Vanhuspotilaan sairaalasta kotiuttaminen kotiuttavien hoitajien ja kotihoidon työntekijöiden näkökulmasta.
PAJARI, MARJO (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2004
Sosiaalityö - Social Work
Hyväksymispäivämäärä
2004-03-31Tiivistelmä
Hakutermit:
sairaalasta kotiuttaminen, vanhuspotilas
Tutkielmani on kvantitatiivinen tapaustutkimus yli 65-vuotiaan potilaan sairaalasta kotiuttamisesta sekä kotiuttavien hoitajien että kotihoidon työntekijöiden näkökulmasta. Tutkielmani aineisto on osa suurempaa arviointitutkimusta, joka on tehty Satakunnassa Vanhusten kotihoitoprojektin pilottialueella vuosina 2002 - 2003.
Tutkielmani tarkoituksena on selvittää pilottialueella vallitsevia kotiuttamiskäytäntöjä sekä vanhuspotilaan palveluketjun toimimista hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Lisäksi tutkielmassani selvitetään onko kotiuttamiskäytännöissä tapahtunut muutoksia syksyn 2002 ja syksyn 2003 välisenä aikana.
Tutkimus on suoritettu kyselytutkimuksena sekä kotiuttaville hoitajille syksyllä 2002 (n= 63) ja syksyllä 2003 (n=64) että kotihoidon työntekijöille syksyllä 2002 (n= 56) ja syksyllä 2003 (n= 48). Aineiston analyysissä on käytetty SPSS -ohjelmaa. Aineisto on kuvattu frekvenssien ja ristiintaulukointien avulla.
Kotiuttamiskäytännöt eivät poikenneet juuri aikaisempien tutkimusten tuloksista. Omahoitajan osallistuminen kotiuttamiseen poikkesi selkeimmin aikaisempien tutkimusten tuloksiin verrattuna: omahoitajan osuus oli kotiuttamisessa huomattavasti vähäisempi tutkimusalueella. Kotiuttamistilanteet ovat hyvin yksilöllisiä sekä potilaasta ja hänen taustoistaan riippuen että osaston sen hetkisistä resursseista johtuen. Vanhuspotilaan palveluketjun toimimisen kannalta ongelmat tiedonvälityksessä nousivat selkeimmin esiin. Kotiuttamisen selvästi keskeisin ongelma kotiuttavien hoitajien mielestä oli kiireinen työtahti, joka vaikeutti kotiuttamisen järjestämistä (76-84 %). Toiseksi eniten kotiuttavien hoitajien mielestä kotiuttamista vaikeutti liian myöhäinen päätös kotiuttamisesta (19-25 %). Tilastollisesti merkitseviä muutoksia oli tutkimusaikana havaittavissa kotiuttavien hoitajien vastauksissa tiedonvälityksessä sairaalan sisällä, yhteistyössä ja tiedonvälityksessä sairaalan ja kotisairaanhoidon välillä sekä yhteistyössä ja tiedonvälityksessä sairaalan ja kotipalvelun välillä. Näissä muutosta oli tapahtunut parempaan suuntaan. Kotihoidon työntekijöiden vastauksissa oli havaittavissa tilastollisesti merkitsevä muutos siinä, milloin asiakkaan paperit ovat kotihoidon työntekijän käytössä. Tässä muutosta oli tapahtunut negatiiviseen suuntaan. Lisäksi työnjaon sujumisessa kotiuttavien tahojen ja kotihoidon välillä oli tapahtunut tilastollisesti melkein merkitsevä muutos parempaan suuntaan.
Jatkossa olisi hyvä kiinnittää huomiota vielä enemmän tiedonkulkuun vanhuspotilaan kotiuttamisen yhteydessä. Hyvä tiedonkulku on yksi onnistuneen kotiutuksen perusedellytyksistä.
