Integrating Media Education in the English Language Teaching - a Desirable Direction of Development
KALAJAINEN, MIIA (2000)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KALAJAINEN, MIIA
2000
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2000-04-11Sisällysluettelo
1 INTRODUCTION 1.1 The requirements of the information society 1.2 Aim of study 1.3 Material and method 2 THE CONCEPT OF CULTURE 2.1 Language and culture 2.2 Defining the concept 2.2.1 The narrow vs. broad definition 2.2.2 Culture as communications system 2.2.3 Culture as software of the mind 2.2.4 Culture and language teachers 2.3 Non-verbal communication 3 FOREIGN LANGUAGE TEACHING 3.1 Aims of secondary school education in Finland 3.1.1 General aims 3.1.2 Aims of foreign language teaching 3.2 Communicative language teaching 3.3 Intercultural communicative competence in foreign language teaching 3.3.1 The notion of "intercultural speaker" 3.3.2 Defining intercultural communicative competence 3.3.3 Barriers to intercultural communicative competence 3.3.4 Objectives for teaching 4 MEDIA EDUCATION 4.1 On terminology 4.2 Defining media education 4.3 The history of media education 4.3.1 The moralistic paradigm 4.3.2 The aesthetic paradigm 4.3.3 The paradigm of critical pedagogy of representation 4.3.4 The cultural paradigm 4.3.5 From past till present 4.4 The significance of media education 4.5 Intercultural communicative competence in media education 4.5.1 Objectives for teaching 4.5.2 The new media 5 MEDIA EDUCATION IN ENGLISH LANGUAGE TEACHING 5.1 The media in the English language classroom at present 5.2 Background to the teaching applications 5.3 Applying media education 5.3.1 Printed media 5.3.2 Television and films 5.3.3 Music and music videos 5.3.4 The Internet 5.3.5 Advertisements 5.3.6 Current affairs in English project 6 DISCUSSION BIBLIOGRAPHY
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on esitellä tapoja, miten mediakasvatusta voisi kiinteästi integroida englannin kielen opetukseen erityisesti peruskoulun 7.-9. luokka-asteilla ja lukiossa. Tutkimuksen lähtökohtana oli toisaalta mediakasvatusta ja vieraan kielen opetusta käsittelevä kirjallisuus, toisaalta luokkahuoneessa toteutetut opetustilanteet, joissa mediakasvatus on integroitu englannin kielen opetukseen. Toteutetut mediakasvatukselliset harjoitukset ja niiden merkityksellisyys kielen opetukselle evaluoitiin.
Tutkielmassa esitettiin useita syitä sille, miksi mediakasvatus voisi ja sen tulisi olla oleellinen osa englannin kielen opetusta. Suurin osa oppilaiden seuraamasta mediasta on englanninkielistä (esim. Internet, televisio, elokuva ja musiikki); media sisältää autenttista kulttuurisidonnaista informaatiota, jota käytetään opetusmateriaalina kielten opetuksessa; mediaa ja joukkoviestintää verrattiin tutkielmassa kirjallisuuden opetukseen, jota pidetään kouluissa itsestään selvänä osana kielten opetusta; sekä kulttuurintuntemus nähdään niin kielten opetuksessa kuin mediakasvatuksessakin oleellisena opetuksen osana. Näiden seikkojen lisäksi kieltenopetuksen tutkijat ovat tulleet 1990-luvulla siihen tulokseen, että kielten opetuksessa tulisi käyttää huomattavasti enemmän mediaa opetuksessa nimenomaan mediakasvatuksellisista lähtökohdista käsin - eli median tulisi olla opetuksen kohteena ei niinkään opetuksen välineenä.
Tutkielmassa esiteltiin ja evaluoitiin 15 tuntiaktiviteettia, jotka jaettiin kuuteen alaryhmään: painettu media, televisio ja elokuvat, musiikki ja musiikkivideot, Internet, mainokset sekä Ajankohtaista englanniksi -projekti. Aktiviteettien tarkastelu osoitti, että mediakasvatuksellinen aines voi toimia erinomaisesti englannin kielen opetuksessa niin perinteisemmästä kuin modernimmastakin näkökulmasta. Mediakasvatuksen avulla oppilas voi englannin kielen oppitunnilla toisaalta kehittää medialukutaitoaan ja mediatajuaan, toisaalta syventää käsitystään omasta kulttuuristaan ja kriittisesti arvioida kulttuurisia käytänteitä niin omassa kulttuurissaan kuin myös vieraissa kulttuureissa.
Tutkielmassa esitettiin useita syitä sille, miksi mediakasvatus voisi ja sen tulisi olla oleellinen osa englannin kielen opetusta. Suurin osa oppilaiden seuraamasta mediasta on englanninkielistä (esim. Internet, televisio, elokuva ja musiikki); media sisältää autenttista kulttuurisidonnaista informaatiota, jota käytetään opetusmateriaalina kielten opetuksessa; mediaa ja joukkoviestintää verrattiin tutkielmassa kirjallisuuden opetukseen, jota pidetään kouluissa itsestään selvänä osana kielten opetusta; sekä kulttuurintuntemus nähdään niin kielten opetuksessa kuin mediakasvatuksessakin oleellisena opetuksen osana. Näiden seikkojen lisäksi kieltenopetuksen tutkijat ovat tulleet 1990-luvulla siihen tulokseen, että kielten opetuksessa tulisi käyttää huomattavasti enemmän mediaa opetuksessa nimenomaan mediakasvatuksellisista lähtökohdista käsin - eli median tulisi olla opetuksen kohteena ei niinkään opetuksen välineenä.
Tutkielmassa esiteltiin ja evaluoitiin 15 tuntiaktiviteettia, jotka jaettiin kuuteen alaryhmään: painettu media, televisio ja elokuvat, musiikki ja musiikkivideot, Internet, mainokset sekä Ajankohtaista englanniksi -projekti. Aktiviteettien tarkastelu osoitti, että mediakasvatuksellinen aines voi toimia erinomaisesti englannin kielen opetuksessa niin perinteisemmästä kuin modernimmastakin näkökulmasta. Mediakasvatuksen avulla oppilas voi englannin kielen oppitunnilla toisaalta kehittää medialukutaitoaan ja mediatajuaan, toisaalta syventää käsitystään omasta kulttuuristaan ja kriittisesti arvioida kulttuurisia käytänteitä niin omassa kulttuurissaan kuin myös vieraissa kulttuureissa.