Rauhanpolitiikkaa vai korkean tason toimijuutta? Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen identiteetin muovaaminen.
RÄSÄNEN, RAISA (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
RÄSÄNEN, RAISA
2004
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2004-03-17Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittista toimijuutta sekä unionia turvallisuuden tuottajana. Tutkimuksen keskeinen problematiikka liittyy unionin luonteeseen turvallisuusyhteisönä sekä toimijuuden edellytyksiin kansainvälisessä politiikassa. Turvallisuus unionissa perustuu niin kutsuttuun matalan tason toimijuuteen, missä asioiden turvallistaminen on jätetty tarkoituksella pois, ja turvallisuutta tuotetaan yhteisiin arvoihin perustuvalla yhteistyöllä ja keskinäisriippuvuudella. Näin unionin sisällä on saavutettu pysyvä rauhantila, demokraattinen rauha.
Euroopan unioni on täysin omalaatuisensa järjestelmä kansainvälisessä yhteisössä. Tästä syystä se ei asetu ongelmitta perinteiseen käsitykseen kansainvälisen politiikan toimijasta. Unionin rauhanpoliittinen turvallisuuden tuottaminen ei kuitenkaan enää riitä sen enempää EU:lle itselleen kuin ulkopuolisillekaan, vaan unionilta vaaditaan näkyvyyden, tehokkuuden ja perinteisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen välineistön kehittämistä ja vahvistamista.
Tutkielmassani tarkastelen näiden matalan ja korkean tason toimijuuden diskurssien rakentumista ja keskinäistä valta-asemaa kriittisen turvallisuuden tutkimuksen viitekehyksessä. Diskursiivisuuden keskeinen idea on, että maailma rakentuu kielenkäytöstä ja puhe on samalla toimintaa. Näin ollen unionin toimijuuden luonne on kielellisesti rakennettu ja ohjattavissa. Kriittinen turvallisuuden tutkimus puolestaan perustuu pitkälti ajatukseen, että kansainvälinen politiikka voi olla jotain muutakin kuin mitä se tällä hetkellä on. Kriittisen turvallisuuden tutkimuksen perusta on poliittisen realismin kritiikisssä. Tämän teoriasuuntauksen mukaan keskeistä on pyrkiä kyseenalaistamaan vallitsevaa todellisuutta sekä löytämään emansipatorinen tulevaisuus. Tutkielmassani keskeisin kriittisen turvallisuuden tutkimuksen teoreetikko on Ken Booth.
Ensisijaisena primääriaineistona tutkielmassani ovat Eurooppa-neuvoston puheenjohtajien päätelmät kesäkuun 1999 ja kesäkuun 2003 väliseltä ajalta. Lisäksi olen tarkastellut Eurooppa-valmistelukunnan ehdotusta sopimukseksi Euroopan perustuslaista.
Tunnustuksen saaminen korkean tason toimijana on yksi unionin tärkeimmistä tavoitteista. Turvallisuuden tuottamista matalalla tasolla, eli rauhanpolitiikalla, ei kuitenkaan olla hylkäämässä. Molemmat diskurssit rakentuvat vahvasti unionin yhteisten arvojen varaan, ja niin kutsuttu laaja turvallisuuskäsitys pitkälti ohjaa EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaa. Diskurssit eivät olekaan toisensa poissulkevia, vaan toimivin lopputulos saavutetaan matalan ja korkean tason toimijuuden yhdistämisellä.
Euroopan unioni on täysin omalaatuisensa järjestelmä kansainvälisessä yhteisössä. Tästä syystä se ei asetu ongelmitta perinteiseen käsitykseen kansainvälisen politiikan toimijasta. Unionin rauhanpoliittinen turvallisuuden tuottaminen ei kuitenkaan enää riitä sen enempää EU:lle itselleen kuin ulkopuolisillekaan, vaan unionilta vaaditaan näkyvyyden, tehokkuuden ja perinteisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen välineistön kehittämistä ja vahvistamista.
Tutkielmassani tarkastelen näiden matalan ja korkean tason toimijuuden diskurssien rakentumista ja keskinäistä valta-asemaa kriittisen turvallisuuden tutkimuksen viitekehyksessä. Diskursiivisuuden keskeinen idea on, että maailma rakentuu kielenkäytöstä ja puhe on samalla toimintaa. Näin ollen unionin toimijuuden luonne on kielellisesti rakennettu ja ohjattavissa. Kriittinen turvallisuuden tutkimus puolestaan perustuu pitkälti ajatukseen, että kansainvälinen politiikka voi olla jotain muutakin kuin mitä se tällä hetkellä on. Kriittisen turvallisuuden tutkimuksen perusta on poliittisen realismin kritiikisssä. Tämän teoriasuuntauksen mukaan keskeistä on pyrkiä kyseenalaistamaan vallitsevaa todellisuutta sekä löytämään emansipatorinen tulevaisuus. Tutkielmassani keskeisin kriittisen turvallisuuden tutkimuksen teoreetikko on Ken Booth.
Ensisijaisena primääriaineistona tutkielmassani ovat Eurooppa-neuvoston puheenjohtajien päätelmät kesäkuun 1999 ja kesäkuun 2003 väliseltä ajalta. Lisäksi olen tarkastellut Eurooppa-valmistelukunnan ehdotusta sopimukseksi Euroopan perustuslaista.
Tunnustuksen saaminen korkean tason toimijana on yksi unionin tärkeimmistä tavoitteista. Turvallisuuden tuottamista matalalla tasolla, eli rauhanpolitiikalla, ei kuitenkaan olla hylkäämässä. Molemmat diskurssit rakentuvat vahvasti unionin yhteisten arvojen varaan, ja niin kutsuttu laaja turvallisuuskäsitys pitkälti ohjaa EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaa. Diskurssit eivät olekaan toisensa poissulkevia, vaan toimivin lopputulos saavutetaan matalan ja korkean tason toimijuuden yhdistämisellä.