Hallittu rakennemuutos rassaa. Holkerin hallituksen rakennemuutospuhe sekä sen muotoutuminen ja kritiikki1980-luvun lopun yhteiskuntamuutoksissa.
LEHTINEN, KALLE (2008)
LEHTINEN, KALLE
2008
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-12-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19565
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-19565
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma käsittelee sitä, miten 1960-luvun rakennemuutospuhe muotoutui vuoden 1987 hallitusohjelmaan hallittu rakennemuutos -käsitteeksi, ja millaista oli Harri Holkerin hallituksen ja hallituksen kritisoijien rakennemuutospuhe 1980-luvun lopun yhteiskuntamuutoksissa. Tutkielma jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä pohdin poliittisten ohjelmien rakennemuutospuhetta ja "hallitun rakennemuutoksen" muotoutumista 1960-luvulta vuoteen 1987. Toisessa osassa käsitellään "hallitun rakennemuutoksen" ja sen kritiikin sisältämää rakennemuutosretoriikkaa. Viimeisessä osassa tutkitaan rakennemuutospuheen sijoittumista suomalaiseen yhteiskuntamuutokseen 1980-luvun lopussa.
Rakennemuutosta on aina tapahtunut, mutta se nousi kulttuuriseksi ilmiöksi 1960-luvulla, kun maaseutu alkoi tyhjentyä. Maaltapako synnytti kulttuurisia lajityyppejä aina taiteeseen asti. Erityisen vilkas julkinen keskustelu alkoi siitä, kun Holkerin hallitus lanseerasi vuonna 1987 käsitteen "hallittu rakennemuutos". Poliittisissa ohjelmissa rakennemuutosta oli käsitelty runsaasti 1960-luvulta lähtien ja se oli yhteiskuntasuunnittelun kultakautena ilmiö, johon suhtauduttiin positiivisesti. Taistelussa rakennemuutoksen seurauksia vastaan puolueet käyttivät 1960- ja 70-luvuilla pitkälti samoja keinoja kuin 1980-luvulla, mutta puhe oli erilaista.
Holkerin hallituksen ohjelma ja erityisesti "hallittu rakennemuutos" aiheutti paljon kritiikkiä. Kritiikin syyt voidaan käytetyn puheen perusteella jakaa arvokysymyksiin, politiikan ja poliittisten valtasuhteiden muutokseen sekä hallituksen politiikan osittaiseen väärinymmärrykseen. Arvot muuttuivat 1980-luvulla kovemmiksi ja talouspolitiikka nousi tärkeydessä ulkopolitiikan ohitse vuoden 1987 hallitusohjelmassa. Kriitikot huolestuivat hallituksen uudesta kovien talousarvojen politiikasta, koska näkivät alempien yhteiskuntaluokkien jäävän paitsioon.
Kokoomus nousi vuonna 1987 hallitukseen pitkän oppositiokauden jälkeen ja muutti vanhoja valta-asetelmia. Rakennemuutospuheen kritiikki kohdistui usein kokoomukseen ja henkilöityi ajoittain pääministeri Holkeriin. Hallituksen politiikka nähtiin liian optimistisena ja yritysmaailmasta lainattu talouspuhe ei uponnut kovinkaan hyvin vastaanottajiin. Kokoomus näki uuden sinipunahallituksen kokoonpanon parantavan sisällissodan haavat, kun taas kriitikot näkivät uuden kokoonpanon merkitsevän puolueiden homogenisoitumista. Hallituksen poliittisessa puheessa terminologia ja retoriikka olivat suurimmat syyt niihin ristiriitoihin, jotka syntyivät kriitikoiden ja hallituksen välille.
Suomalainen yhteiskunta muuttui merkittävästi 1980-luvun lopulla ja nämä muutokset vaikuttivat myös keskusteluun. Muutoksia tapahtui poliittisella kentällä, yhteiskunnan arvoissa ja talous- ja yhteiskuntapolitiikan hallinnossa. Kekkosen valtakauden päättymisen lisäksi politiikan muutokset liittyivät puolueiden valtasuhteisiin, puolueiden kannatuspohjiin, parlamentarismin kasvuun ja talouspolitiikan merkityksen kasvuun. Yritysmaailman hallintomalleja tuli mukaan politiikkaan ja toimintatapoja kopioitiin yksityiseltä sektorilta. Korostettiin tavoitejohtamista tulosjohtamisen sijaan ja kansalaiset muuttuivat hallintoalamaisista asiakkaiksi.
