Business and aids aid, partnerships and problems

Abstract

Tämän tutkielman aihe on tarkastella Foucaultlaisesta vallan näkökulmasta, miten yksityissektorin mukaanottoa ja sitouttamista on määritelty yleisesti kehitysyhteistyössä ja erityisesti HIV/AIDS kontekstissa. Tarkastelu on kohdennetu UNAIDS:n virallisisiin julkilausumiin ja dokumentaatioihin yksityissektorin sitouttamiseen liittyen. Tutkimus hakee vastauksia kysymyksiin, millaisia merkityksiä UNAIDS virallisissa dokumenteissa ja julkilausumissaan liittää yksityissektorin sitouttamiseen HIV/AIDS työhön ja erityisesti kuinka paljon nämä nämä ovat yhtäältä länsimaiseen kulttuuriin sidottuja, ja toisaalta millaisena niiden implementointi näyttäytyy lähtökohdiltaan hyvin erilaisissa, kehitysmaiden, kontekstissa.

Olen analysoinut erityisesti kolmea UNAIDS:in yksityissektorin sitouttamista käsittelevää päädokumenttia: UNAIDS:n teetättämää selvitystä The Business Response to HIV/AIDS: Impact and Lessons Learned; UNAIDS:n itse tuottamaa AIDS is Everybody's Business. UNAIDS & Business: Working Together, sekä ILO:n (joka on YK:n johtava organisaatio työkysymyksiin liittyen ja yksi UNAIDS-ohjelman rahoittajista) tuottamaa ILO code of practice on HIV/AIDS and the world of work. Tämän lisäksi olen nostanut esille myös muita UNAIDS:iin liittyviä dokumentteja erityisesti World Bankilta, sekä Yksityissektori-partnereilta. Näiden kautta nousseita analyyseja olen verrannut lopuksi siihen, miten yksityissektorin sitouttaminen ja mukaanotto näyttäytyy Kambodzhassa; mitä siitä on kirjoitettu ja miten sitä on toteutettu.

Tarkastelutapani tutkimuksen kohteeseen on kriittinen. Olen halunnut pureutua em. tutkimusongelmiin Foucaultlaisesta vallan näkökulmasta ja siitä, millaisten diskurssien ja julkilausuttujen tai julkilausumattomien olettamusten kautta yksityissektorin sitouttamista näissä dokumenteissa käsitellään. Olen kiinnostunut omaksuttujen käsitteiden historiallisesta kontekstista, toisin sanoen mistä ne ovat tulleet ja miten ne ovat rakentuneet, erityisesti silloin, kun ne ovat tuotu "itsestäänselvyyksinä, annettuina", mutta myös siitä, mitä asioita julkituodut määrittelyt sulkevat tai jättävät ulkopuolelle.

Keskeisiä tutkimuslöydöksiä ovat havainto UNAIDS:n taustasta (yhtäältä ILO:n työokeuksia ja työmarkkinajärjestöjen asemaa ja roolia korostava, ja toisaalta erityisesti World Bankin ja yleisemmin yksityissektorin itsensä tuoma neo-liberalistinen, globaalia taloutta ja yksityissektorin roolia kehitysavun kestävimpänä ja toimivampana järjestelmänä korostava lähestymistapa) kumpuava kaksijakoinen, ja osittain ristiriitainen ja toisiaan poissulkeva malli. Toinen keskeinen löydös liittyy globaalien dokumenttien ja toimintaohjeiden kulttuuriseen sidonnaisuuteen ja siihen, kuinka hyvin - tai huonosti - ne toimivat kehitysmaakontekstissa. Kolmanneksi, aineksia UNAIDS:n lanseeraamista diskursseista ja hyviksi esitetyistä lähestymistavoista on löydettävissä virallisista Kambodzalaisista dokumenteista, mutta käytänteiden tasolla lakien ja toimintatapojen soveltaminen käytäntöön ei ole toteutunut määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti.

Avainsanat: Development Aid, Foucault, Cambodia, Private Sector Response