Taloudellisen arvioinnin mahdollisuudet ja haasteet sosiaalipalveluissa. Tapausesimerkkinä Peruspalvelukeskus Aava.

Abstract

Yleinen taloudellinen kehitys eurokriisin sävyttämine uhkakuvineen ja erityisesti julkistalouden tilanne pitävät yllä keskustelua kuntien mahdollisuuksista rahoittaa ja järjestää palvelutoimintaa. Kunnat velkaantuvat kovaa vauhtia, väestö ikääntyy, nuoret syrjäytyvät ja lapsiperheet tarvitsevat yhä enemmän tukea. Taloudessa tapahtuvat muutokset vaikuttavat yhteiskunnan ja kansalaisten hyvinvointiin ja määrittävät rajoja palveluihin osoitettavalle rahoitukselle, mutta talouden tapahtumat vaikuttavat suoraan myös kansalaisten palvelutarpeisiin. Sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuu kuntien suurimpana menoeränä runsaasti tehokkuus- ja taloudellisuuspaineita. Niukkenevat taloudelliset ja inhimilliset voimavarat sekä jatkuvasti kasvavat palvelutarpeet muodostavat yhtälön, jonka ratkaiseminen mahdollisimman kustannustehokkaasti edellyttää taloudellisen tarkastelun ja arviointimenetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa myös sosiaalialalla. Sosiaalitaloudellista tutkimusta ja arviointia on kuitenkin tehty verrattain vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä taloudellisen ajattelun roolista ja taloudellisen arvioinnin merkityksestä sosiaalipalveluissa sekä kartoittaa ja kuvata taloudellisen arvioinnin toteuttamiseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia sosiaalipalveluissa käyttäen tapausesimerkkinä lastensuojelupalveluja.

Sosiaalisen ja talouden suhteen oletetaan lähtökohtaisesti olevan ristiriitainen, vaikka sosiaalisella ja taloudella on monia liittymäkohtia. Pohjimmiltaan sekä sosiaalisen että talouden tavoitteena on tuottaa kansalaisille mahdollisimman paljon hyvinvointia, mutta niiden käyttämät keinovalikoimat ovat erilaiset. Sosiaalista ja taloutta erottavat erilainen puhetapa ja kieli, päätöksentekoa ohjaava logiikka sekä tieteenfilosofiset ja tutkimusmenetelmälliset erot. Sosiaalialalla taloudellisen arvioinnin menetelmiä on kritisoitu ja pidetty sopimattomina sosiaalipalvelujen arviointiin osittain siksi, että sosiaalialalla ei ole totuttu mittaamiseen, rahassa arvottamiseen ja numeraaliseen esittämistapaan. Sosiaalipalveluilla on yksilöllisestä ja vuorovaikutteisesta luonteestaan johtuen ominaisuuksia, joita perinteinen taloudellinen arviointi ei ota huomioon ja siksi sosiaalipalvelujen taloudelliseen arviointiin tarvitaan omia malleja.

Tutkimuksen perusteella sosiaalialalla on tarvetta kahden tasoiselle taloudelliselle arvioinnille, sekä tieteelliselle arviointitutkimukselle että käytännön työtä tukevalle arvioinnille. Sosiaalipalvelujen taloudelliseen arviointiin liittyy tiedontuotannon ja mittaamisen ongelmia, mutta tutkimus tuo esille myös mahdollisuuksia, joita hyödyntämällä sosiaalipalveluista pystyttäisiin tuottamaan monipuolisempaa tietoa suhteellisen yksinkertaisilla menetelmillä. Sosiaalipalvelujen taloudellinen arviointi tarvitsee kehittyäkseen sosiaali- ja taloustieteilijöiden yhteistyötä. Tämä tutkimus tarjoaa sosiaalitieteilijöille mahdollisuuden lisätä ymmärrystään taloudellisesta arvioinnista ja vastaavasta taloustieteilijöille mahdollisuuden lisätä ymmärrystään sosiaalipalveluista palvelumuotona sekä niistä ominaisuuksista, jotka vaikuttavat sosiaalipalvelujen taloudellisen arvioinnin käytännön toteutukseen. Molemminpuolinen ymmärryksen lisääntyminen voi aktivoida tieteenalojen välistä keskustelua ja parhaimmillaan johtaa myös tutkimukselliseen yhteistyöhön.

Asiasanat:Sosiaalitalous, taloudellinen arviointi, sosiaalipalvelut, lastensuojelu