Holkerin hallituksen rakennemuutospuhe ja "hallittu rakennemuutos" olivat oman aikakautensa tuotteita, mutta tähän talouskeskeiseen retoriikkaan, jota hallitus tarjoili, ei ehkä oltu valmiita. Uusi dynaaminen, innokas ja optimistisesti tulevaisuutta kohti katsonut poliittinen puhe tuomittiin epärealistiseksi. Yhteiskuntamuutokset edesauttoivat uuden poliittisen vastakkainasettelun syntyä, jossa korostuivat poliittisten ideologioiden sijaan talouspoliittiset arvot.
Asiasanat:suomi; historia; talouspolitiikka; retoriikka; poliittinen puhe; arvot; rakennemuutos; talousmarkkinat; asenteet
Rakennemuutosta on aina tapahtunut, mutta se nousi kulttuuriseksi ilmiöksi 1960-luvulla, kun maaseutu alkoi tyhjentyä. Maaltapako synnytti kulttuurisia lajityyppejä aina taiteeseen asti. Erityisen vilkas julkinen keskustelu alkoi siitä, kun Holkerin hallitus lanseerasi vuonna 1987 käsitteen "hallittu rakennemuutos". Poliittisissa ohjelmissa rakennemuutosta oli käsitelty runsaasti 1960-luvulta lähtien ja se oli yhteiskuntasuunnittelun kultakautena ilmiö, johon suhtauduttiin positiivisesti. Taistelussa rakennemuutoksen seurauksia vastaan puolueet käyttivät 1960- ja 70-luvuilla pitkälti samoja keinoja kuin 1980-luvulla, mutta puhe oli erilaista.
Holkerin hallituksen ohjelma ja erityisesti "hallittu rakennemuutos" aiheutti paljon kritiikkiä. Kritiikin syyt voidaan käytetyn puheen perusteella jakaa arvokysymyksiin, politiikan ja poliittisten valtasuhteiden muutokseen sekä hallituksen politiikan osittaiseen väärinymmärrykseen. Arvot muuttuivat 1980-luvulla kovemmiksi ja talouspolitiikka nousi tärkeydessä ulkopolitiikan ohitse vuoden 1987 hallitusohjelmassa. Kriitikot huolestuivat hallituksen uudesta kovien talousarvojen politiikasta, koska näkivät alempien yhteiskuntaluokkien jäävän paitsioon.
Kokoomus nousi vuonna 1987 hallitukseen pitkän oppositiokauden jälkeen ja muutti vanhoja valta-asetelmia. Rakennemuutospuheen kritiikki kohdistui usein kokoomukseen ja henkilöityi ajoittain pääministeri Holkeriin. Hallituksen politiikka nähtiin liian optimistisena ja yritysmaailmasta lainattu talouspuhe ei uponnut kovinkaan hyvin vastaanottajiin. Kokoomus näki uuden sinipunahallituksen kokoonpanon parantavan sisällissodan haavat, kun taas kriitikot näkivät uuden kokoonpanon merkitsevän puolueiden homogenisoitumista. Hallituksen poliittisessa puheessa terminologia ja retoriikka olivat suurimmat syyt niihin ristiriitoihin, jotka syntyivät kriitikoiden ja hallituksen välille.
Suomalainen yhteiskunta muuttui merkittävästi 1980-luvun lopulla ja nämä muutokset vaikuttivat myös keskusteluun. Muutoksia tapahtui poliittisella kentällä, yhteiskunnan arvoissa ja talous- ja yhteiskuntapolitiikan hallinnossa. Kekkosen valtakauden päättymisen lisäksi politiikan muutokset liittyivät puolueiden valtasuhteisiin, puolueiden kannatuspohjiin, parlamentarismin kasvuun ja talouspolitiikan merkityksen kasvuun. Yritysmaailman hallintomalleja tuli mukaan politiikkaan ja toimintatapoja kopioitiin yksityiseltä sektorilta. Korostettiin tavoitejohtamista tulosjohtamisen sijaan ja kansalaiset muuttuivat hallintoalamaisista asiakkaiksi.
Holkerin hallituksen rakennemuutospuhe ja "hallittu rakennemuutos" olivat oman aikakautensa tuotteita, mutta tähän talouskeskeiseen retoriikkaan, jota hallitus tarjoili, ei ehkä oltu valmiita. Uusi dynaaminen, innokas ja optimistisesti tulevaisuutta kohti katsonut poliittinen puhe tuomittiin epärealistiseksi. Yhteiskuntamuutokset edesauttoivat uuden poliittisen vastakkainasettelun syntyä, jossa korostuivat poliittisten ideologioiden sijaan talouspoliittiset arvot.
Asiasanat:suomi; historia; talouspolitiikka; retoriikka; poliittinen puhe; arvot; rakennemuutos; talousmarkkinat; asenteet