Läski on rumaa, epäterveellistä ja itseaiheutettua. Lihavuuden, laihduttamisen ja hoikkuusihanteen kulttuurisia kuvia.
HÄNNINEN, STIINA (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HÄNNINEN, STIINA
2000
Kansanterveystiede - Public Health
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2000-10-09Sisällysluettelo
I JOHDANTO 1 Tutkimuksen tausta ja tarkoitus 1 II TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 2 Keskeiset näkökulmat 3 2.1 Lihavuuden käsite 3 2.2 Kulttuurin käsite 5 2.3 Ruumiin kurinalaistaminen 7 2.4 Länsimainen hoikkuusihanne 9 3 Lihavuus tieteenalojen kiinnostuksen kohteena 14 3.1 Lihavuus lääketieteessä 14 3.2 Lihavuus sosiaalitieteissä 17 3.3 Lihavuus psykologiatieteessä 20 3.4 Lihavuus naistutkimuksessa 23 III AINEISTO JA MENETELMÄT 4 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat 25 5 Tutkimusaineisto 27 5.1 Seura 27 5.2 Suomen Lääkärilehti 30 5.3 Aineiston hankinta 32 6 Aineiston analyysi ja tulkinta 35 IV LIHAVUUDEN, LAIHDUTTAMISEN JA HOIKKUUSIHANTEEN KULTTUURISIA KUVIA 7 Lihavuus lehtiartikkeliaineiston valossa 38 7.1 Lihavuus terveysongelmana 38 7.2 Lihavuus esteettisenä ongelmana 41 7.3 Kuvat laihduttaneista ennen ja jälkeen laihdutuksen 45 8 Hoikkuusihanne tutkimusaineistossa 49 8.1 "Ensin uusi vartalo, sitten vasta uusi puku" 49 8.2 "Pohjolan täydellisin vartalo" 51 8.3 "Laihtunut kaunotar" 52 9 Laihemmaksi keinoja kaihtamatta 53 9.1 Laihemmaksi laihdutustuotteiden avulla 53 9.2 Laihemmaksi lääketieteen erikoisosaamisella 64 10 Laihemmaksi ruokavalion avulla 65 10.1 Lihottamaton ruoka 65 10.2 Ihmedieetit kautta vuosikymmenten 66 10.3 Kevyttä ja hyvää -retoriikka laihdutusruokaohjeissa 69 V PÄÄTELMÄT 11 Pohdinta 71 LÄHTEET 77 KIRJALLISUUS 80 LIITTEET 86
Tiivistelmä
Maapallon väestöstä seitsemän prosenttia on merkittävän lihava. Lihavuuteen tiedetään liittyvän useita sairauksia: verenpainetautia, aikuisiän diabetestä, rasitusrinta-kipua, aivohalvausta ja kihtiä. Lihavuuden rinnalla elää voimakkaana hoikkuuden ihannointi. Lihavuuteen kielteisesti suhtautuvan kulttuurin kuvia ovat ainakin hoikkuuden tavoittelu ja pyrkimys ruumiin kurinalaistamiseen ruokavalion ja fyysisen aktiivisuuden kautta.
Tässä tutkielmassa etsitään vastausta kysymykseen, missä valossa lihavuus, laihduttaminen ja hoikkuusihanne ovat näyttäytyneet Suomessa viimeisten 50 vuoden aikana. Tutkimusaineistona on Seuran ja Suomen Lääkärilehden lihavuusaiheiset tekstit, joita analysoidaan sisällönanalyysillä.
Lihavuus näyttäytyi terveydellisenä ongelmana. Lääketieteellinen näkemys lihavuuden terveysriskeistä on tarkentunut ja tietty riskitekijärypäs on nimetty metaboliseksi oireyhtymäksi. Lihavuus esiintyi myös esteettisenä ongelmana. Naisen laihtumisen tarkoituksena oli kohentaa hänen ulkonäköään ja parantaa vaatteiden sopivuutta. Miehen laihtuminen lisäsi hänen toimintakykyään. Miehen lihavuudelle löydettiin yleensä selitys tai puolustus. Uskomus lihavien leppoisuudesta esiintyi lihavuuskirjoittelun rinnalla.
