen taustalla oli ainakin osittain sen erilaisuus.
Huolimatta Japanin nopeasta kehittymisestä sekä lisääntyvistä kontakteista maiden välillä Japani oli suomalaisille vielä 1950- ja 1960-luvuilla pitkälti eksoottinen ja erilainen kaukomaa. Erilaisuutta nähtiin lähes kaikessa Japaniin liittyvässä, niin ihmisissä, yhteiskunnassa kuin luonnossakin. Erilaisuutta pidettiin voimakkaasti Japanin ominaisuutena, mikä näkyi muun muassa asian todisteluna Japanissa totutusta päinvastoin olevien asioiden listaamisella. Kuitenkin mielikuviin alkoi tulla myös jonkin verran mukaan tehtaat ja kaupungit temppeleiden ja teehuoneiden rinnalle. Yhä useammissa Japanista kertovissa lähteissä alettiin mainita muun muassa kehityksen saavutuksia. Mielikuva alkoi muuttua kaksiosaiseksi, mutta se ei kuitenkaan poistanut erilaisuutta. Uusi ja vanha, temppelit ja teehuoneet asettuivat siinä rinnatusten.
Japani, mielikuvat, stereotypiat
Pro gradu -tutkielmani käsittelee suomalaisten mielikuvia Japanista 1950- ja 1960 -luvuilla. Japaniin on lännessä perinteisesti liitetty erilaisuus ja jopa päinvastaisuus. Pyrin selvittämään, oliko näin myös Suomessa kyseisinä vuosikymmeninä. Nähtiinkö Japani vielä perinteisenä eli erilaisena maana vai alkoiko mielikuviin vaikuttaa Japania länsimaisemmaksi muuttanut kehitys? Nähtiinkö myös maan asukkaat erilaisina ja mitkä luonteenpiirteet erityisesti erottivat heitä? Lisäksi vertaan suomalaisia mielikuvia länsimaisiin eli lähinnä anglosaksisiin mielikuviin, sillä suomalaisten mielikuvien voisi olettaa eroavana niistä ainakin jossain määrin. Suomella oli sen verran erilaiset lähtökohdat suhteessa Japaniin kuin esimerkiksi Yhdysvalloilla.
Japani on kiehtonut yleensäkin länsimaalaisten ja myös suomalaisten mieliä jo vuosisatoja. Tutkimukseni ajankohdaksi valitsin 1950- ja 1960 -luvut, koska ne olivat merkittävää kehityksen aikaa niin Suomelle kuin Japanille. Lisäksi tuolloin erityisesti Yhdysvalloissa vallalla olleiden mielikuvien laatu alkoi jälleen muuttua. Sodan kärjistämät viholliskuvat oli haudattu rauhan tultua ja Japani oli noussut liittolaisen asemaan. Kuitenkin sen voimistuva taloudellinen mahti ja kilpailu markkinoilla alkoi jälleen nostaa esiin vanhoja pelkoja. Kaivettiin esiin keltainen vaara termi, joka tällä kertaa tarkoitti sotilaallisen uhan sijasta taloudellista uhkaa.
Mielikuvien tutkimisessa hyvä lähde olisivat erilaiset gallupit ja kyselyt, mutta sellaisia on harvemmin käytettävissä historiallisia mielikuvia tutkittaessa. Näin ollen asiaa täytyy lähestyä niiden lähteiden kautta, joista suomalaiset saivat tietoa Japanista ja joiden välittämän tiedon avulla muodostivat mielikuviaan. Koska tutkimuskohteenani ovat yleiset mielikuvat, lähdeaineistoni on monipuolinen. Se kostuu 1950- ja 1960-luvuilla julkaistuista maantiedon ja historian oppikirjoista, tietosana- ja muista tietokirjoista, Japanista kertovista matkakuvauksista, Japaniin sijoitetuista romaaneista sekä lehtiartikkeleista ja -jutuista.
