Kansalaistoiminta - osa yhteiskuntaa, osa elämää. Tutkimus kansalaistoiminnasta ja kertomuksia vapaaehtoisesta yhdistystoiminnasta.
KUNI, PÄIVI (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KUNI, PÄIVI
2001
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2001-01-24Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää kansalaistoiminnan muuttumista ja siihen vaikuttaneita asioita sekä selvittää vapaaehtoisten kansalaistoimijoiden näkemyksiä omasta vapaaehtoisuudestaan ja tarkastella näitä sitten yhdessä.
Tutkimuksen kohteena olivat Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjanmaan piirin paikallisyhdistysten johtokuntien jäsenet. Jokaiselta 44 paikallisyhdistykseltä pyydettiin yhden henkilön kertomus omasta vapaaehtoisuudesta. Kertomuksia palautui 13 kappaletta, jotka muodostavat tutkimuksen aineiston. Tutkittavat olivat kaikki naisia. MLL:n valinta perustuu siihen, että olen itse aktiivisesti paikallisyhdistystoiminnassa mukana.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa kansalaistoiminnan muuttuminen yhteiskunnallisen kehityksen eri vaiheissa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusote on narratiivinen, joka tarkoittaa tapaa jäsentää oma näkemys asiasta kertomuksen muodossa. Aineistoanalyysi perustuu teemoitteluun.
Vapaaehtoisuus sisältää monenlaisia ulottuvuuksia, jotka ovat kietoutuneina toisiinsa. Vapaaehtoiset toimijat antoivat omalle vapaaehtoiselle järjestötyölle merkityksiä, jotka liittyivät yhteiskunnallisuuteen, sosiaaliseen toimintaan ja itse vapaaehtoisuuteen. Selkeimmin aineistosta olivat nähtävissä toiminnan sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyvät merkitykset sen sijaan yhteiskunnallisuus ja vapaaehtoisuus sinällään olivat kätkeytyneinä eri merkitysrakenteisiin.
Yhteiskunnallinen kehitys ja ajan muuttuminen yksilökeskeisemmäksi oli nähtävissä henkilötason vapaaehtoisuudessa. Sen sijaan vapaaehtoiset toimijat itse eivät välttämättä nähneet toimintansa laajempia ulottuvuuksia tai eivät olleet niistä varmoja. Tästä on pääteltävissä, että koska itse vapaaehtoistoiminta todentuu ruohonjuuritasolla ihmisten arjessa, toimijat eivät tule ajatelleeksi, että laajemmin tarkasteltuna hekin ovat osa hyvinvointikokonaisuutta.
Yhdistyksessä toimiminen on eräs kansalaistoiminnan malli, jolle tämän päivän yhteiskunnassa tuntuu olevan tilausta, tärkeää on kuitenkin tiedostaa, että vapaaehtoisten voimavarat ovat rajalliset. Jaksaakseen olla mukana, toiminnasta on saatava enempi kuin sille joutuu antamaan.
Tutkimuksen kohteena olivat Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjanmaan piirin paikallisyhdistysten johtokuntien jäsenet. Jokaiselta 44 paikallisyhdistykseltä pyydettiin yhden henkilön kertomus omasta vapaaehtoisuudesta. Kertomuksia palautui 13 kappaletta, jotka muodostavat tutkimuksen aineiston. Tutkittavat olivat kaikki naisia. MLL:n valinta perustuu siihen, että olen itse aktiivisesti paikallisyhdistystoiminnassa mukana.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa kansalaistoiminnan muuttuminen yhteiskunnallisen kehityksen eri vaiheissa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusote on narratiivinen, joka tarkoittaa tapaa jäsentää oma näkemys asiasta kertomuksen muodossa. Aineistoanalyysi perustuu teemoitteluun.
Vapaaehtoisuus sisältää monenlaisia ulottuvuuksia, jotka ovat kietoutuneina toisiinsa. Vapaaehtoiset toimijat antoivat omalle vapaaehtoiselle järjestötyölle merkityksiä, jotka liittyivät yhteiskunnallisuuteen, sosiaaliseen toimintaan ja itse vapaaehtoisuuteen. Selkeimmin aineistosta olivat nähtävissä toiminnan sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyvät merkitykset sen sijaan yhteiskunnallisuus ja vapaaehtoisuus sinällään olivat kätkeytyneinä eri merkitysrakenteisiin.
Yhteiskunnallinen kehitys ja ajan muuttuminen yksilökeskeisemmäksi oli nähtävissä henkilötason vapaaehtoisuudessa. Sen sijaan vapaaehtoiset toimijat itse eivät välttämättä nähneet toimintansa laajempia ulottuvuuksia tai eivät olleet niistä varmoja. Tästä on pääteltävissä, että koska itse vapaaehtoistoiminta todentuu ruohonjuuritasolla ihmisten arjessa, toimijat eivät tule ajatelleeksi, että laajemmin tarkasteltuna hekin ovat osa hyvinvointikokonaisuutta.
Yhdistyksessä toimiminen on eräs kansalaistoiminnan malli, jolle tämän päivän yhteiskunnassa tuntuu olevan tilausta, tärkeää on kuitenkin tiedostaa, että vapaaehtoisten voimavarat ovat rajalliset. Jaksaakseen olla mukana, toiminnasta on saatava enempi kuin sille joutuu antamaan.