Lapsi oman elämänsä asiantuntijana lastensuojelun alku- ja tilannearviossa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää lasten ja vanhempien näkemyksiä lastensuojelun alku- ja tilannearviosta, joka on menetelmä lastensuojelulain (417/2007) mukaisen lastensuojelutarpeen selvityksen tekemiseen. Tutkimuskunnassa käytössä oleva lastensuojelun alku- ja tilannearvio perustuu Heikki Waris – instituutin Kohtaavaa Lastensuojelua – hankkeessa kehitettyyn lastensuojelun tilannearvion käsikirjaan. Lastensuojelun alku- ja tilannearvio muodostuu lapsen omista tapaamisista sosiaalityöntekijöiden kanssa, vanhempien tapaamisista ja perheen yhteisistä aloitus- ja yhteenvetotapaamisista. Lastensuojelun alku- ja tilannearvion keskeisiä tavoitteita ovat lapsikeskeisyys ja lapsen osallisuus.

Lähestyn lapsen osallisuutta lastensuojelun alku- ja tilannearviossa oikeudellisesta näkökulmasta liittäen siihen lasten omat kokemukset osallisuudestaan ja vanhempien näkemykset lasten aktiivisesta ja osallistuvasta roolista erillisenä vanhempien omasta asiakkuudesta. Pohdin lisäksi haasteita, joita lapsen kohtaaminen ammattilaiselle asettaa. Tutkielmani kuuluu yhteiskuntatieteellisten lapsuustutkimusten joukkoon, ja teen tutkielmaani tapaustutkimuksellisella otteella. Tutkielman tekoani ovat määrittäneet paljon tutkimuksen eettisyyteen liittyvät tekijät, koska lapsiin kohdistuvassa tutkimuksessa on mielestäni syytä kiinnittää erityistä huomiota eettisiin ratkaisuihin.

Keräsin aineistoni palautelomakkeiden avulla, jotka annettiin lasten ja vanhempien täytettäväksi aineistonkeruun aikana lastensuojelun alku- ja tilannearvion päätyttyä. Aineistoni jäi melko pieneksi, mutta lasten näkemyksistä oli mahdollista nostaa esille ”kultajyviä”, eli asioita, jotka tekivät lasten mielestä tapaamisista mukavia, ja toisaalta asioita, jotka saivat lasten mielen kurjaksi tapaamisten aikana. Nämä pienet, sosiaalityön arjessa jopa merkityksettömiltä tuntuvat asiat, kuten pelien pelaaminen, ovat lasten kannalta suuria. Sosiaalityöntekijän kiinnostus lapsen asioita, kuten leluja ja harrastuksia, kohtaan nousi myös tärkeäksi asiaksi lasten palautteessa. Kurjina asioina lapset kokivat liiallisen ”jauhamisen” samoista asioista ja sen, jos heistä tuntui, ettei heidän mielipidettänsä kuultu. Lapsen ollessa oikeutettu osallisuuteensa, mikä on mielestäni tärkein asia keskusteltaessa lapsen osallisuudesta, sosiaalityöntekijän tehtävänä on muodostaa lapsen asiakkuudesta hänen ikä- ja kehitystasonsa mukainen prosessi. Lapsista lähes 80 % koki lastensuojelun alku- ja tilannearviosta olleen ainakin jossain määrin apua, ja kaikki vanhemmat kokivat siitä olleen ainakin jonkin verran apua. Lasten omat kuin myös vanhempien näkemykset lasten osallisuudesta kannustavat kehittämään lastensuojelun työmenetelmiä avoimempaan ja asiakkaita enemmän osallistavaan suuntaan.

Avainsanat: lapsen osallisuus, lapsen oikeus, lapsikeskeisyys, lapsen etu, lastensuojelun alku- ja tilannearvio, lastensuojelulaki, yhteiskunnallinen lapsuustutkimus