Fantasia ja ideologia. Psykoanalyysin merkitys Judith Butlerin poliittisessa ajattelussa.

Abstract

Tutkielmani käsittelee ­ alaotsikon mukaisesti ­ psykoanalyysin merkitystä yhdysvaltalaisen filosofin ja politiikan teoreetikon Judith Butlerin ajattelussa. Hänet tunnetaan myös postmodernin feminismin teoreetikkona. Butlerin kuuluisin teesi on, että sukupuoli ei ole olemista vaan se on performanssi. Väitän hänen näkemyksillään olevan laajemminkin annettavaa politiikan tutkimukselle. Tämä ei tarkoita, että sivuuttaisin sukupuolikysymyksen tai eristäisin sen omalle alueelleen. Päinvastoin, sukupuolen voisi sanoa olevan Butlerille elimellinen osa mitä tahansa poliittista kysymystä. Mielestäni juuri psykoanalyyttisen teorian avulla on mahdollista yhdistää monia Butlerin ajatuksia laajempiin poliittisiin teemoihin ja aatehistorialliseen traditioon. Varsinkin Suomessa Butlerin suhde psykoanalyyttiseen teoriaan on sivuutettu tai ymmärretty hänen suhtautumisensa siihen kielteiseksi. Tämä käsitys on nähdäkseni väärä. Butler ei lähesty psykoanalyysiä täysin kritiikittömästi, mutta myöntää sen avulla olevan mahdollista purkaa ja eritellä hegemonisia valtarakenteita.

Tutkielmani aineisto perustuu lähinnä Butlerin kahteen teokseen Boddies That Matter ja Psychic Life of Power, joiden keskeisimmistä kohdista olen tehnyt luentani. Tämän lisäksi olen tarkastellut ja verrannut Butlerin kirjoituksia niiden ajattelijoiden alkuperäisiin kirjoituksiin, joilta hän on saanut vaikutteita mm. Michel Foucault, Jacques Lacan ja Louis Althusser. Näistä kahden viimeisimmän vaikutusta Butlerin poliittiseen ajatteluun on tutkittu mielestäni yllättävänkin vähän (ainakin meillä täällä Suomessa). Tietenkin myös itse Sigmund Freud seikkailee aina välillä tutkielmassani.

Tutkielmani loppupuolella käsittelen psykoanalyyttisen teorian suhdetta materialistiseen politiikkaan ja mitä sanottavaa Butlerilla on tähän. Osoitan Butlerin performatiivisen politiikkakäsityksen ja Chantal Mouffen pluralistisen antagonismin täydentävän toisiaan ja antavan aineksia liberaalidemokratian ongelmien kritiikkiin. Toisaalta näytän Althusserin avulla Butlerin olevan ennen kaikkea materialistinen ajattelija, jolle Baruch Spinozan vaikutusta on vaikea olla korostamatta liikaa. Samalla kun Butler kyseenalaistaa tapamme ymmärtää sukupuoliero, hän tekee oman ”paluunsa Freudiin” ja politisoi tiedostamattoman käsitteen. Tiedostamaton on otettava poliittisessa ajattelussa huomioon, mutta siitä ei pidä kuvitella löytävän ”totuutta”; psykoanalyysin merkitys Butlerin poliittiselle ajattelulle on fantasiana ja ideologiana.

Butlerin näkemykset antavat mielestäni aineksia politiikan subjektiteorialle, tiedostamattoman logiikan ja materialistisen politiikan ymmärtämiseen sekä demokratian ja politiikan mahdollisuusrakenneteorian kehittämiseen. Butlerin merkittävimpänä kontribuutiona ajatellen mahdollisia jatkotutkimuksia pidän kysymystä materialistisen politiikkakäsityksen ja performatiivisen politiikan välisestä suhteesta.