Huolimatta pitkästä välimatkasta Suomella ja Japanilla on ollut suhteellisen vilkasta kanssakäymistä erityisesti 1900-luvun alusta alkaen. Viralliset suhteet maiden välille solmittiin pian Suomen itsenäistymisen jälkeen, mutta jo tätä ennen mailla oli ollut yhteyksiä esimerkiksi lähetystyön kautta. Suomen ja Japanin suhteet ovat rakentuneet eri perustalle eri aikoina. Vuosisadan alussa sen muodosti politiikka ja erityisesti yhteinen vihollinen eli Venäjä ja myöhemmin Neuvostoliitto. Toisen maailmansodan jälkeen politiikan osuus väheni ja sen tilalle nousivat talous ja kulttuuri. Virallisten suhteiden ohella Japanin ja Suomen välillä on ollut vilkasta epävirallista kanssakäymistä muun muassa lähetystyön, kulttuurin ja urheilun saralla.
Japanilaisuus tunkeutui 1950- ja 1960-luvuilla yhä vahvemmin suomalaisten arkielämään. Tähän vaikutti muun muassa japanilaisten tuotteiden tuonnin kasvu. Esimerkiksi autojen tuonnin vapauttaminen vuonna 1962 merkitsi niiden nopeaa maanvalloitusta. Tyytyväisyys tuotteisiin vahvisti myös Japaniin liitettyjen mielikuvien positiivisuutta. Lisäksi suomalaisen teollisuuden ei tarvinnut pelätä samalla tavalla kilpailua japanilaisen teollisuuden kanssa kuin esimerkiksi yhdysvaltalaisten. Näin ollen mielikuvat eivät myöskään kääntyneet Yhdysvaltain mallin mukaan kielteisiksi. Jonkin verran Suomessakin nousi esiin keltaisella vaaralla pelottelu, mutta sen taustalla oli kuitenkin todennäköisesti enemmän muualta saadut vaikutteet kuin itse koettu pelko.
Suomessa tunnettiin Japania kohtaan tasaista kiinnostusta läpi tutkittavan ajanjakson. Tämä oli jonkin verran poikkeuksellista, sillä yleensä jotakin aluetta kohtaan tunnettu kiinnostus kasvaa, jos siellä tapahtuu jotain dramaattista. Esimerkiksi Korean sota toi aikaisemmin suhteellisen tuntemattoman Korean vahvasti suomalaisten tietoisuuteen. Japanissa ei kuitenkaan kyseisenä aikana tapahtunut mitään suuria mullistuksia, jotka voisivat selittää tätä kiinnostusta. Tutkittavalle ajanjaksolle sattui kyllä kaksi yksittäistä tapahtumaa, Tokion kesäolympialaiset vuonna 1964 sekä Osakan maailmannäyttely vuonna 1970, jotka nostivat Japanin hetkeksi ykkösaiheeksi, mutta tuo hetki oli kuitenkin suhteellisen lyhyt. Ilmeisesti Japania kohtaan tunnetun kiinnostuksen taustalla oli ainakin osittain sen erilaisuus.
Huolimatta Japanin nopeasta kehittymisestä sekä lisääntyvistä kontakteista maiden välillä Japani oli suomalaisille vielä 1950- ja 1960-luvuilla pitkälti eksoottinen ja erilainen kaukomaa. Erilaisuutta nähtiin lähes kaikessa Japaniin liittyvässä, niin ihmisissä, yhteiskunnassa kuin luonnossakin. Erilaisuutta pidettiin voimakkaasti Japanin ominaisuutena, mikä näkyi muun muassa asian todisteluna Japanissa totutusta päinvastoin olevien asioiden listaamisella. Kuitenkin mielikuviin alkoi tulla myös jonkin verran mukaan tehtaat ja kaupungit temppeleiden ja teehuoneiden rinnalle. Yhä useammissa Japanista kertovissa lähteissä alettiin mainita muun muassa kehityksen saavutuksia. Mielikuva alkoi muuttua kaksiosaiseksi, mutta se ei kuitenkaan poistanut erilaisuutta. Uusi ja vanha, temppelit ja teehuoneet asettuivat siinä rinnatusten.