Vaihtoehtona kansainvälisyys - Tampereen yliopiston opiskelijoiden muuttohalukkuus ulkomaille.
KOKKO, TIINA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KOKKO, TIINA
2002
Aluetiede - Regional Studies
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2002-08-21Sisällysluettelo
1 Maastamuuttajat entistä koulutetumpia 4 2 Tutkimuksen tarkoitus 5 2.1 Tutkimusongelma ja teoreettinen näkökulma 5 2.2 Tutkimuksen toteuttaminen 7 2.3 Tutkimuksen keskeiset käsitteet 9 3 Maastamuuton kehitys ja teoreettinen tausta 10 3.1 Suomi ja maastamuutto 10 3.2 Pysyvästä siirtolaisuudesta määräaikaisuuteen 15 3.3 Maastamuuton uhat ja mahdollisuudet 21 3.4 Muuttoliike teoreettisesta näkökulmasta 23 3.5 Työntö- ja vetotekijöissä kiteytyvät muuttajien motiivit 25 4 Opiskelijat ja muuttohalukkuus 30 4.1 Perustietoja vastaajista 30 4.2 Muuttopotentiaali nousee esiin 34 4.3 Kokemusta ulkomaista hankittu jo ennen opiskelua 42 5 Maastamuutto on motiivien summa 47 5.1 Itsensä kehittäminen vetää maailmalle 47 5.2 Perhesyyt pitävät paikallaan 53 6 Muuttujat tarkentavat kuvaa muuttohalukkaista 58 6.1 Muuttohalukkuus riippuvainen iästä 58 6.2 Naiset haluavat edistää uraansa ulkomailla 65 6.3 Miehille perhesyyt pienempi este kuin naisille 69 6.4 Puolison lähtö muuttaisi mielen varmimmin 72 7 Ulkomailla työskentely vaihtoehto uraa suunniteltaessa 75 Lähteet 82 Liitteet 88
Tiivistelmä
Pro gradu -työn lähtöajatuksena on se, että Tampereen yliopiston opiskelijoista löytyy maastamuuttohalukkuutta eli opiskelijat ovat harkinneet työskentelemistä ulkomailla valmistumisensa jälkeen. Tutkimuksen keskeisiä kysymyksiä ovatkin kuinka suurta muuttopotentiaali on ja mitkä tekijät vetävät opiskelijoita maailmalle ja toisaalta pitävät kotimaassa. Lisäksi työssä pohditaan muun muassa vaihdon ja opiskeltavan alan merkitystä muuttohalukkuudelle.
Tutkimuksen perusjoukon muodostaa Tampereen yliopistossa vuonna 2000 opiskelleet, perustutkintoa suorittaneet opiskelijat. Tutkimus on kvantitatiivinen ja se toteutettiin syksyllä 2000 lähettämällä 500 opiskelijalle kyselylomake. Vastausprosentti oli 59, jonka perusteella on pystytty kartoittamaan muuttohalukkuuden laajuutta. Aineiston analysoinnissa on käytetty suoria jakaumia ja ristiintaulukointia. Koska aihetta ei Tampereen yliopistossa ole aikaisemmin tutkittu, ovat keinot riittävät perustiedon hankkimiseksi. Leen työntö-veto-malli ja Simpasen muokattu elämänvaihemalli ovat antaneet työlle teoreettisen viitekehyksen.
Valmistumisen jälkeen työskentelyä ulkomailla on harkinnut erittäin paljon tai jonkin verran yhteensä 61 prosenttia vastaajista. Muuttopotentiaali on korkea, joskaan kaikki eivät muuttohalukkuudestaan huolimatta tule milloinkaan muuttamaan. Oleellisinta on se, että ulkomaat nähdään selvästi harkitsemisen arvoiseksi vaihtoehdoksi, kun opiskelijat pohtivat tulevaisuuttaan. Muuttohalukkuutta löytyy kaikista tiedekunnista. Ikä ja koulutus vaikuttavat osaltaan siihen, että muuttopotentiaali opiskelijoiden keskuudessa on korkea. Naiset ja miehet eivät eroa toisistaan muuttohalukkuuden perusteella, joskin naiset ovat hieman innokkaampia lähtemään ulkomaille kehittääkseen omaa uraansa.
