Rugby Is War - Critical Discourse Analysis of New Zealand Herald's Sports Articles During Rugby World Cup 2011
KOSKINEN, KATRI (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KOSKINEN, KATRI
2012
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
Hyväksymispäivämäärä
2012-11-07Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan sotaan ja väkivaltaan liittyvän sanaston käyttöä New Zealand Herald -lehden verkkosivuilla julkaistuissa, vuoden 2011 rugbyn maailmanmestaruuskisojen aikana kirjoitetuissa urheiluartikkeleissa kriittisen diskurssianalyysin näkökulmasta. Kriittisen diskurssianalyysin mukaan diskurssi ei voi koskaan olla neutraalia, vaan kieleen vaikuttavat aina kielen käyttäjän mielipiteet ja ajattelumallit. Kielellä voidaan myös pyrkiä vaikuttamaan sosiaalisiin suhteisiin ja se voi olla vallan ja hallinnan väline – kriittinen diskurssianalyysi tarkastelee tästä aiheutuvia ongelmia. Urheiluartikkeleissa hyvin yleinen sotadiskurssin käyttö sekä ”meidän” ja ”heidän” välinen vastakkainasettelu voi olla ongelmallista, jos tällaisella diskurssilla pyritään vaikuttamaan lukijoiden mieliin. Tutkimukset ovatkin osoittaneet, että runsaasti urheilua seuraavat turtuvat sotametaforiin ja pitävät niitä vähemmän loukkaavina ja sopimattomina kuin satunnaisesti urheilu-uutisia lukevat – jatkuvasta sotadiskurssille altistumisesta johtuva tottuminen muokkaa lukijoiden ajatuksia ja voi heidän tietämättään jopa valmistaa heitä oikeaan sotaan.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisen kuvan artikkelit antavat rugbysta ja Ranskan ja Uuden-Seelannin maajoukkueista, sekä miten tämä kuva rakennetaan. Lisäksi tulkiemassa pohditaan, miten artikkelien sotadiskurssi saattaa vaikuttaa lukijoihin. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kriittisen diskurssianalyysin lisäksi tutkimuksiin kansallisidentiteetiteetistä sodan ja urheilun takana vaikuttavana voimana, sotadiskurssin käytöstä joukkotiedotusvälineiden urheilu-uutisoinnissa, sekä Uuden-Seelannin ja Ranskan rugbymaajoukkueiden stereotyyppisestä kuvailusta Uuden-Seelannin mediassa. Tutkimuksen metodina käytettiin AntConc-korpustutkimusohjelmaa ja kriittisen diskurssianalyysin tutkijoiden muotoilemia kysymyksiä, joiden avulla valittiin tärkeimmät sanat ja ilmaisut analyysia varten.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että sotaan ja väkivaltaan liittyvät ilmaisut ovat hyvin yleisiä uusiseelantilaisissa rugbyartikkeleissa. Analyysin aikana nousi esiin kolme teemaa: Rugby kuvattiin fyysisesti ja henkisesti väkivaltaisena lajina, jota pelaavat joukkueet ovat kuin armeijan osastoja ja yksittäiset pelaajat kuin sotilaita. Ranskan joukkuetta kuvailtiin kahdella eri tavalla: ennen finaaliottelua he olivat arvaamattomia, epärehellisiä ja arvoituksellisia arkkivihollisia, finaalin jälkeen he olivat rohkeita ja taitavia vastustajia. Uuden-Seelannin joukkue esitettiin urheina, päättäväisinä ja kestävinä sotureina, jotka palvelevat joukkuettaan ja maataan kuin sotasankarit. Tällainen diskurssi voi muokata lukijan ajatusmaailmaa syvemminkin kuin vain urheilun osalta: diskurssin kautta osallistutaan urheiluun osana yhteiskuntaa, rakennetaan kansallisidentiteettiä ja määritellään keitä ”me” olemme tai emme ole. Toimittajat voisivat valita toisenlaisia sanoja kuvaamaan urheilua, mutta analysoiduissa artikkeleissa vallitseva sotadiskurssi rinnastaa rugbyn sotaan korostaen stereotyppisesti vihollisen huonoja puolia ja ”meidän” hyviä puoliamme.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisen kuvan artikkelit antavat rugbysta ja Ranskan ja Uuden-Seelannin maajoukkueista, sekä miten tämä kuva rakennetaan. Lisäksi tulkiemassa pohditaan, miten artikkelien sotadiskurssi saattaa vaikuttaa lukijoihin. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kriittisen diskurssianalyysin lisäksi tutkimuksiin kansallisidentiteetiteetistä sodan ja urheilun takana vaikuttavana voimana, sotadiskurssin käytöstä joukkotiedotusvälineiden urheilu-uutisoinnissa, sekä Uuden-Seelannin ja Ranskan rugbymaajoukkueiden stereotyyppisestä kuvailusta Uuden-Seelannin mediassa. Tutkimuksen metodina käytettiin AntConc-korpustutkimusohjelmaa ja kriittisen diskurssianalyysin tutkijoiden muotoilemia kysymyksiä, joiden avulla valittiin tärkeimmät sanat ja ilmaisut analyysia varten.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että sotaan ja väkivaltaan liittyvät ilmaisut ovat hyvin yleisiä uusiseelantilaisissa rugbyartikkeleissa. Analyysin aikana nousi esiin kolme teemaa: Rugby kuvattiin fyysisesti ja henkisesti väkivaltaisena lajina, jota pelaavat joukkueet ovat kuin armeijan osastoja ja yksittäiset pelaajat kuin sotilaita. Ranskan joukkuetta kuvailtiin kahdella eri tavalla: ennen finaaliottelua he olivat arvaamattomia, epärehellisiä ja arvoituksellisia arkkivihollisia, finaalin jälkeen he olivat rohkeita ja taitavia vastustajia. Uuden-Seelannin joukkue esitettiin urheina, päättäväisinä ja kestävinä sotureina, jotka palvelevat joukkuettaan ja maataan kuin sotasankarit. Tällainen diskurssi voi muokata lukijan ajatusmaailmaa syvemminkin kuin vain urheilun osalta: diskurssin kautta osallistutaan urheiluun osana yhteiskuntaa, rakennetaan kansallisidentiteettiä ja määritellään keitä ”me” olemme tai emme ole. Toimittajat voisivat valita toisenlaisia sanoja kuvaamaan urheilua, mutta analysoiduissa artikkeleissa vallitseva sotadiskurssi rinnastaa rugbyn sotaan korostaen stereotyppisesti vihollisen huonoja puolia ja ”meidän” hyviä puoliamme.