Töihin vaikka omaksi tappioksi. Aamulehden Työttömän sivun julkisuus kriittisen diskurssianalyysin kohteena. Ideologialle herkistetty tulkinta.

Abstract

Tutkielman metodi on John Thompsonin luonnostelema kolmiosainen menetelmä ideologian tulkitsemiseksi, eli koostuu yhteiskunta-analyysista, diskurssianalyysista ja tulkinnasta. Teoreettinen viitekehys on Jürgen Habermasin julkisuusteoria, johon ankkuroidaan tutkimuskohde: Aamulehden sunnuntaisin julkaisema "Työttömän sivu". Sivuja ilmestyi kaikkiaan 53 vuosina 1993-95 ja ne sisälsivät yhteensä 290 juttua. Sivun julkisuutta tarkastellaan määrällisen analyysin avulla, suhteuttamalla juttuja kovan uutisen ideaalityyppiin sekä tavanomaisiin sosiaalipoliittisten aiheiden uutisointikäytäntöihin. Sosiaalipolittisten aiheiden uutisointikäytännöistä lähteenä on Peter Goldingin ja Sue Middletonin ohella joukko työttömyyttä uutisaiheena käsitteleviä pro graduja. Sivun julkisuutta arvioidaan myös Risto Kuneliuksen ja Heikki Heikkilän hahmottelemien pääsyn, keskustelun ja harkinnan teemojen avulla. Habermasin julkisuusteoria on myös yhteiskunta-analyysin kehys: kansalaisyhteiskunnan

ilmiöinä tarkastellaan tehtyä työttömyystutkimusta sekä palkkatyön ideologiaa; poliittisen tason ilmiöinä 1990-luvun laman poliittisia taustoja, käytyä keskustelua ja tehtyjä päätöksiä.

Tutkielman toinen osa eli diskurssianalyysi perustuu konstruktivistiseen kielikäsitykseen sekä ideologiseksi subjektioksi kutsuttuun ideologiakäsitykseen. Kielitarkastelu avataan semiotiikan klassikoilla Ferdinand de Saussurella ja Charles S. Peircellä ja avarretaan tarkastelemalla Roland Barthesin sekä George Lakoffin näkemyksillä. Ideologiateoria seuraa Stuart Hallin ajattelua ulottuen Louis Althusseriin, Antonio Gramsciin sekä Ernesto Laclauhun. Ideologiateoriasta tarkastelun alla on eritoten ideologian subjektiutta tuottava luonne, arkijärki sekä artikulaatio ideologian perus-toimintatapana. Tälle perustalle tuodaan Michel Foucault´n ajattelua noudattava käsitys diskurssianalyysista. Diskurssianalyysin kohteena on "Työttömän sivun" koko tekstiaines, eli kyse on eräänlaisesta kokonaisanalyysista.

Tulokset tulkinnan pohjaksi ovat yhtäältä määrällisiä, toisaalta "Työttömän sivun" jul-kisuutta kuvailevia ja kolmanneksi diskurssianalyyttisia. Määrällisen tarkastelun pe-rustulos on, että "Työttömän sivu" poikkesi tavanomaisesta journalismista päästäessään työttömät ylipäätään julkisuuteen. Sivulle pääsivät ennen muuta järjestötoimintaan osallistuneet aktiivityöttömät. Toimijat puhuivat eri aiheista: aktivistit järjestötoiminnasta ja harrastuksista, yksittäiset työttömät työllistymisestä, tuki- ja veroasioista sekä selviytymisestä. Viranomaiset puhuivat tuki- ja veroasioista ja työllistymisestä. "Työttömän sivu" turvautui useaan poikkeamaan tavanomaisesta uutisjournalismista pyrkiessään esittämään työttömät yhtenäisenä ryhmänä. Samalla sivu lankesi ryhmälle ominaisiin valtarakenteita ja esioletettua roolikuvaa uusintaviin puhetapoihin.

Diskurssianalyysin tulos on "työttömyystilaa" rakentava työttömyysdiskurssi, joka koostuu oman aktiivisuuden diskurssista, symboliviidakkodiskurssista sekä näkymättömän talouden diskurssista. Puhetavat luovat kuvan työttömästä, jolla on mahdollisuus toisilleen miltei synonyymisiin passiivisen nollalinjalaisen, köyhän tai uhrin asemaan. Lisäksi työttömällä on mahdollisuus ottaa joko työhaluisen tai aktivistityöttömän subjektiasemat. Työttömyys itse näyttäytyy poikkeustilana tai -tilanteena. Tila/tilanne rajautuu siten, että keskellä on tekemättömyyden musta aukko, ulkoreunoilla viranomaiskäytäntöjen ja muodollisuuksien symboliviidakko ja tilan yläpuolella tavoittelun kohteena työllistyminen ja työ.

Tulkinnan ensimmäisessä osassa osoitetaan, että "Työttömän sivun" valitsema esitystapa, jutturakenne sekä aihe- ja lähdekäytännöt olivat omiaan vahvistamaan sivulla esiintyneiden puhetapojen työnideologista perustaa. Tulkinnassa todetaan, että pohjaltaan työnideologinen työttömyysdiskurssi oli käytäntö, joka palveli sekä "Työttömän sivua" että sivun julkisuudessa esiintyneitä aktiivisia työttömiä. Samalla se oli omiaan syrjäyttämään passiivisia työttömiä julkisuudesta ja määrittämään viranomaiskäytännöt ja politiikan työttömiä vastaan suunnatuksi järjestelmäksi.

Tulkinnan toisessa osassa tarkastellaan ideologisia esioletuksia, joiden varassa työn ideologia pysyy yllä. Työn ideologiaa tarkastellaan suhteessa kansallisvaltioon ja markkinatalousjärjestelmään. Tulkinnassa esitetään, että työ on yksi kansalaisuuden tuottamisen väline, ja että työttömyysdiskurssi hakeutuu ideologisille laduille yrittäessään korvata kansalaisuuden kytkentöjä, jotka työn avulla normaalisti pysyvät yllä. Lisäksi tulkinnassa tarkastellaan epätasaisesti jakautuneita ideologisia ajatusmuotoja, joiden avulla työttömät hahmottavat omaa työttömyyttään suhteessa talouteen ja politiikkaan. Lopuksi tulkinnassa mietitään journalismin mahdollisuuksia muokata työttömyysdiskurssia ja siten myös työn ideologiaa.