Tutkielmani keskeisiä käsitteitä ovat kotiuttaminen ja palveluketju. Lisäksi käsittelen tutkielmassani seuraavia siihen liittyviä käsitteitä: vanhus, vanhuus, kotihoito, kotipalvelu, kotisairaanhoito, moniammatillisuus ja tapaustutkimus.
sairaalasta kotiuttaminen, vanhuspotilas
Tutkielmani on kvantitatiivinen tapaustutkimus yli 65-vuotiaan potilaan sairaalasta kotiuttamisesta sekä kotiuttavien hoitajien että kotihoidon työntekijöiden näkökulmasta. Tutkielmani aineisto on osa suurempaa arviointitutkimusta, joka on tehty Satakunnassa Vanhusten kotihoitoprojektin pilottialueella vuosina 2002 - 2003.
Tutkielmani tarkoituksena on selvittää pilottialueella vallitsevia kotiuttamiskäytäntöjä sekä vanhuspotilaan palveluketjun toimimista hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Lisäksi tutkielmassani selvitetään onko kotiuttamiskäytännöissä tapahtunut muutoksia syksyn 2002 ja syksyn 2003 välisenä aikana.
Tutkimus on suoritettu kyselytutkimuksena sekä kotiuttaville hoitajille syksyllä 2002 (n= 63) ja syksyllä 2003 (n=64) että kotihoidon työntekijöille syksyllä 2002 (n= 56) ja syksyllä 2003 (n= 48). Aineiston analyysissä on käytetty SPSS -ohjelmaa. Aineisto on kuvattu frekvenssien ja ristiintaulukointien avulla.
Kotiuttamiskäytännöt eivät poikenneet juuri aikaisempien tutkimusten tuloksista. Omahoitajan osallistuminen kotiuttamiseen poikkesi selkeimmin aikaisempien tutkimusten tuloksiin verrattuna: omahoitajan osuus oli kotiuttamisessa huomattavasti vähäisempi tutkimusalueella. Kotiuttamistilanteet ovat hyvin yksilöllisiä sekä potilaasta ja hänen taustoistaan riippuen että osaston sen hetkisistä resursseista johtuen. Vanhuspotilaan palveluketjun toimimisen kannalta ongelmat tiedonvälityksessä nousivat selkeimmin esiin. Kotiuttamisen selvästi keskeisin ongelma kotiuttavien hoitajien mielestä oli kiireinen työtahti, joka vaikeutti kotiuttamisen järjestämistä (76-84 %). Toiseksi eniten kotiuttavien hoitajien mielestä kotiuttamista vaikeutti liian myöhäinen päätös kotiuttamisesta (19-25 %). Tilastollisesti merkitseviä muutoksia oli tutkimusaikana havaittavissa kotiuttavien hoitajien vastauksissa tiedonvälityksessä sairaalan sisällä, yhteistyössä ja tiedonvälityksessä sairaalan ja kotisairaanhoidon välillä sekä yhteistyössä ja tiedonvälityksessä sairaalan ja kotipalvelun välillä. Näissä muutosta oli tapahtunut parempaan suuntaan. Kotihoidon työntekijöiden vastauksissa oli havaittavissa tilastollisesti merkitsevä muutos siinä, milloin asiakkaan paperit ovat kotihoidon työntekijän käytössä. Tässä muutosta oli tapahtunut negatiiviseen suuntaan. Lisäksi työnjaon sujumisessa kotiuttavien tahojen ja kotihoidon välillä oli tapahtunut tilastollisesti melkein merkitsevä muutos parempaan suuntaan.
Jatkossa olisi hyvä kiinnittää huomiota vielä enemmän tiedonkulkuun vanhuspotilaan kotiuttamisen yhteydessä. Hyvä tiedonkulku on yksi onnistuneen kotiutuksen perusedellytyksistä.
Tutkielmani keskeisiä käsitteitä ovat kotiuttaminen ja palveluketju. Lisäksi käsittelen tutkielmassani seuraavia siihen liittyviä käsitteitä: vanhus, vanhuus, kotihoito, kotipalvelu, kotisairaanhoito, moniammatillisuus ja tapaustutkimus.