Kansalliset intressit Yhdysvaltain Kiina-politiikassa. Retorinen tutkimus Yhdysvaltain harjoittaman engagement-politiikan suhteesta maan kansallisiin intresseihin
NEVALA, PÄIVI (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
NEVALA, PÄIVI
2000
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2000-06-07Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1 1.1. Johdatus kansalliseen intressiin 1 1.2. Tutkimuksen toteutus 2 1.3. Retoriikka tutkimusmenetelmänä 3 1.4. Yhdysvaltain ja Bill Clintonin ulkopolitiikan perustaa 6 1.5. Yhdysvaltain ja Kiinan suhteiden kehitys 9 2. KANSALLINEN INTRESSI 13 2.1. Intressin käyttö 13 2.2. Mitä kansallinen intressi on? 16 2.2.1. Yleinen määritelmä 16 2.2.2. Objektivistinen lähtökohta 20 2.2.3. Subjektivistinen lähtökohta 23 2.3. Kansallisten intressien kritiikki 25 3. YHDYSVALTAIN KANSALLISET INTRESSIT 27 3.1. Kansallisten intressien arvoperusta 27 3.2. Taloudelliset intressit 32 3.3. Turvallisuusintressit 35 3.4. Poliittiset intressit 37 4. UUSI RETORIIKKA: ARGUMENTAATIOTEKNIIKAT KANSALLISEN INTRESSIN NÄKÖKULMASTA 39 4.1. Assosiatiiviset argumentit 40 4.1.1. Kvasiloogiset argumentit 40 4.1.2. Todellisuuden rakenteeseen nojaavat argumentit 43 4.1.3. Todellisuuden rakennetta luovat argumentit 45 4.2. Dissosiatiiviset argumentit 47 5. YHDYSVALTAIN ENGAGEMENT-RETORIIKAN SUHDE MAAN KANSALLISIIN INTRESSEIHIN 48 5.1. Engagement-politiikka: Yhdysvaltain kansallisten intressien edistämistä? 49 5.2. Taloudellisen engagementin yhteys kansallisiin intresseihin 55 5.2.1. Kiinan MFN-asema yhteistyön perustana 55 5.2.2. Lyhyen ja pitkän tähtäimen intressit 60 5.3. Poliittinen dialogi kansallisten intressien edistäjänä 66 6. LOPUKSI 73 LÄHDELUETTELO 79
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani aiheena on kansalliset intressit Yhdysvaltain ulkopolitiikassa suhteessa Kiinaan presidentti Bill Clintonin
ensimmäisellä virkakaudella vuosina 1993-1996. Tutkimusongelmana on selvittää, liittyvätkö kansalliset intressit Yhdysvaltain Kiinan
suhteen harjoittamaan engagement-politiikkaan ja nousevatko tietyt intressit toisia keskeisempään asemaan. Engagement-politiikalla
tarkoitetaan pelkistetysti Yhdysvaltain harjoittamaa laajaa ja tiivistä yhteistyötä Kiinan kanssa, minkä tavoitteena on estää
Kiinan eristäytyminen ja eristäminen kansainvälisestä järjestelmästä.
Tutkimusmenetelmäni on Chaïm Perelmanin ja Lucie Olbrechts-Tytecan luoma uusi retoriikka, josta käytän tutkimuksessa argumentaatiotekniikoita.
Tutkimusaineisto koostuu presidentti Bill Clintonin, ulkoministeri Warren Christopherin, presidentin turvallisuusneuvonantajan Anthony
Laken, varaulkoministeri Strobe Talbottin ja apulaisulkoministerien Winston Lordin, John Shattuckin ja Kent Wiedemannin vuosien 1993-1996
aikana pitämistä puheista, joissa on käsitelty Kiinaa, Yhdysvaltain engagement-politiikkaa ja sen eri osa-alueita sekä maan intressialueita.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta Clintonin hallinnon nojautuvan kansallisiin intresseihin vakuuttaakseen kuulijansa engagement-
politiikan järkevyydestä ja hyödyllisyydestä Yhdysvaltain ja Kiinan välisissä suhteissa. Kansalliset intressit ovat Yhdysvaltain
ulkopolitiikan perusta, ja niitä voidaan parhaiten edistää harjoittamalla
engagementia. Sen tärkeimpiä muotoja ovat Kiinan ja Yhdysvaltain välinen taloudellinen yhteistyö ja poliittinen vuoropuhelu.
Tutkimuksen tuloksena voidaan myös todeta taloudellisten ja poliittisten
intressien nousevan muita kansallisia intressejä keskeisempään asemaan hallinnon retoriikassa. Engagementin kautta edistetään ensisijaisesti
Yhdysvaltain omaa taloudellista vahvuutta, koska maan taloudellinen hyvinvointi antaa sille poliittista valtaa toteuttaa muita intressejä.