Lihavuudessa keskeiseksi tunteeksi nousi häpeä omasta kehosta ja elintapojen kurinalaisettomuudesta. Laihtuminen muutti lihavaa iloisemmaksi ja itsevarmemmaksi.
Laihdutustuotteet pulpahtelevat markkinoille samantyylisesti vuosikymmen toisensa jälkeen. Niiden markkinoinnissa on keskeisellä sijalla lupaukset painon nopeasta putoamisesta ja naisvartalon käyttö kuvituksena.
Hoikkuus on noussut esteettisen arvostuksen keskiöön. Hoikkuusihanne on muuttunut tutkimusaineiston kattaman ajanjakson aikana 1950-luvun tiimalasivartalosta rasvan ja pehmeyden puuttumiseen.
Analyysi kohdistui laihdutuskeinoihin, laihduttaviksi mainostettuihin ruokavalioihin ja laihduttajista ennen ja jälkeen laihdutuksen otettuihin valokuviin. Keskeinen huomio on, että Suomen Lääkärilehti esittää lihavuuden terveysongelmana, jolla on fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia seuraamuksia. Siten yksilön lihavuus on lääketieteellistä väliintuloa vaativa tila. Seurassa lihavuus näyttäytyy esteettisenä ongelmana ja sen ratkaisukeinot ovat itsekuri, liikunta, dieetti ja laihdutustuotteet.
Avainsanat: lihavuus, laihduttaminen, hoikkuusihanne, kulttuuri, lehtitutkimus.
Tässä tutkielmassa etsitään vastausta kysymykseen, missä valossa lihavuus, laihduttaminen ja hoikkuusihanne ovat näyttäytyneet Suomessa viimeisten 50 vuoden aikana. Tutkimusaineistona on Seuran ja Suomen Lääkärilehden lihavuusaiheiset tekstit, joita analysoidaan sisällönanalyysillä.
Lihavuus näyttäytyi terveydellisenä ongelmana. Lääketieteellinen näkemys lihavuuden terveysriskeistä on tarkentunut ja tietty riskitekijärypäs on nimetty metaboliseksi oireyhtymäksi. Lihavuus esiintyi myös esteettisenä ongelmana. Naisen laihtumisen tarkoituksena oli kohentaa hänen ulkonäköään ja parantaa vaatteiden sopivuutta. Miehen laihtuminen lisäsi hänen toimintakykyään. Miehen lihavuudelle löydettiin yleensä selitys tai puolustus. Uskomus lihavien leppoisuudesta esiintyi lihavuuskirjoittelun rinnalla.
Lihavuudessa keskeiseksi tunteeksi nousi häpeä omasta kehosta ja elintapojen kurinalaisettomuudesta. Laihtuminen muutti lihavaa iloisemmaksi ja itsevarmemmaksi.
Laihdutustuotteet pulpahtelevat markkinoille samantyylisesti vuosikymmen toisensa jälkeen. Niiden markkinoinnissa on keskeisellä sijalla lupaukset painon nopeasta putoamisesta ja naisvartalon käyttö kuvituksena.
Hoikkuus on noussut esteettisen arvostuksen keskiöön. Hoikkuusihanne on muuttunut tutkimusaineiston kattaman ajanjakson aikana 1950-luvun tiimalasivartalosta rasvan ja pehmeyden puuttumiseen.
Analyysi kohdistui laihdutuskeinoihin, laihduttaviksi mainostettuihin ruokavalioihin ja laihduttajista ennen ja jälkeen laihdutuksen otettuihin valokuviin. Keskeinen huomio on, että Suomen Lääkärilehti esittää lihavuuden terveysongelmana, jolla on fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia seuraamuksia. Siten yksilön lihavuus on lääketieteellistä väliintuloa vaativa tila. Seurassa lihavuus näyttäytyy esteettisenä ongelmana ja sen ratkaisukeinot ovat itsekuri, liikunta, dieetti ja laihdutustuotteet.
Avainsanat: lihavuus, laihduttaminen, hoikkuusihanne, kulttuuri, lehtitutkimus.