Työkyvyn edistäminen teollisuudessa - työkykyohjelman tilannearvio ja henkilöstön koetut tyky-tarpeet.

Abstract

Työkykyä ylläpitävän toiminnan käsite tuli Suomessa tunnetuksi 1990-luvun alussa. Työkyvyn ylläpito on nähty kannattavaksi sekä henkilöstön että työnantajan näkökulmasta, ja monissa yrityksissä on aloitettu työkykyä ylläpitävän toiminnan toteuttaminen. Työkykyä käsittelevässä kirjallisuudessa työkykyyn vaikuttavien tekijöiden määrä on vuosien mittaan kasvanut ja monipuolistunut liikunnasta aina ammatillisen osaamisen ja työyhteisön kehittämiseen asti. Yrityksiä muistutetaan riittävän laajasta työkyvyn käsitteen ymmärtämisestä tuloksellisen toiminnan perustana.

Tutkielman lähtökohtana oli erään suuren teollisuuskonsernin työkyvyn edistämisohjelma. Tavoitteena ohjelmassa on jatkuvan ja monipuolisen toiminnan järjestäminen henkilöstön työkyvyn ylläpitämiseksi. Ohjelman taustalla on viitekehys työkykyyn vaikuttavista tekijöistä. Viitekehyksen tarkoituksena on viestittää toiminnan järjestäjille ja henkilöstölle monipuolista työkyvyn käsitettä, sekä edistää monipuolisen toiminnan järjestämistä yksiköissä.

Ohjelma oli vuonna 2001 alkuvaiheessa. Ohjelman suunnittelun ja koordinoinnin tasolla haluttiin tällöin selvittää, miten itsenäisesti toimintaa järjestävissä yksiköissä on huomioitu ohjelman viitekehyksessä mainitut työkykyyn vaikuttavat tekijät. Tavoitteena oli kartoittaa, kohdistuuko järjestetty toiminta monipuolisesti eri tekijöihin vai onko se suurelta osin edelleen esimerkiksi liikuntapainotteista. Samalla haluttiin herätellä yksiköissä toimivia toiminnan järjestäjiä ajattelemaan työkykyä laajemmin. Selvitys toteutettiin haastattelemalla kesällä 2001 yksiköiden yhteyshenkilöitä. Vertailukohteena käytettiin yksiköiden omia toimintasuunnitelmia.

Tutkielman toisessa osassa marras-joulukuussa 2001 kartoitettiin kyselyllä henkilöstön mielipiteitä tällä hetkellä tärkeiksi koetuista työkykyä ylläpitävän toiminnan muodoista. Tarkoituksena oli kyselyn avulla kerätä tietoa tyky-toiminnan järjestämisen suuntaamiseksi oikeisiin ja ajankohtaisimpiin tekijöihin. Kysely lähetettiin 600 henkilölle. Vastausprosentti oli 61,8.

Yksiköiden järjestämässä toiminnassa painottuivat vapaamuotoiseen itsensä hoitamiseen sekä työyhteisön toimintaan kohdistuvat toimenpiteet ja tapahtumat. Erot muihin toimintamuotoihin olivat määrällisesti suuret etenkin tarkasteltaessa ainoastaan yksiköiden työkykyohjelmaan toimintasuunnitelmissaan liittämää toimintaa. Kysyttäessä haastattelussa toteutuvasta toiminnasta, erot toimintamuotojen välillä tasoittuivat jonkin verran. Vapaamuotoiseen itsensä hoitamiseen kannustava toiminta ja työyhteisöasiat olivat kuitenkin edelleen määrällisesti yleisimpiä toimintamuotoja. Henkilöstölle tehty kysely toiminnan tarpeesta osoitti, että näitä samoja toimintamuotoja toivottiinkin eniten. Tulevaisuudessa olisi ohjelman kehittämisen kannalta tärkeää korostaa edelleen työkyyn vaikuttavien tekijöiden monipuolisuutta ja eri kehittämistoimien osuutta toiminnan järjestämisessä. Lisäksi tulisi panostaa tyky-tarpeiden määrittelyyn ja toiminnan johdonmukaiseen järjestämiseen henkilöstön tarpeiden pohjalta.