Oman taloudellisen kasvun takaamiseksi Yhdysvallat haluaa edistää Kiinan
taloudellista avautumista ja integroitumista kansainväliseen vapaakauppajärjestelmään,
mikä lisää amerikkalaisten tuotteiden markkina-aluetta. Taloudellinen engagement
edistää myös Yhdysvaltain poliittisia intressejä, koska talouskasvun uskotaan lisäävän
poliittista liberalisoitumista.
Poliittisista intresseistä keskeisimmiksi nousevat Yhdysvaltain sitoutuminen
edistää Kiinan demokratisoitumista, maan ihmisoikeustilanteen paranemista ja
kiinalaisten vapauksien lisääntymistä. Demokraattiset arvot ovat tärkeä osa
Yhdysvaltain poliittista kulttuuria, ja maan intresseissä on edistää niiden
leviämistä, koska Yhdysvallat haluaa kansainvälisen järjestelmän heijastavan
sen omia arvoja ja ihanteita. Poliittisen engagementin kautta turvataan myös
Yhdysvaltain taloudellisia intressejä, koska demokraattinen ja ihmisoikeuksia
kunnioittava valtio on luotettava taloudellinen yhteistyökumppani.
ensimmäisellä virkakaudella vuosina 1993-1996. Tutkimusongelmana on selvittää, liittyvätkö kansalliset intressit Yhdysvaltain Kiinan
suhteen harjoittamaan engagement-politiikkaan ja nousevatko tietyt intressit toisia keskeisempään asemaan. Engagement-politiikalla
tarkoitetaan pelkistetysti Yhdysvaltain harjoittamaa laajaa ja tiivistä yhteistyötä Kiinan kanssa, minkä tavoitteena on estää
Kiinan eristäytyminen ja eristäminen kansainvälisestä järjestelmästä.
Tutkimusmenetelmäni on Chaïm Perelmanin ja Lucie Olbrechts-Tytecan luoma uusi retoriikka, josta käytän tutkimuksessa argumentaatiotekniikoita.
Tutkimusaineisto koostuu presidentti Bill Clintonin, ulkoministeri Warren Christopherin, presidentin turvallisuusneuvonantajan Anthony
Laken, varaulkoministeri Strobe Talbottin ja apulaisulkoministerien Winston Lordin, John Shattuckin ja Kent Wiedemannin vuosien 1993-1996
aikana pitämistä puheista, joissa on käsitelty Kiinaa, Yhdysvaltain engagement-politiikkaa ja sen eri osa-alueita sekä maan intressialueita.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta Clintonin hallinnon nojautuvan kansallisiin intresseihin vakuuttaakseen kuulijansa engagement-
politiikan järkevyydestä ja hyödyllisyydestä Yhdysvaltain ja Kiinan välisissä suhteissa. Kansalliset intressit ovat Yhdysvaltain
ulkopolitiikan perusta, ja niitä voidaan parhaiten edistää harjoittamalla
engagementia. Sen tärkeimpiä muotoja ovat Kiinan ja Yhdysvaltain välinen taloudellinen yhteistyö ja poliittinen vuoropuhelu.
Tutkimuksen tuloksena voidaan myös todeta taloudellisten ja poliittisten
intressien nousevan muita kansallisia intressejä keskeisempään asemaan hallinnon retoriikassa. Engagementin kautta edistetään ensisijaisesti
Yhdysvaltain omaa taloudellista vahvuutta, koska maan taloudellinen hyvinvointi antaa sille poliittista valtaa toteuttaa muita intressejä.
Oman taloudellisen kasvun takaamiseksi Yhdysvallat haluaa edistää Kiinan
taloudellista avautumista ja integroitumista kansainväliseen vapaakauppajärjestelmään,
mikä lisää amerikkalaisten tuotteiden markkina-aluetta. Taloudellinen engagement
edistää myös Yhdysvaltain poliittisia intressejä, koska talouskasvun uskotaan lisäävän
poliittista liberalisoitumista.
Poliittisista intresseistä keskeisimmiksi nousevat Yhdysvaltain sitoutuminen
edistää Kiinan demokratisoitumista, maan ihmisoikeustilanteen paranemista ja
kiinalaisten vapauksien lisääntymistä. Demokraattiset arvot ovat tärkeä osa
Yhdysvaltain poliittista kulttuuria, ja maan intresseissä on edistää niiden
leviämistä, koska Yhdysvallat haluaa kansainvälisen järjestelmän heijastavan
sen omia arvoja ja ihanteita. Poliittisen engagementin kautta turvataan myös
Yhdysvaltain taloudellisia intressejä, koska demokraattinen ja ihmisoikeuksia
kunnioittava valtio on luotettava taloudellinen yhteistyökumppani.