Sivumennen sanoen - Näkökulmia käännöskritiikkiin ja -keskusteluun

Abstract

Tutkimukseni käsittelee käännöskritiikkiä ja käännetyn kirjallisuuden julkista vastaanottoa. Kääntäjät valittavat usein, että käännökset saavat liian vähän julkista kritiikkiä ja huomiota osakseen. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää käännöskritiikin tilaa ja pohtia, minkälaiset käännökset saavat osakseen huomiota ja mistä syistä. Tutkimusaineistoni koostuu Parnasso-lehden kirjallisuuskritiikeistä, joita analysoin käännöskritiikin näkökulmasta. Lisäksi käytän aineistona esimerkiksi Helsingin Sanomissa käytyä käännöskeskustelua. Hyödynnän työssäni mm. Lawrence Venutin teoriaa kääntäjän näkymättömyydestä. Esittelen myös käännöskritiikin kehitysvaiheita ja nykytilaa sekä pohdin kriitikoiden rooleja. Tutkimukseni vahvistaa, että käännöskritiikkiä harjoitetaan vähän ja että se on yleensä ylimalkaista ja epäjohdonmukaista. Kritiikki on melko ekvivalenssikeskeistä: kriitikon tehtävänä on todeta, onko lähde- ja kohdetekstin välillä ekvivalenssia vai ei. Käännöstä kehutaan usein "sujuvaksi" ja "uskolliseksi", mikä vahvistaa Venutin teoriaa näkymättömän käännöksen ihanteesta.

Toisinaan käännökset saattavat kuitenkin saada osakseen laajempaa käännöskritiikkiä. Tällaiset käännökset nousevat näkyviksi usein ajankohtaisuutensa tai klassikkostatuksensa vuoksi. Myös kääntäjän laatimat esipuheet tai selitykset luovat näkyvyyttä. Uudelleenkäännökset vaikuttaisivat saavan osakseen tavallista enemmän huomiota. Käännöskritiikki vaikuttaa koko kirjallisuuden kenttään julkaisupäätöksistä kirjallisen maun muodostumiseen, ja se on tärkeää kääntäjien ammattikunnalle ja työn arvostukselle.

Asiasanat:käännöskritiikki, käännöskeskustelu, kääntäjän näkymättömyys, uudelleenkääntäminen