Ulkomaille opiskelijoita vetävät uusien kokemusten hankkiminen ja omien taitojen kehittäminen. Kotimaassa varmimmin pitävät perhesyyt, varsinkin jos opiskelijalla on jo lapsia. Muutto mielletään etukäteen ajatellen määräaikaiseksi, mikä vahvistaa käsitystä siitä, että ulkomailla työskentely nähdään luontevaksi osaksi elämänkaarta.
Ennen opiskelua tai opiskeluan aikana ulkomailla vietetty aika lisää kiinnostusta työskennellä ulkomailla valmistumisen jälkeen. Tästä huolimatta aivovuotoa ei esimerkiksi vaihdon seuraksena tarvitse pelätä, sillä vaihtoon lähtijöiden määrä on pieni. Lisäksi oletus muuton määräaikaisuudesta takaa sen, että opiskelijat tulevat "aiheuttamaan" uraa luodessaan pikemminkin aivovientiä kuin aivovuotoa.
Tutkimuksen perusjoukon muodostaa Tampereen yliopistossa vuonna 2000 opiskelleet, perustutkintoa suorittaneet opiskelijat. Tutkimus on kvantitatiivinen ja se toteutettiin syksyllä 2000 lähettämällä 500 opiskelijalle kyselylomake. Vastausprosentti oli 59, jonka perusteella on pystytty kartoittamaan muuttohalukkuuden laajuutta. Aineiston analysoinnissa on käytetty suoria jakaumia ja ristiintaulukointia. Koska aihetta ei Tampereen yliopistossa ole aikaisemmin tutkittu, ovat keinot riittävät perustiedon hankkimiseksi. Leen työntö-veto-malli ja Simpasen muokattu elämänvaihemalli ovat antaneet työlle teoreettisen viitekehyksen.
Valmistumisen jälkeen työskentelyä ulkomailla on harkinnut erittäin paljon tai jonkin verran yhteensä 61 prosenttia vastaajista. Muuttopotentiaali on korkea, joskaan kaikki eivät muuttohalukkuudestaan huolimatta tule milloinkaan muuttamaan. Oleellisinta on se, että ulkomaat nähdään selvästi harkitsemisen arvoiseksi vaihtoehdoksi, kun opiskelijat pohtivat tulevaisuuttaan. Muuttohalukkuutta löytyy kaikista tiedekunnista. Ikä ja koulutus vaikuttavat osaltaan siihen, että muuttopotentiaali opiskelijoiden keskuudessa on korkea. Naiset ja miehet eivät eroa toisistaan muuttohalukkuuden perusteella, joskin naiset ovat hieman innokkaampia lähtemään ulkomaille kehittääkseen omaa uraansa.
Ulkomaille opiskelijoita vetävät uusien kokemusten hankkiminen ja omien taitojen kehittäminen. Kotimaassa varmimmin pitävät perhesyyt, varsinkin jos opiskelijalla on jo lapsia. Muutto mielletään etukäteen ajatellen määräaikaiseksi, mikä vahvistaa käsitystä siitä, että ulkomailla työskentely nähdään luontevaksi osaksi elämänkaarta.
Ennen opiskelua tai opiskeluan aikana ulkomailla vietetty aika lisää kiinnostusta työskennellä ulkomailla valmistumisen jälkeen. Tästä huolimatta aivovuotoa ei esimerkiksi vaihdon seuraksena tarvitse pelätä, sillä vaihtoon lähtijöiden määrä on pieni. Lisäksi oletus muuton määräaikaisuudesta takaa sen, että opiskelijat tulevat "aiheuttamaan" uraa luodessaan pikemminkin aivovientiä kuin aivovuotoa.