Kokemuksellinen oppiminen ympäristö- ja luonnontieteessä : tutkimus uuden tehtäväpaketin tueksi Ähtärin eläinpuistoon
KIIKKALA, HARRI; KILPINEN, KATJA (1998)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KIIKKALA, HARRI
KILPINEN, KATJA
1998
Kasvatustiede, opettajankoulutus - Education, Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
1998Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kokemuksellisen opetuksen mahdollisuuksia ympäristö- ja luonnontieteessä.Tutkimus on kaksiosainen, eli se sisältää sekä teoreettista että empiiristä tarkastelua. Tutkimus etenee syklisesti, jolloin lähdetään liikkeelle teoriataustan muodostamisesta kyseiseen asiaan. Tämän jälkeen suunnitellaan tutkimuksen empiirinen osa, siirrytään tarkennettuihin tutkimusongelmiin ja toteutetaan tutkimus. Tutkimustulokset analysoidaan, tuloksia pohditaan ja ne raportoidaan.Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa uudenlaisia tehtävämonisteita Ähtärin eläinpuiston käyttöön siellä vierailevia opintoretkiryhmiä varten. Tehtävämoniste suuntautuu kokemuksellisuuden ja havaintojen kokonaisvaltaisuuden hyväksikäyttämiseen opiskelussa.Tämän työn tutkimusongelmia ovat mm.:1. Kuinka paljon ohjattujen ja omatoimisten ryhmien oppimistulokset opintoretken jälkeen eroavat toisistaan?2. Miten eri-ikäisten ja eri sukupuolta olevien oppilaiden oppimistulokset eroavat toisistaan?3. Eri-ikäisten ja eri sukupuolta olevien erot havaintojen tekemisessä?Edellämainittuihn ongelmiin voidaan liittää seuraavanlaiset hypoteesit:1. Ryhmät, joita ohjataan käyttämään useita aisteja havaintojen tekemisessä, saavat parempia oppimistuloksia kuin ryhmät, jotka vastaavat "rasti ruutuun" -tehtäviin.2. Tietojen määrä lisääntyy iän myötä.3. Havaintojen teko ja niistä oppiminen keskittyvät näköaistin puolelle, eli pyydettäessä tekemään havaintoja aistien avulla, näköaistia käytetään määrällisesti eniten.Tutkimuksen kohteena on Ähtärinreitin Loma Oy:n omistamassa Ähtärin eläinpuistossa keväällä 1996 käyneitä koululuokkia. Kaikista tuolloin eläinpuistokierroksen opintoretkekseen tilanneista koululuokista valittiin tutkimukseemme kuusi luokkaa. Näistä kolme oli ohjattuja (n=56) ja kolme omatoimisia (n=62). Yhteensä tutkimuksessa oli siis n=118 oppilasta. Alkuperäisten oppilasluetteloiden mukaan tutkimuksessamme piti olla 132 oppilasta, joten tutkimusaineiston kato oli noin 10 %.Tutkimusote on kvasikokeellinen ja tutkimusasetelma sisältää koe- ja kontrolliryhmiä. Tutkimuksemme koeryhmiä kutsutaan ohjatuiksi ja kontrolliryhmiä omatoimisiksi.Empiirisessä osassa kokeillaan ja reflektoidaan teoreettisessa osassa muodostettuja periaatteita. Tässä myös testataan laatimamme tehtävämoniste eläinpuistokierrosta varten. Empiirisessä osassa myös raportoidaan tutkimuksen tulokset.Tutkimus osoitti, että pojat saivat yhtä poikkeusta lukuunottamatta parempia oppimistuloksia kuin tytöt. Samoin saimme selville, että uuden oppiminen vähenee iän myötä. Havaintojen tekemisessä on myös eroja eri-ikäisillä ja eri sukupuolta olevilla oppilailla. Poikien aistihavaintojen määrä kasvoi suhteessa useammmin kuin tyttöjen. Ainoastaan 2. -luokkalaiset tytöt kasvattivat aistihavaintojen määrää enemmän kuin vastaavanikäiset pojat. Verrattaessa eri-ikäisten havaintojen määrässä tapahtunutta muutosta huomaamme, että 2. -luokkalaiset kasvattivat aistihavaintojensa määrää useammassa tapauksessa kuin muut luokka-asteet.Asiasanat: opetusaineisto - luonnontieteet - Ähtärin eläinpuisto, kokemusoppiminen - ympäristökasvatus